Something wicked this way come

Hejj!

Pitempaa paivitysta tulossa piakkoin, luultavasti, mutta nyt oli vaan pakko tulla hehkuttamaan, miten mielettoman mahtavan jarisyttavan tarisyttavan uskomattoman hyva (no tulipas laimee vika adjektiivi, eniveis) uusin Harry Potter oli!!!!!!!!!!!!!!!!! EPIC! 

No niin, nyt on sitten huutomerkkeja ja fonttikokoa seka -varia paasty vahan pahoinpitelemaan joten jos yrittaisin rauhoittua. Muttamuttamutta kun, jos nakee tuon leffan maailman suurimmalta IMAX-ruudulta 3D:na, tuntui kuin olis ollut ite siella holveissa ja taistoissa ja muissa, niin aijaijaijaijai miten ei mahtaisi olla hehkuttamatta. Ihan mieleton! Mahtava! Kaikkee! Wicked! Everything! Mindblowing blahahaaa noniin nyt riittaa.

Nyt, kaikki te ketka saatte luksusmahdollisuuden olla Sydneyssa naina aikoina, menkaa nyt ihmeessa Darling Harbouriin katsastamaan tuo leffa. Onhan se vahan hintavampi kuin normaaleissa leffateattereissa, mutta valehtelematta ei missaan muussa leffassa oo kylla ollut noin todentuntuinen grafiikka mita tuolta naytolta katsottuna. Ihan super. Todellakin joka sentin arvoinen. Meen varmaan uudestaankin, oli niin hyva.

Ja te muut, menkaahan tekin kattomaan se. Ehdottomasti paras Potter-leffa. Ja muutenkin mun mielesta leffanakin jo tosi tosi jees.

Okei, en ehdi nyt muuta kirjoittaa, ei silla etta malttaisinkaan!, muuta kuin tammonen naurettava innostuneisuushehkutussuperlatiivienylimassaily. Aika menna nukkumaan. Oita!

xx
Sanelma

P.S. Hahahah huvinsa kullakin. Kun Voldemort sanoo tuon trailerin alussa sen avada kevadra niin eiko kuulostakin ihan silta kuin silla olisi paasemassa joku himoaivastus ilmoille. Hahahah. Bless you - nooooot.

Vois olla aika rauhoittua eika tehda julkisesti itsestani tammoista supernorttia. No, who cares, ihan mahtavaa!

Just so easy when the whole world fits inside of your arms

Moikku!

Eipa se eilinen ilta mennykaan ihan uuesaata juhlistaessa. It's allright though, ei mulla henkilokohtaisesti olekaan sen suurempia syita juhlia jotain jenkkilaisia. Jordan nimittain paasikin tulemaan kotiin ennen kuin ehdin lahtea ulkoilemaan, jeeeij, joten mentiin yhdessa viinilasilliselle Glebe Point Roadin varrelle ja soin siina samalla salaatin. Kotiin ostin evaaksi suklaalasagnea (ooooh omnomnom!) ja elokuun Cosmopolitanin. Eli maanantai-illasta tuli aikas ihana talla tapaa!

Tanaankin mulla oli vapaapaiva, ja oikeesti mun paivasta sutviutuu melko hyva kun saan kollotella sangyssa niin pitkaan kuin sielu sietaa. Eli johonkin iltapaivakahteen asti... Oli kiva aamu vaikka mies olikin toissa, kun juttelin lievasti yokyopeli suomalaisystavieni kansse fabossa (6am, nukkumaan siita!) ja lueskelin blogeja. Kolmen kieppeilla paatin ryhdistaytya ja lahtea katsastamaan yks taidenayttely Newtownissa. Onneks Jordan paasi toista just silloin joten lahdettiin yhdessa Carriage Workiin katsastamaan exhibition nimelta  As the World Turns: New Art from London. Se oli melko modernia taidetta eli kylla ma joistain taideteoksista sain kaivettua sen syvemman merkityksen, mut no en ihan hirveasti jaksanut paneutua kun tuli kaamee nalka, heh. Mut muuten paikkana Carriage Works oli aika siisti!

Ruokapaikaksi valitsin Nando'siin koska en ollut ennen syonyt siella, vaikka niita onkin ympari Sydneyta. Siina burgerin aikana Jordan sai jotenkin suostuteltua mut leffaan katsomaan.... Transformers. Yritin varustautua Boostin smoothiella ja halvimmalla mahdollisella suklaalla K-Martista (lollero) kun ajattelin, etta leffasta tulisi tosi tylsa. No, olin vaarassa. Leffa oli toDella tylsa; varmaan elamani turhimmat lahes kolme (!!!) tuntia! Ja suklaakin maistu kylla aika pahalle. Oooumaigaaad, paikka paikoin olin just nukahtamispisteessa mut sit joku niista hiton jattilaisroboteista rymaytti jonkun toisen robotin tai talon tai minkalien maahan tai johonkin ja tuli hirvee rymina ja maiskinta ilmaan niin eihan siina mitaa saanu torkuttua. Kauheeta saissee! Leffan jalkeen kaytiin yhdessa japanilaispaikassa syomassa tomaattia, heh, ja juomassa parit lasilliset punkkua. Kiva paiva kuitenkin, vaikka leffa nyt olikin epic fail!

Ja nyt ollaan kotona, suunnittelemassa matkaa... Huijui, oon niiiin innoissani mita tuleman pitaa! Vahan ristiriitaista sinaansa, etten malta oottaa etta paasee tuonne reissailemaan, mutta toisaalta joka paiva ollaan lahempana Ausseista lahtoa, mita taas en oota sitten pienimman pikkuriikkisen pisarankaan verran. Sita tosin ootan, etta poliisi saa nuo abikset kuriin tuossa 7-elevenin nurkilla ettei tulis ihan maailman meluisin yo. Toisaalta, pienet varilaiskat ulkopuolella ehka vain sopii tiistaiseen koti-iltaan, etenkin kun itse saa olla lampoisessa huoneessa turvassa :)

Olipa vahan turha postaus mutta kerrankin heti seuraavana paivana! Wooah!

xx
Sanelma

So I put my hands up, they're playin' my song, the butterflies fly away

Tervehdys!

Ja anteeks; en oo paivitellyt aikoihin! Mihin taa aika kuluu? Kertoisko joku mulle? Nyt vihdoin maltan istahtaa alas ja kertoilla kuulumisia. Niita on aika paljon, en nyt tieda miten kiinnostavia, joten yritan pitaa lyhyena. Katsotaan miten onnistutaan talla kertaa, heh. (Edit: Sain just postauksen valmiiksi ja ajattelinpa vain varoittaa etta aikamoinen teksti-/kuvaripuli on tiedossa, sorge!)

Kuluneet kaksi viikkoa on olleet tosi maukkaita. Luultavasti kyllastytte jo kuuntelemaan, mut elama vaan meinaa hollia Sydneyssa joka ikinen viikko. No, annan sen hollia, en laita vastaan. I.e. oon ollut toissa tienaamassa massia, juhlimassa tata ihanaa elamaa, kotona rentoutumassa pari iltaa, tajunnut miten vahan mulla on aikaa jaljella taalla eli saanut hysteerisia itkusuruparkukohtauksia, tutustunut uusiin kolkkiin Sydneyssa, tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin, parturissa kaksi kertaa, kosmetologilla yhden keran ja saanut ilmaisen viinipullon viinikaupasta. Ja nauttinut! Muustakin kuin siis siita ilmaisesta pullosta. No, siitakin, muttei pelkastaan. Naista ajattelin vahan kirjoitella nyt!

Toista hieman. Siella kun on tullut vietettya aikaa, paitsi parit viikon alkupaivat. Ollut jalleen kerran ihan kivaa, tosin aika tylsaa. Paitsi silloin kun on ollut tyokaverina Flavia ja Jenni. On mulla ollut yks brittityttokin, mut sen kanssa on mahdollisesti viela tylsempaa kuin silloin kun on yksin eika ole ollut asiakkaita tuntiin jos toiseenkaan. En jaksais valittaa paitsi ehka ihan pikkuisen, kun sen kanssa ei ole kiva olla toissa. Toinen vaan murjottaa ja nyhjaa tiskin takana, paitsi silloin kun pomo tulee niin sitten nuollaan sita. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta voi hitsit mua ottaa paahan tuollaiset kaksinaamaiset! Sita paitsi, iteltahan se on pois jos ei jaksa sosioloida tyokaverin kanssa. Mutta onneksi sen kanssa on vain yksi paiva viikossa. Silloin kun Flavia tai Jenni on toissa mun kanssa niin on ihan superia, etenkin kun Jennin kanssa pidetaan pienet tee- ja salmiakki-/donitsihetket hiljaisina hetkina. Ja voidaan puhua asiakkaista suomeks, hahahahaha ne ymmarra silloin yhtaan mitaan. Molemmat tytot on aivan ihania tyokavereita, niiden kanssa hengailluista tyopaivista pidan paljon paljon paljon (kuin myos salmiakista, mita saa toiden alakerrasta)!

Viime viikolla olin muistaakseni kotona datamaailman uumenissa keskiviikkoillan ja torstaina taisin hengailla kamppiksien kanssa terassilla. Kavin nukkumaan kuitenkin suht ajoissa, kunnes herasin siihen kun joku koputti ulko-oveen. Poliisihan se siella! Valitti terassin melusta hymy korvissa. Niilla on varmaan taalla Glebessa tarpeeks setvitettavaa aboriginaalien kanssa (siita riittaiskin juttua... Hulluja stooreja) etta niita paljoa kiinnostaa pienet meluhaitat. Silti hassua, miten mielettoman ystavallisesti joku voikaan pyytaa olemaan hiljempaa, please. Tai sitten vain naytin niin saikahtaneelta yohousuissani, ettei se uskaltanut sanoa mitaan enempaa.

Erittain tarkea kuva postauksen kannalta: huoneemme kattolamppu.

Perjantaina toiden jalkeen sain syysta tuntemattomasta paahani menna parturiin leikkauttamaan latvat. Chinatowniin. En ihan tieda, miksi halusin Chinatowniin. Varmaan hintojen perassa; ainakin kosmetologit on vahan halvemmat siella. No, perjantai-iltapaivalla ei enaa monet parturit olleet auki enka ihan joka paikkaan uskaltanut mennakaan (esimerkiksi korealainen parturi, mika pyytaa pitkien hiusten leikkauksesta vain $20 mutta kun sisalla on parit koirat ja ulkopuolen logo kirjoitettu kasin vaaleanpunaisella yliviivaustussilla - en ollut ihan niin halpa), joten menin yhteen tosi siistin nakoseen paikkaan siina Chinatownin ja George St:n valissa. Mun parturi oli joku aasialainen, varmaan japalilainen, mies, jolla oli itsella ihan tosi siistit hiukset. Viela siistimmat oli kuitenkin sen ilmeet, kun se syventy mun kuivien latvojen kimppuun. En pystynyt yhtaan keskittymaan naistenlehteen kun vaan yritin pidattaa naurua. Mika taiteilijan keskittyminen! Suu mutristui ja kulmat kurtistui aina ihan eri asentoihin kun se heitteli mun latvoja suuntaan tai toiseen tai poyhi tata pehkoa. Jossakin vaiheessa tajusin, etta oon istunut tassa penkissa jo yli puoli tuntia ja edelleen se vaan leikkaa ja leikkaa ja leikkaa ja leikkaa ja leikkaa ja leikkaa... Sit vilkasin sita hiusjarvea siina penkin ymparilla ja - paniikki! Apua, lopeta jo! Mainitsin sille, etta "eh you're cutting quite a bit, don't ya think it's beginning to be enough already?" vahan hermostuneena. Mies vain nauroi ja tassa vaiheessa (vasta!) tajusin, etta meillahan taitaa olla pikkiriikkinen kielimuuri meneillaan herran kanssa. Vajaa vartti lisaa, maksoin $41 ja poistuin vahan pala kurkussa. Kyllahan sita pituutta jai viela jonkin verran, mutta kun tuntui niin lyhyelta ja kun se leikkasi niin kauan... Yritin soittaa hatapuhelun Jennille ja Jordanille kun en muille olisi kehdannut oikein freak outiani nayttaa, mutta en saanut niita kiinni joten oli pakko rauhoittua. Ja kun paasin kotiin, tarkastelin pituutta peilista, niin no eipa ne nyt niin lyhyet ole kuitenkaan.

Hyva mieli siis palautui ja aloin valmistautua iltaan. Meilla oli Girls night out Cargossa, Darling Harbourissa. Naa tytot on vahan puolituttuja aussineitoja mulle, mutta kun tiesin etta meille oli varattu Cargon ylakerrasta VIP-tila niin lahdin innostuneena mukaan. Kipitin koroissani ovelle, naytin ID:ni, sain leiman kateen ja hymyt portsareilta. Kiertelin ja kiertelin ylakertaa ympari, mutten nahnyt Ellea tai muita. Soitin nille, etta missas te ootte ja kuulin, etta ne oli alhaalla. Menin niiden luokse ja kuulin, etta niita ei ollut paastetty ylakertaan! Sinne tarvii aina varata lista, mutta jostain syysta nyt niiden nimia ei nakynyt siina listassa. Ei ollut munkaan nimea sitten, mutta silti paasin sisalle ja sain jotain VIP-juomia baarista.. Hmm? Oltiin jokin aika siella alhaalla, kunnes paatin etta kyllahan me nyt sinne ylakertaan paastaan jollain keinolla. "I'll let you in, don't worry girls!" Joten menin puhumaan portsareille. Ja, todellakin, sain koko konkkaronkan mukaani sinne vippeilemaan! Nice! Joten, vieteltiin perjantai-iltaa siella. Kunnes Aaron laitto viestia etta on myos Darling Harbourissa, joten lahdin jossakin vaiheessa iltaa nakemaan sita. Pian Jordankin paasi toista, mika oli ihan mahtava juttu koska ne ei ollut tavanneet viela Aaronin kanssa. Esittelin pojat toisilleen ja jopas niilla alkoi juttu lentamaan! Oli ihan alyttoman hauskaa, muttei paasty sisalle mihinkaan kun talla mun prinssilla ei ollut henkkareita matkassa. Mentiin siis makkiin (...) ja sitten kotiin. Mutta etenkin loppuilta poikien kanssa oli ihan parasta, tosi hauskaa!

Cargooooooo!

Lauantaina olin pitkan paivan toissa ja aika puhki illalla. En ihan tiennyt etta mita sita tekisi, jostain syysta en jaksanut lahtea baareilemaan. Paatin lahtea kiertelemaan ympari kaupunkia ja harjoittelemaan kameran pimeakuvaustoimintoa. Totta puhuakseni, en ihan jaksanut mitaan asetuksia kikkailla, kunhan kiertelin koko keskustaa ympari joku kolme, nelja tuntia. Oli aika mielenkiintoista itseasiassa! Sydney lauantai-iltana naytti aika erilaista naamaa nyt, kun ei itse ollut juhlahuminassa mukana. En tarkoita, etta olisin tillintallin sekaisin maailmanmenosta, mutta nyt kun annoin itselleni luvan vain seurata kaupungin vilsketta, niin aika villiahan siella paikka paikoin oli. Etenkin jossain Kings Crossin kulmilla, mika nyt ei ole mikaan yllatys. Mutta ihan keskustassakin! Lisaksi oli aika huvittavaa huomata, kun itse kuljeskelin kamera kaulassa ympariinsa, miten paljon humiota sai paikallisilta esim. liikennevaloissa. Raukat innostui etta paasis esittelemaan kaupunkia ympariinsa turistille... Hahah not quite, ma varmaan tunnen tan cityn paremmin kun ne!

CentraPark a.k.a. viela ihan rakennusmaa. 

Centralin kulmia; Pitt St:n ja George St:n yhdistymispiste (mika liekaan) on varmaan kaikille Sydneyssa vierailijoille tuttu kulma. Etenkin backpackerseille, nimittain tuoltahan pilkistaakin Wake Up! ja Side Bar... Ja mulle taa on varmaan se risteys, missa oon eniten odotellut valojen vaihtumista Sydneyssa. Tai vaan juossut yli. Ei saa sakkoja taalla pain maailmaa siita asiasta.

Chinatownin portit.

Maailmanpyora Darling Harbourissa.

Vahan karu ja ruma patsas...

Vanha tyopaikka oli tuossa oikealla! Siina ravintolassa tuli kunnon juoksutreenit joka ilta pidettya, kun ei siella koskaan loppunut asiakkaat.

Darlingiiii.

Hyde Parkin asukkaita. Ja joka katupylvaan ja sahkolinjan myos. Opossumit popossumit!

St Marys Cathedral ja, ooh, vetta?

Legendaarinen kokis kyltti ja vasemmalle lahtee viela legendaarisempi Kings Cross.

Sunnuntai-iltana lahdin sitten ulos, kun oli jotenkin hurja menofiilis paalla koko paivan. Onnekseni Ellica  laitteli viestia iltapaivalla etta on menossa Century Bariin, join me? Sure! Menin sinne ja illasta tuli ihan super! Tutustuin tosi kivoihin italialaisiin ja britteihin ja yritin ymmartaa edes vahan vammasta irkkuenkkua. Istuttiin iltaa siina muutaman tunnin verran, kuten tulin kotiin Jordanin kanssa. Mentiin hetkeksi terassille hengaamaan ja sitten nukkumaan.

Ja maanantai olikin vapaapaiva, ja ah kun olikin ihana paiva. Ihan luksus! Nukuttiin piiiitkaan ja lahdettiin liikenteeseen Jordanin kanssa vasta iltapaivalla. Paatettiin lahtea koluamaan Paddingtonin nurkkia lapi, kun ei oltu siella kayty hetkeen. Kaveltiin koko paiva ympariinsa ja musta tuntui, kuin olisi ollut minitripilla! Sydneyssa kun on niin monia erilaisia paikkoja, ja etenkin joillain naissa etelaisissa suburbeissa riittaa katseltavaa ja ihmeteltavaa aina kaupoista ja ihmisista maisemiin ja historiaan. Nyt meilla oli kohteena kayda katsomassa joku vanha vedensailytyspaikka, mika naytti tosi kivalta netissa (vinkkina taalla olijoille: http://www.au.timeout.com/sydney loytaa aina uusia paikkoja!). Matkalla kierreltiin mita mielenkiintoisimpia kauppoja lapi ja loydettiin aivan ihana illallispaikka; Wine Bar. Sitten mentiin keskustaan leffaan katsastamaan Kung Fu Panda 2 3D. En oo ensimmaista pandaleffaa nahnyt, mutta kylla taa leffa toimi hyvin ilman sitakin. Mahtava grafiikka! Ja muutenkin; mahtava paiva! Nyt kun yrittaa kertoa, niin eipa se kuulosta niin ihmeelliselta naa maanantaipaivat mutta kylla ne on aina mun lempipaivia viikosta kun voi vaan kierrella ja ihmetella maailmaa Jordanin kanssa. Ihania hetkia.

Suomesta ei taalla paljoa tiedeta, mutta toki jotakin. Nayteikkuna Oxford St:lla.

Hervoton lehti! Ja mun mokkasiinit, pus.

Heh...

Paddingtonin postitoimisto.

Vanha vedensailytysmesta.

Heh... Mulla on ehka vahan yksinkertainen ja halpa huumori.

Wine libraryn seina ja hieman hammentyt tarjoilijatar.

Tiistainakin oli viela vapaata, joten lahdettiin kaymaan Potts Pointilla aamiaisella. Aloitin paivani kevyesti French toastilla, ei voi olla huono alku paivalle tuolla makeusmaaralla! Sielta mentiin Circular Quaylle Sydney Museumiin katsomaan yks nayttely minka halusin tosi paljon nahda; 52 suburbs. Sydneyssa on yhteensa yli 300 (?) suburbia ja nayttelyyn oli tiivistetty niista, yllattavaa!, 52. Tykkasin ihan mielettoman paljon, oli todellakin sen $5 tai $10 sisaanpaasyn arvoinen! Miten mielenkiintoisesti esitettiin kullekin aluelle tyypilliset ihmiset, paikat, kontrastit, parit ym... Nayttelysta on tehty myos kirja, mita en viitsinyt ostaa kun miten saisin muka viela painavan epoksen mahdutettua matkatavaroihin. Ostin kuitenkin parit postikortit, muistoksi.

Tassa linkki nayttelyn Glebe-kuviin! Kaykaa! Taalla ma asun! :)

Jordan meni toihin iltapaivalla, menin hetkekis mukaan ilmaisille kahville, kaakaolle ja viinilasille (totta kai kelpaa kun ei tarvitse mitaan maksaa). Vaikka olin aamusta asti kierrellyt ja kavellyt, kotiin kun paasin, en malttanut jaada chillailemaan. Soitin Ellicalle ja paatettiin tiistain kunniaks lahtea The Gaffiin. Menin Ellican luo mihin tuli pian ihana italialainen Steff myos, juotiin vahan viinia ja hengailtiin Ellican jenkkikamppisten ja vuokraisannan (wtf) kanssa. Sitten otettiin taksi Oxfor St:lle ja ujutettiin itsemme ilmaiseksi sisalle (ha!). Olipa taas hauskaa, oli kiva tanssia tytskyjen kanssa. Jossakin vaiheessa mulle iski kamala vasymys ja paatin lahtea kotiin. Kavelin koko matkan, en ihan tieda miksen ottanut taksia. Kello oli kuitenkin vasta joku 3am, eli eipa siina ollut mitaan hatia kipsutella kapsutella kotiin ja nukkumaan. Oih, se tunne kun paasee nukkumaan - miten se muuten onkin joka kerta yhta ihana?

Good Morning!

Keskiviikko, no, se olikin vahan random... Toissa oli tooodella hiljaista eli tooodella tylsaa, joten onneksi oli illaksi suunniteltu jotain tekemista. Mentiin Baja Cantinaan, eli vakkarimeksikolaiseen, Jennin ja Erikan kanssa. Uggitytot sangrialla :D Miten ilta vois menna pieleen mukavassa seurassa ja hyvan ruuan ja juoman parissa? Viihdyttiin siella parisen tuntia. Erika lahti mopolla ajelemaan kotiin ja mina ja Jenni, no... Ei ollut viela fiilis menna kotia. Mentiin siis vakkariaamupalakahvilaan (se kun on myos wine bar) lasilliselle punaviinia. Paikka meni kuitenkin pian kiinni, joten keksittiin kuningasidea menna meille. Poikettiin pullokauppaan ostamaan pullollinen punkkua, ja myyja laittoi meille ilmaisen pullon mukaan. Oikeesti, kannattaa kayda Gleben pullokaupassa ostoksilla, taa on se sama paikka mista saan alennusta! En tiia saako taalla tehda noin, Suomessa ei ainakaan sais, mutta en ihan jaksais valittaakaan ;) Tultiin sitten tanne mun luo ja liityttiin pelaamaan Monopolya kamppisten kanssa. Ei voitettu. Jossain vaiheessa mentiin Ellican ja Steffin luo Side Bariin. Ja no, en ehka mene yksityiskohtiin, mutta ilta tais olla tahan mennessa ehka randomein ilta Sydneyssa. Hauskaa oli, ei siina! Itseasiassa oli tosi hauskaa. Seuraavana paivana oli molemmilla kuitenkin hieman ihmetysta ilmassa, mutta nyt mua jo naurattaa. Mika keskiviikkoilta!

Keskiviikkoilta ja australialainen monopoly. Mina ja Jenni oltiin Vegemite-purkki. Muita kuvia talta illalta ei heru. 

Torstaina meilla oli yhteinen vapaailta Jortsun kanssa. Oltiin menossa jonnekin Newtowniin pain katsomaan Jordanin serkun jotain performancea, mutta kun oltiin melkein perilla tajuttiin, etta ollaanpas me myohassa (aiti sanois tahan etta kaks polloa liikenteessa, ei seuraa hyvaa!). Eipa me sitten kehdattu menna enaa, joten lahdettiin seikkailemaan Surry Hillssiin. Taas yksi alue, mita ei oikein tunneta. Nytkin harhailtiin vahan harhakujilla, en oikein tieda oliko se edes Surry Hillssia, mutta loydettiinpa kuitenkin kiva tapaspaikka. Ihan mielettoman tunnelmallinen! Tarviiko edes sanoa etta vietettiin ihana ilta. Paastiin kotiin ja ladattiin Bridesmaids. Ei jaksettu katsoa kuin ihan alku, mika ehka kylla riitti Jordanille - miten paljon joku voi jarkyttya naismaailman allottavyyksista! Hahah, oli se kylla vahan vastenmielista mutta haluan nahda loppuleffankin.

Perjantaina menin toiden jalkeen Darling Harbouriin venailemaan muita Suomi-tyttoja; meilla oli tiedossa ilmainen illallinen Hard Rock Cafe Sydneyssa... Ei yhtaan kivaa saada alku- paa- ja jalkiruuat plus tietyt juomat ilmaiseksi ja viettaa iltaa hyvassa seurassa, ei sitten yhtaan kivaa! Homman nimi oli siis rehearsal dinner kun Hard Rock Cafe ei oo ihan viela auennut virallisesti. Nyt sai siis koko staff ja keittio treenia ja me vieraat ilmainen ateria. Mesta oli viela vahan kesken, esim jotain osia rakennettiin viela ja vessasta puuttui vahan ovenkahvoja ja peileja, mutta oli sinne saatu esille jo niita rokkistarojen kamineita. Vaatteita oli ainakin pienilta nimilta kuten Michael Jackson, Aretha Franklin, James Brown, Britney Spears... Ja Taylor Swift. Mita se siina joukossa tekee? Pyh! Tulin kotiin ja mua odotti superiloinen yllari kun Jordan olikin paassyt lahtemaan toista aikaisemmin. Haettiin sille ruokaa ja sitten otin skypen aitin kanssa. Oli ihana nahda ja kuulla aiskaa! Perjantai-ilta meni siis oikein rennosti ja mukavasti.

Darlingia once again. 

Perjantain Hard Rock Cafen illalliselle sai tuoda sailykepurkin hyvantekevaisyyteen. Kenties raaski ostaa purkkisen, kun sai monenkymmenen dollarin arvoisen aterian vastineeks! Tosin ma en koskaan maksanut omaani, hmm..

Jostain syysta olin lauantaina ihan kuollut. Veikkaan, etta oli vielakin alyttomasti univelkaa keskiviikkoillan jaljilta. Menin parturiin piilottamaan sen kamalan juurikasvun, ihanaa. Yritin potkia itseani ulos kun melkein kaikki oli jossain menossa ja lupasin venya sinne ja tuonna ja tanne ja kaikkialle. Mutta enhan ma lopulta jaksanut olla edes Facebookissa (lol) joten kavin nukkumaan, mika oli ehka paras vaihtoehto. Olin nimittain sunnuntai-iltanakin viela ihan puolikuollut. Tulin toista kotiin, soin iltapuurot (lol2) ja tein en-mitaan. Se on ihan kivaa itseasiassa, aina silloin talloin!

Ja tanaan on siis maanantai elikka vapaapaiva ayayayyaay! Mentiin Surry Hilssiin, tai no Crown St:lle. Ihanaa aluetta! En ymmarra miten oon missannut koko alueen ennen kuin nyt, ainoo mita oon nahnyt o se Oxford St:n viereinen pikkupatka vain. Tsekattiin Sydneyn parhaita aamiaismestoja ja mentiin ihan mielettomaan kahvilaan, missa meitsi vetas meksikolaisen aamupalan halloumilla, voi josses miten hyvvee! Sit kierreltiin ja kaarreltiin kaupunkia, kunnes Jordanin piti menna johonkin sen tyokaverin cocktail kilpailuun tuomariks (tylsia hommia tammoset, eiko?) ja ma menin kosmetologille.

Nyt oon sit kotona ja mietiskelen, mitahan sita tekisi. Tanaan on USA:n itsenaisyyspaiva tai mikalie se termi onkaan ja lisaksi on viela maanantai, saattais siis olla hyva ilta lahtea ulos backpackersien joukkoon! Mulla on varmaan joku telepatiakyky noiden mun italialaisen ja korealaisen pikkuystavattarieni kanssa, nimittain just tuli tekstiviesti kun tuon kirjoitin. Eikohan se tarkoita sita, etta eikun punaset kuteet niskaan (U.S.A.! U.S.A.! It's a party in the U.S.A. tittidii) ja suunta kohti citya!

Have fun peeps! Palaillaan, toivottavasti pian.

Ai niin, mun pikkukamera hajosi. Teknologia vs. Sanelma = 2-0.

xx
Sanelma

P.S. Viikonloppuna ostin toihin aamiaiseks tuoreita mansikoita, edullisesti. Ja se on keskitalvi taalla. Voi ihanuus!

And all the kids they dance, all the kids all night

Moiks!

Mulla on omassa tietokoneessa valloillaan suht jyty virus, se ei mee enaa paallekaan vaan huristaa vaan itsekseen. Siita johtuen en kykene siis kayttamaan kaikkia suomalaisia aakkosia, enka ehka jaksa keskittya tarpeeksi virallisten suomalaisten sanojenkaan ulostuottamiseen. Mita lie tarkoittaakaan, luultavasti sita etta tiedossa lienee vahan sekalaista settia! Sain lievan sokerihumalan 7-elevenin tarjouspatukoista nimittain. No, katellaan mita tasta nyt tulee!

Dear public semi diary of mine.

Kulunut viikko on ollut aika ihana. Jalleen kerran, voisin sanoa. On tapahtunut mukavia asioita, mutta on ollut ihana myos vain olla. Lisaksi oon osannut iloita elaman pienista selvityksista, esimerkiksi mika helpottunut innostus (mika?) on, kun saa selville jonkun tietyn biisin esittajan ja pystyy kuunnella sita Youtubesta lahes milloin haluaa! Ja muita tuommoisia ei-niin-maatamullistavia valonpilkkuja loytyy viime paivilta. Kertoilen niista lisaa nyt!

Oon ollut toissa joka paiva paitsi maanantaina. Toista ei talla kertaa ole sinaansa hirveasti kerrottavaa; Sydneyssa kun on kelit suosinut ja aurinko lammittanyt niin ei oo lampaanvillabuutsit niin paljoa kiinnostanut. Eilen sitten alkoi tulla lunta Katoombassa ja ne jaaviimat kantoi tanne asti, eli tanaan oli vihdoinkin semikiireinen paiva toissa. Ihan kiva sinaansa; ei niita kenkalaatikoitakaan voi jarjestella kuin tietyn maaran. Tammoiset hiljaisuuspaivat ei kaupallisessa mielessa ole siis niinkaan tuottavia, mutta onneksi silti tama luovempi puoli jaksaa pitaa mielen vireana. Tassa hieman kuvamateriaalia viime viikolta, kun meita oli kaksi toissa olikohan se torstaina vai perjantaina. Kaksi liikaa, se oli.

Hiljaisina paivina oli myos aikaa kuunnella radiota ja tutustua uusiin ihmeellisiin radioasemiin. Oma lemppari on 104.1, mista tulee kaikkia uusia menevia biiseja, mutta myos vahan indierellestystakin. Sekin on kuitenkin kaupallinen radio eli tietyt biisit toistuu monta kertaa paivassa, kuten Coldplayn uusin Every teardrop is a Waterfall. Luultavasti siella toisella puolella maailmaa taa biisi ei enaa olekaan se uusin hitti.. Joka tapauksessa, taa biisi tulee monta kertaa paivassa mika on tosi jees koska pidan biisista paljon! Silloin kun ei ole asiakkaita storessa niin saatan hieman innostua kailottelemaankin, esim. tata kyseista biisia. Tosin, mun hieman ei ilmeisesti olekaan niin hieman vaan ennemminkin hieman enemman, nimittain meidan storen ulkopuolella olevan infopisteen tyontekija tuli tanaan moikkaamaan mua hiljaisena hetkena ja sanoi etta "How come we have that song on but you don't?" "Sorry, which song are you talking about?" "The one you're always singing here! Every tear is a waaaaaterfaaaaaall, you know? Me and Patty always hear you singing that and now for once we put our radio on and we hear the song itself for the first time! We prefer you singing it though. Now, put it on already!" Jarkytyin etta kuinkahan kovaa meikalainen on sita kiljua kailottanut siella kun se kuuluu siihen aulan keskiosiin asti (ihmekos ei ole riittanyt asiakkaita oikein sisalle asti...) mutta ne kay valilla piippailemassa jotain siina ovella, niin silloin ne on mua kuullut. Eli ma en ole syy asiakkaiden viimeaikaiseen vahyyteen, huh! Huvittavaa on se, etta naa infopisteen henkilot ovat +50v. Patty, kuohkean blondikuontalon ja sahkonsinisen luomivarin tyylin nainen. Toinen naista on mulle (viela) nimeamaton mies, vahvalla aussiaksentilla ja isolla mahalla.

Coldplay on ihana.

Tahan valiin mainitsen, etta kylla mulla on muitakin tuttuja siella centressa. En nyt muista kerroinko jo karkkikaupan ja sushi- ja turkkilaispaikan tutuista, mutta kylla mun kahvitilauksetkin tunnistetaan jo parissakin paikkaa. Ylakerrassa tietysti, kun korealaiset kaverit Sunny ja Jiggy on siella toissa, mutta alimman kerroksen italialaiset antaa valilla ilmaiset kahvit mulle. Ne on mukavia poikia, aika kehoja ja tummia... Tekee hyvaa kahvia! On muuten ihana, etta on kavereita toissa samassa ostoskeskuksessa. Yleensa kotimatkat ei oo tylsia, vaikka jaiskin jumiin Anzac Bridgelle puoleksi tunniksi pahimaan ruuhka-aikaan, kun on bussissa kivaa seuraa.

Toista en varmaan jaksa muuta selitellakaan. Paitsi etta meidan kiinalais"vahvistusta" yritetaan hiljalleen leikata rosterista pois ja sille ei annettu tunteja lainkaan talla viikolla. Sinaansa saalittaa, mutta jos totta puhutaan niin mieluummin ma teen pitkat tyotuntini jonkun muun kanssa. Ai mainitsen sen kylla, etta eilen sain aivan ihanan yllatyksen toihin kun Jordan tuli moikkaamaan mua veljensa Tobyn kanssa! Oli ihan mahtava nahda Toby pitkasta aikaa ja tietenkin myos Jordan.

Sitten viimeviikkoisesta elamasta toiden jalkeen. Viime torstai-ilta oli yksinkertaisesti ihana, no ehka vahan yltioromanttinen mutta eihan se mua haitannut. Mentiin mun toiden jalkeen Rozelleen syomaan Jordanin kanssa. Eksyttiin tunnelmalliseen italialaiseen, missa saatiin nurkkapoyta punavalkoruudullisilla poytaliinoilla ja ilmainen tonkka house winea. Tarjoilijana oli maltalainen John, joka kirjoitti mun nimen kateensa ja kutsui seka mua etta Jordania aina nimelta kun tuli tarjoilemaan. Ruoka oli hyvaa, ehka vahan turhankin, nimittain navanymparys kasvoi ehka muutamankymmentasenttia sina(kin) iltana. Mutta voi, mika onnellinen ilta tuo olikaan!

Seuraavan illan vietin varsin epatavallisissa merkeissa. Etenkin perjantai-illaksi siis! Ilta ei sinaansa ehka ollut kaikista mieleenpainuvin tai villein, mutta sitakin aikaansaavampi! Ennatin kotiin iltaseiskan kieppeilla, ja syysta tai toisesta aloin siivota. Iski semmonen siivous- ja jarjestelyvimma, mika piti mua valloillaan siihen asti, kunnes huone oli ihan tiptop. Mika tapahtui joskus 11PM aikaan vasta. Siivosin siis hyvat nelja tuntia! Siihen kuului tosin kaynti K-Martissa ostamassa sailytysrasioita ja vahan ruokaa, mutta silti. Ihan uskomatonta, mika tavaramaara mulle on kertynyt taalla ollessa muuten... Sain kaiken kuitenkin siististi jarjesteltya ja laitettua esille, ja huone nayttaa nyt paljon kivemmalta kun sanky on isojen peilien ja takan vieressa ja tv:n alla, kun taas meidan molempien poydat on ikkunan alla. On paljon helpompi pitaa jarjestyksessa nyt, kun ei tarvitse enaa kavella puolta huonetta lapi meikatakseen vaan saa luonnonvaloa ihan poytaan asti. Plus on kiva, kun ei palella enaa niin vietavasti nukkuessa, nyt kun sanky ei ole enaa ikkunan vieressa.

Kun olin kaiken vihdoin saanut jarjestykseen, otin pitkan suihkun ja lattoin kaikenmaailman hiusmaskit ja kasvonaamiot seka lakkasin kynnet. Sitten laitoin Josh Grobanin soimaan, sytytin kynttilat palamaan takanreunukselle ja luin Jane Austenin Pride and Prejudicea. Kavin olohuoneessa jossain vaiheessa kamppiksien luona (lue: syomassa niiden leivonnaisia, taas kerran, mitas on aina leipomassa ja tarjoamassa hih) ja siella oli ihan kivat illanvietot meneillaan. Nautin kuitenkin paljon enemman tasta rauhallisesta luksusillasta itseni kanssa, etta palasin aika pian huoneeseen ja jatkoin nauttimista! Vaikka oonkin suht lahjakas tuossa sotkemisessa, niin kylla mua vaan jotenkin rauhoittaa tietynlainen jarjestys ja kauneus ymparilla. Ja oli myos ihana kun Jordan tuli kotiin, miten paljon sekin tykkasi tasta uudenlaisesta huoneesta. Eli ei mua loppujenlopuksi haittaa yhtaan se, etta kaytin yhden perjantai-illan siihen!

Lauantaina jaksoinkin sitten menna, vastapainoksi. Meilla oli bileet Suomen konsulaatin ylakerrassa. Siella liehui Suomen liput palmupuiden vierella, kun Jennin kanssa kivuttiin juhlimaan muiden seuraksi. Mitas me talla kertaa juhlittiin, no vahan kuin pikkujuhannuksia (vrt. pikkujoulut) ja Lauran tulevia kaksvitosia, mitka se ite huitelee jossain WA:ssa myohemmin. Meita oli aloittelussa mukana kymmenkunta suomalaista ja oli jalleen kerran tosi mukavaa. Paatettiin jatkaa matkaa The Rocksille The Argyleen, missa en ollutkaan viela kaynyt! Jordan oli jossakin vaiheessa siella toissa ja oon kuullu paikasta paljon, mutta jotenkin ei ollut tullut sinne viela eksyttya. Mutta olipahan siisti baari (tata mielta oli myos mm. Good Charlotten pojat)! Muutenkin The Rocks on Sydneyn vanhimpana asuinalueena mun mielesta tosi kaunis kaikkine kalkkikivineen ja hienoine rakennuksineen, ja jotenkin taa moderni yoklubi oli sovitettu sinne tosi napparasti. The Argylessa viihtyi sen kiinnioloon asti tosi mainiosti, sinne vois menna myohemmin uudelleenkin. Siita jatkettiin matkaa George Streetille The Jacksonsiin, missa tulikin tanssittua Kirsin ja Martinan kanssa aamuviiteen asti. En tieda kuinka myohaan olisin jaksanut olla, ellen olisi tajunnut etta hittolainen mulla on kello soimassa 8AM. Taxiiii............!

Taustalla Suomen liput!

Myonnan kylla, etta sunnuntaina vasytti aika paljon. Yleensa jotenkin porhallan paivan kuin parikin ihan hyvin lapi muutaman tunnin unilla, mutta nyt jotenkin meinas uni iskea paalle turhankin vahvasti. Lopulta se iski mut sangynpohjalle jo 8PM kieppeilla ja siinahan vetelin unta kaaliin sit seuraavat 14 tuntia. Oi autuus!

Maanantaina oli siis viikon ainokainen vapaapaiva! Oltiin Jordanin kanssa koko paiva, kaytettiin se lahinna kaupungilla ja Newtownissa kiertelemiseen. Paatin vihdoin ostaa ne syyskengat - ne, mita oon viimeiset nelja kuukautta vitkutellut kun "Ei taalla kuitenkaan tule tarpeeksi kylma ennen Suomen kesaan lahtoa" jnejnejnejne. ininaa. Nyt vihdoin ostin kengat, kahdet kengat itseasiassa! Ja voi rakkaus kun teinkin hyvat ostokset. Lahdin hakemaan konjakinvarisia saapikkaita, mutta paadyinkin mm. mustiin suht perussaappaisiin. Niiden matala mutta jyhkea korko tuo mulle vahan ratsastajafiiliksen pitkasta aikaa. Toiset kengat taas on niin ihanat; kun nain ne kaupanhyllylla niin tiesin heti, etta nuo paatyy mun matkaan - ne on niin mua.

Ne on vahan kuin taydellinen ystava; kiva, kaunis, hyvanvarinen, mukava, luotettava ja nappara. Mut ei liian paljon mitaan niista, ei esimerkiksi liian taydellinen, ettei uskaltaisi kayttaa kunnolla sateessa tai polyssa ettei vaan jaa mitaan jalkea. Eika vaikkapa liian kaunis, ettei tule kateelliseksi, eli tassa tapauksessa ei jaa harmittamaan vaikka ne vahan rahjaantyisikin reissussa. Muitakin oikein jarkeenkaypia vertauksia voisin vaannella ja kaannella, mutten jaksa miettia enempaa muuta kuin etta naa kengat on mun onneni ja ystavani nailla teilla tallustaessa. Naa kengat on niin mukavat ja niin mahdottoman sopot, etta kaikki muut kengat kalpenee kopeudellaan vierella. Mun kengat on sopoimmat ja mukavimmat, ne on ihan mun parhaat ystavat. En viela tieda, kauan meidan rakkaussuhde tulee kestamaan, mutta sen voin sanoa, etta se tulee olemaan hyvaa aikaa kuitenkin. Mina ja mun uudet sopot kengat.

Mina ja mun uudet sopot mokkasiinit.

Mun uudet ilmankevyet ja hapsuiset inkkarimokkasiinit.

Mun uudet pikkuiset mokkasiinit.

Ihanat mokkasiinini mun!

Ostin siis mokkasiinit. Ne on aivan ihanat. Ne nayttaa hyvalta melkein kaikkien mun vaatteiden kanssa. Ne on niin mua. Eika olleet kuin $40, kuin myos ne saappaatkin. Hyvat diilit! Tosin, koko Sydney on ihan Mid year clearance SALE SALE SALE SALE SALE SALE SALE SALEn riepottelussa; lahes kaikkialla on vahintaan puoli kauppaa -%50. On siis ehka vahan vaikea loytaakin huonoja diileja talla hetkella! Saappaat ostin Chinatownista, jostain itseasiassa vahan hamysesta liikkeesta. Rakkausmokkasiinit ostin Hypesta. Jep.

Maanantaina kaytiin myos Yum Chassa Jordanin kanssa. Jordan rakastaa dumplingeja, joten ma saan vahan niin kuin siina sivussakin nauttia kaikista pork dumplingeista sun muista kiinalaisista herkuista. Kierreltiin muutenkin vaan ympari keskustaa ja eksyttiin Newtowniin. Tammoiset paivat on jotenkin mun ihan lemppareita, kun voi vaan menna ja kierrella ja aina on niin mielettoman mukavaa Jordanin kanssa. Illalla kaytiin meksikolaisessa syomassa Jordanin ja Jennin kanssa. Talla kertaa ei ollut mun idea! Sitten ostettiin mansikoita ja tultiin syomaan niita kotiin ja katsomaan Water for Elephants. Lataus vaan kesti ikuisuuden jos toisenkin, joten saatiin katsottua vasta pieni osa alusta.

China Townin katkoista...

Tuolta oltais saatu kamppa Jordanin kanssa, taa on ihan keskustassa Liverpool St ja George St:n kulmassa.

Eilen menin toiden jalkeen Lauran, Martinan ja Jennin kanssa 3 Wise Monkeysiin syomaan ja oluttelemaan. Oli mukava ilta. Loydettiin hassuja yhteyksia kaverin kaverin kautta mun isoveljeen, ja tulikin aika ikava Nestoria. Etenkin kun kuulin, etta Martinan kaveri oli nahny Nestorin just hetki sitten tentissa, ja ma kun en oo nahnyt veljeani melkein 10 kuukauteen! No, vajaa pari kuukautta enaa.

Vajaa pari kuukautta enaa. Hui hurjuus...

Juttelen just tassa parin kaverin kanssa facessa, jotka on Australiasta jo lahtenyt. Sanoivat, etta aika isoja sopeutumisvaikeuksia meinas olla. Alkoi ihan hirvittamaan, vaikkei viela pitaisi kun pitaisi vain olla kiitollinen siita etta sain vahan enemman aikaa taalla!

Pitais muuten varmaan kayda kohta kampaajalla. Edellisesta kerrasta on jo nelja kuukauta. Saiskohan aamulle ajan.

Eipa tassa kai muuta, heippa!

xx
Sanelma

I wanna see you work

No moikka moi!

Mulla on tosi huono tapa. Ei, se ei ole liika juhliminen - pidän siitä! Ei, ei se ole myöskään huonot ruokatavat - ostan lähinnä mitä halvimmalla saa. Tai no ehkä kumpikin edellämainituista on huonohkoja tapoja, mutta nyt tarkoitan tätä yöroikkumista koneen äärellä. Mun turhanpäiväinen datailutuokio saattaa venyä ihan uskomattomiin afääreihin kun jotenkin onnistun pitämään itseäni screenin äärellä vaikka olisi väsyttänyt viimeiset pari tuntiakin. Tälläkin hetkellä on menossa tällainen yöllinen dataustuokio taas, tosin odotin vain herraa saapuvaksi töistä kotiin, että maltan itse mennä nukkumaan. Mutta siltikin tässä ollaan...

Vähän innostuin kirjoittelemisesta aiemmin illalla. Itseasiassa kirjoitin äiskälle kunnon avautumisen, kaikki mitä sydämen ja mielen päällä liikkuu. Kirjoitin viestiä valehtelematta 45 minuuttia, kunnes tyytyväisenä painoin Send-nappulaa Facebookissa. Klikkauksen jälkeen tajusin, että unohdin kopioida viestin, no mutta lähtipä menemään. Ja sitten Facebook ilmoittaakin että "Your message is too long." !#¤%/&(!! Sori äiti, en ihan pystynyt hankkimaan sitä tunnelatausta enää toista kolmea varttia. Yritän myöhemmin! Sitten jotenkin eksyin pitkästä aikaa blogini puolelle, ja huomasin, että viime perjantaina kirjoitettu teksti olikin tallentunut luonnoksiin. No voihan! En oo mikään käsi tän teknologian suhteen mut kyllä tässä vähän alkaa usko omiin kykyihin jo ihan hiipua!

Ehkä tää on ihan hyväkin, että alan päivittää blogia tän väsymyksen vallitessa. En välttämättä innostu kirjoitamaan yhtä pitkää romaania mitä yleensä, veikkaan vähän. En jaksa kyhätä mitään ihmeellistä vaan jälleen kerran mitä täällä on tapahtunut viimeisten päivien aikana!

Viime perjantaina oli siis kämpällä Marian ja Carolinen läksiäiset. Ehdin ennen niitä näkemään kuitenkin Haydenia ja mentiin Cheersiin nauttimaan ravitsevasta pubiruuasta! Hengailtiin siellä jokunen tovi kunnes eksyttiin Sun Toweriin moikkaamaan Carlaa ja hullua lössiä kolumbialaisia. Mua ei hirveesti niiden meno kiinnostanut ja toisaalta halusin myös tulla kotia juhlimaan, joten lähdin jo ennen kymppiä pois. Kotiin kun pääsin, niin olipas täällä jengiä! Takapiha oli täynnä lössiä, mainly brittejä ja bileet oli ihan pystyssä. Kämppikset oli lähinnä peruspaikalla eli pöydän ääressä, myös kummissaan miten täynnä talo on. No, ei mua ainakaan haitannu ja illasta tulikin tosi hauska; tutustuin pariin uuteen tyyppiin ja enemmän kämppiksiin. Meillä on tosi, tosi kivaa porukkaa kyllä täällä talossa! Maltoin mennä nukkumaan kolmen aikoihin, tosin kyllä siellä meininki jatkui vielä senkin jälkeen.

Onneksi sain edes muutaman tunnin nukuttua; lauantaina oli nimittäin suht hektinen työpäivä. Flavian eka kunnon työpäivä, joten piti olla vähän koulutushommissa. Se oli kuitenkin tosi hyvä, joten lähinnä sain kaitsia taas tätä Jimmyä. Ei vitsit mua alkaa kyllä oikeesti kiehuttaa että se on siellä ollut jo joitakin päiviä ja silti ihan pihalla! Työ ei ole hankalaa, ei ole liian paljon muistettavaa tai osattavaa, ja silti toinen osaa sählätä takahuoneet ja etuhuoneet ja kengät ja kaikki... Olin aika ärsyyntynyt 8 tunnin jälkeen, kunnes vihdoin alkoi sit ruuhka helpottaa ja jäin Jimmyn kanssa keskenään sinne. Aloin näyttää, miten meillä tehdään päivän lopetus ja jätkä vaan höpöttää päälle ihan niitä näitä ja sit yhtäkkiä häippäsee. Ja palaa takaisin vartin päästä. Excuse me, missä olit? Mitä ihmettä säädät???

Lauantai-iltana tuntui siis vähän siltä, että vois kyllä lähteä ulkona käymään. Menin Martinan luo, missä oli pieni lauma muitakin eurooppalaisia. Alkuilta meni tosi hauskasti Darlinghurstissa, kunnes jatkettiin jonnekin Double Bayhin, random! No mikäs siinä, aina hyvä nähdä uusia paikkoja vaikka lähteekin vähänä kauemmas kotoa. Ja tää klubi mihin mentiin oli itseasiassa tosi siisti! Parissa eri kerroksessa ja siellä oli vaikka mitä eri tasoja ja tanssilattia puoliks ulkoilmassa palmujen alla ja puoliks sisällä. Jengi oli tosi rentoo ja aussilaista ja siellähän viihtyi vallan mainiosti! Huidoin taksin alle ja pääsin petiin ehkä jo 3 kieppeillä.

Pitkästä aikaa kuvia viime päiviltä! Ei sinäänsä ole erityisempää tarvetta näytellä omaa pärstäänsä täällä blogimaailmassa, mutta nyt on ollut niin vähäkuvaisia postauksia eli there you go.

Ja sunnuntaiaamuna taas töihin. Töissä Erikan ja Jimmyn kanssa, taas älytön ärsyyntyminen tähän meiän kiinalaiseen ja Erikalla myös. Ihan kamalaa kun tuntuu että vaikka miten yrittää neuvoo ja kertoo että miten homma toimii niin ei. Etenkin nyt meinaa vaivata, kun musta tuli periaatteessa se, joka on vastuussa kaupasta kun manageri itse siirtyy Mosmannin storeen. Ja sit siellä jätkä vaan säätää ihan omiaan! No mut ehkä se oppii vaan hitaasti ja jossain vaiheessa tajuankin et damn he's gooood! Pidän toivoa yllä. En liikaa, mutta pientä hippusta... Muuten töissä oli kyllä tosi kivaa, vika päivä Erikan kanssa ja asiakkaat oli kivoja. Ostin thermon ja vanilla chai-paketin töihin ja keitin itselleni vähän teetä! Ihanaa takahuonenautiskelua. Mm.

Illalla meinas jotenkin uni tulla silmään tosi vahvasti ja vetkuttelin pitkästä aikaa lähtöä tosi pitkään. Vihdoin päätin että en lähde ulos tänään, vaikka huominen onkin public holiday kiitos kuningattaren vanhenemisen. Jotenkin silti ysin kieppeillä löysin itseni Jennin luota kera Oporton purilaisen ja punaviinin ja mietin että no, vähän kyllä väsyttää edellisillat mutta onneksi lähdin! Oli vaan superkiva aloitella siellä keskenään ja kuunnella hyvää musiikkia ja puhua ihan mistä vaan. Meillä on Jennin kanssa molemmilla semmoinen hassu puoli, että ollaan tosi hitaita tietyissä asioissa, esim. valmistautumisessa, ruuan valitsemisessa ym... Joten nytkin saatiin itsemme lähtemään baareihin mukavan ajoissa 1.15am :D Jotain kavereita oli Kings Crossilla Sohossa, mutta se paikka oli kuulemma aivan järkyttävä, joten eipä jaksettu raahautua Crossille lainkaan. Mentiin pitkästä aikaa Scubariin! Opetettiin portsarille suomeksi Minä rakastan sinua ja törmättiin tuttuihin, brasilialaiseen Rafaeliin ja sen korealaiseen kaveriin Jerkiin. Scubar oli aika täynnä ja lähdettiin jossain vaiheessa jatkamaan matkaa Cheersiin, mutta siinä sitten kävi jotain randomia eikä koskaan päästy sisälle asti :D Toisaalta mua väsytti tässä vaiheessa aivan turkasen paljon, joten olin ihan tyytyväinen päästessäni kotia nukkumaan. Aamulla nimittäin taas töihin.

Meillä oli innokkaana hampparinhaistelijana myös Mango-kissa. Varmaan mun lempikisuli!

Ja aamullahan väsytti. Yleensä viikonlopun jaksaa painaa täysillä sekä töissä että iltaisin, kun maanantaina on sleep in. Nyt sitten piti skarpata itsensä täyteen voimaan ja loppujen lopuksi päivä sujui ihan kivasti. Mitä nyt yksi asiakas tuli sisälle haastamaan mua oikeuteen, mutta siitäkin selvittiin rauhallisella käsittelyllä. Onneks mulla on varmaan maailman paras rauhallinen esimerkki meidän isältä! Ei siinä tilanteessa siis ollut mitään huolestuttavaa, eihän tällä naisella tietenkään ollut mitään syystä haastaa mua oikeuteen :D Jotkut nyt vaan tykkää mesota ja aiheuttaa hämminkiä. Illalla tuli toinen pomoista töihin seuraks ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Käkättäessä :D

Arvatenkin kotiin päästessä kellahdin suoraan sänkyyn ja nukuin parin tunnin makoisat unet. Heräsin siihen, kun Jordan yritti soittaa ja ihmetteli, että mihinkä asti mä oon töissä. "Nah I'm at home babe just let me sleep ok....." ja kohta oli jätkä ovensuussa että mitä, kauan mä oon ollut kotona! Mä olin jotenkin niin poikki etten tajunnut että oli maanantai, eli Jortsun vapaapäivä. Toinen oli ollut terassilla hengaamassa ja mua odottelemassa. No harm done anyway, olihan meillä silti ilta aikaa yhdessä. Päätettiin katsastaa lähiön Himalayan restaurant, kun kävellään siitä ohi monta kertaa päivässä, muttei oo koskaan tullut eksyttyä sisän. Onneks vihdoin eksyttiin! Syötiin buffaloa, kanaa ja possunposkea. Mä olin ihan hurmiossa - etenkin buffalo oli deliciousssss! Koko ruoka maistu jotenkin tosi kotosalle, mätöin masun täyteen ruokaa ja elin jossain kolmannessa taivaassa. Jordan myös. Ai muuten, meidän tarjoilijan nimi oli Rakas. Hih.

Tiistaina olin yksin päivän töissä, mikä tarkoitti siis sitä että vihdoin pääsin järjestelemään ja listaamaan koko takahuoneen. En oo mikään kontrollifriikki, mutta olin kyllä odottanut tätä hetkeä kun saan laittaa kaiken selkeään järjestykseen! Mulla oli tosi hauska työpäivä, itseasiassa. Kävi kaksi mielisairasta asiakasta ja monta tosi mukavaa. Turkkilainen nainen huuteli ja juoksenteli ympäri kauppaa ja heitteli kenkiä olan yli. Toinen mies taas tuli mun luo, tarttui kädestä kiinni ja kysyi: "What is this? Is it a hand? What are there? Fingers?". Hmm. Ja yhtäkkiä vaati "Let me save you!", kunnes heittäyty avuttomana eteen ja alkoi lähes itkeä "Save me save me save me save me someone just said I'm stupid but I'm not really really I'm not so save me save me". Taas kaivoin jostain sen rauhallisuusauktoriteetin ja sanoin tyynesti vaan että "Sorry no but you're going to be fine. Just fine, no need to worry." Sit se rauhottu ihan silminnähden ja lähti ihan onnessaan kaupasta. Siis mitähän hitsiä!! Onneks oli myös tosi kivoja asiakkaita, niin en ollut ihan hämmentynyt päivän päätteeksi.

Illalla nähtiin Lauran kanssa 3 Wise Monkeysissa, no niin olipa yllättävä paikkavalinta hahah! Pitäis varmaan etsii uusia paikkoja, mut kyllä täällä on kuitenkin nähnyt jo niin monta pleissiä ja apinat vaan toimii. Sieltä saa ruokaa ja hyvää olutta. Ja jos innostuu tanssimaan niin menee vaan yläkertaan, voila! Mutta ei me innostuttu tanssimaan asti vaan avauduttiin toisillemme koko tästä maailmasta. Jennikin tuli mukaan ja siellä sitten höpöteltiin suomalaistyttöjen kanssa puoleenyöhön asti. Musta on tullut aika pubihengailija; viikonloppuisin toki on kiva päästää menemään, mutta muuten kyllä tuolla viihtyy!

Menin nukkumaan jo valmiiksi innoissani siitä, ettei aamulla ole alarm soimassa - viikon ainoo vapaapäivä! Joku kuitenkin alkoi soimaan 10am jälkeen, unenpöpperössä luulin sen olevan herätys joten runnoin vaan puhelimen keskinäppäintä ja manasin "Fu*k fu*k fu*k" kunnes tajusin, että ruudussa vaihtuu sekunnit ja siinä on pomon numero. Kappas, pomo soittaa ja tämä on meitsin aamukielenkäyttö! Laitoin nopsaan luurin korvalle ja olin ihan että "Sooorrryyyyyy good morning" mut Pauline räkätti langan toisessa päässä ""Oh Sal you're enjoying your day off, having a nice lazy morning!" Sitä se vaan soitti, että olisko mulla ketään kaveria vailla työtä. Sithän innostuin että On mulla on on on on on! Tosi hyvä tyttö löytyis! Joten soitin Jennille ja sanoin että soitapa nyt Paulinelle, pääsisit Mosmaniin töihin. Ja sehän pääs!

Mentiin Jordanin kanssa WellCohon lounaalle ja Jennikin löysi itsensä sinne. Oli jotenkin tosi hauskaa, naureskeltiin koko aik. Sit päätettiin lähteä Mosmaniin katsastamaan se store ihan huvin vuoks ja muutenkin, kun Jenni ei ollut käynyt ennen siellä enkä mäkään ollut pariin kuukauteen. Oli kiva nähdä Erika ja se uus liike. Paluumatkalla mentiin Jordanin työpaikalle ja voi mikä ihana ilta siitä tulikaan!! Saatiin ihan priimapalvelua ja pöytään kiikutettiin muutamaa eri punaviiniä ja jotain likööriä, lammaskeittoa, leipää eri valkosipuli- ja oliivitäytteillä, zucchini flowersia ja jälkkäriks vähän churroa suklaa- ja toffeekastikkeella! Siinä lämmittimen alla istuessa ja ah minkä makujen ääressä viihdyttiin varmaan melkein neljä tuntia ja taas pääsin johonkin makumaailman taivaaseen. Kaikki maistu ja haisi niin rikkaalle ja lämpimälle! Aivan ihanaa. Ja Jordan oli ihan huipputarjoilija. Ja pääsi taas ihan OZ-fiiliksiin kun seuraili sähkölinjoilla kipittäviä opossumeita. Voihan sen sateisen keskiviikkoillan viettää näinkin!

Mut nyt en jaksa vietellä enää mitään. Huomenna taas töihin, mutta ei se mitään, siellä kun on niin kivaa. Pomo laitto just viestiä että kiitos takahuoneen järjestelemisestä, ihan mahtavaa. Sunnuntai-iltana pomo soitti ihan randomisti että halusin vaan sanoa, että "You've been absolutely fantastic". Ohhoh, joo tais olla ihan kiva valinta tää työpaikka verrattuna niihin edellisiin paikkoihin Sydneyssä! Elämä kulkee siis aika mukavasti eteenpäin tällä hetkellä :) Ja työtunteja edessä tällä viikolla vielä ~40.

Mulla on muuten nyt tasan kaks kuukautta aikaa jäljellä Sydneyssä. Vähän käsittämätöntä.
Joka tapauksessa on ihanaa mennä nukkumaan!

xx
Sanelma

P.S. Lauantaina juhlitaan juhannusta! BBQ paikkana joku Shelly Beach tai Coogee, dunno yet. Itse tosin ehdin rientoihin vasta töiden jälkeen, mutta en epäile yhtään ettei jussifiilistä silti löytyis! Saiskohan kyhättyä kokon. Hmm.

P.P.S. Alla tosiaan se viime perjantain unohtunut postaus. Vähän turha FYI mutta päätin tärkeäksi mainita joka tapauksessa. Niin.

I forgot

Hyvä minä! Kirjoitin tekstin viime viikon perjantaina, 10.6., ja tallensin sen näppärästi luonnoksiin. Tsekkasin tänään blogin ja ihmettelin vähän että mitäs mitäs... No, ehkä opin tästä enkä tulevaisuudessa jätä blogitekstejä muhimaan luonnoksiin viikon ajaksi!

Huomenta!

Kello tosin on jo 3.30pm,  mutta aamulta tää silti vielä tuntuu. En oo nimittäin saanut itseäni hereille tänään lainkaan, ja nytkin voisin vaan painua pehkuihin takaisin. Ollaan nimittäin taas meidän vakkarikahvilassa WellCossa myöhäisellä aamiaisella. Nyt Jordan opiskelee, minä kirjoitan. Ja juodaan Chaita ja juoruillaan staffin kanssa.

Tosi hyvää tekee kyllä tämmöinen löhöaamu. Siellä joku varmaan naureskelee, että mä mitään lepoa tarvi kun pelkkää juhlaa ollut viimeiset yli 9kk. Hahah, nyt alkaa kyllä jo väsyttää ja etenkin kun on kylmä! Ja töissä on ollut suht menoa! Joten tarvii lepoa, oi lepo on ihanaa.

Me muutettiin meidän store keskiviikkona uuteen locationiin, samassa ostoskeskuksessa silti siis. Mä olin ainoo kellä oli avaimet, joten menin sinne jo 7.30am jälkeen avaamaan ovet venäläisille kantomiehille ja pomolle Paulinelle. Olin siellä jukurttini kanssa joku reilu puoli tuntia pakkaamassa itsekseni, kun Pauline tuli ja sanoi että kantomiehet onkin kiinalaisia, eikä puhu englantia. Ne siis tuli aika ronskisti myöhässä, joten minä, Pauline ja toinen pomo Liz touhuttiin siellä ensimmäinen tunti. Sit tuli ihana Erikakin ja juotiin yhdessä aamukahvit ja käskytettiin kiinalaisia :D No ei ei. Juotiin kahvit ja kerrottiin mitä tulee tehdä laaaajoilla käsiliikkeillä. Seuraavat muutama tunti menikin ostoskärryjen kansa rullaillessa bootseja alhaalta yläkertaan... Tää vaihe oli ihan mukavaa vielä. Sit kun oltiin saatu kaikki tavarat uuteen tilaan, joka näytti omaan silmään lähinnä rumalta, liian korkealta, liian harmaalta ja kolkolta, eikä oo takahuonetta, meinas vähän olkapäät lyyhistyä hetkeksi... Alapa siinä tekemään viehättävää ja kotoisaa Ugg-storetta! Mutta mehän tehtiin. Iltakuuteen mennessä oltiin saatu melkeinpä kaikki valmiiks ja päästiin lähtemään kotiin. Tää päivä oli ollut mun kämppiksen Flavian eka työpäivä, joten me mentiin kotiin yhtä matkaa ja puoliunessa löhöttiin bussimatka.

Mä olisin voinut mennä suorilta käsin vaan koisimaan, mutta kämppikset oli suunnitelleet keilausiltaa, joten en kehdannut sit lähteä omaan huoneeseen. Ei kukaan saanut kuitenkaan lähdettyä keilaamaan, vaan päätettiin pitää Spanish night at the house! Yay! Mun ei onneksi odotettu osallistuvan kokkaukseen, joten ehdin huoneeseen skypettämään Siirin ja Matskun kanssa, vielä isompi yay! Saatiin pian Essikin langoille ja voi kun oli ihana kuulla noiden tyttöjen äänet langan päässä. Ihana ihana :)

Jossain vaiheessa alkoi palohälytin soida, eli se on aika varma merkki siitä että ruoka valmistuu, ja pian tulikin Marco koputtelemaan ovelle että "Sangria's ready! Come out now!", ja ah menin olkkariin missä oli spanish omeletet ja kaikkia muita nimeämättömiä herkkuja pöytä täynnä. Ja niin mielettömän hyvää sangriaa! Ilta oli suht rento, olis tehnyt mieli jäädä sinne koko illaks mut olin luvannut nähdä Haydenin ja muut kumppanit joten piti laittaa vähän siistimmät vaatteet päälle ja valmistautua iltaan. Mun lähtö venyi johonkin 11 asti, joten sovin näkeväni muut Sidebarissa mutta kuinkas kävikään - unohdin ID:n kotiin! Idiootti minä! Eipä ollut sitten toivoakaan päästä sisälle, vaikka ovimies olikin että "Nah it's not about you being underage, I sure do remember you here but I just can't sorry". Ei se mua erityisemmin haitannut, halusin vaan nähdä Haydenin ja niidenhän piti olla siellä ihan pian. Mut sit kesti ja kesti, ja oikeesti - oli NIIN KYLMÄ! Joku 5C ja meinas vähän itku päästä 15denierin sukkahousuissa väristessä - mitä ihmeen peliä tuo tuommoine kylmyys on! Otin siis noin kolmen minuutin taksin kotiin ja tulin peiton alle vapisemaan kylmyydestä. Olin kuulemma unissanikin höpötellyt miten KYLMÄ on. Hahah.

Torstaiaamuna oli aikaa, joten kokattiin Jordanin kanssa scrambled eggseja toastilla. Jordan ihana oli ostanut myös jotain tosi freshiä tuoremehua, oli ihan huippulähtö siis työpäivälle! Kun pääsin töihin 12, siellä oli ihan järjetön häslinki päällä. Myytiin seuraavan puolen tunnin aikana sama, mitä joskus menee päivän aikana. Ei se ollut yhtä kreisiä koko päivän ajan, vaan ehdittiin järjestellä "takahuonetta" ja muutakin vähän parempaan järjestykseen. Jossain vaiheessa tuli Liz, näki meidän myyntitulokset ja mitä listoja tehtiin nyt, lähti hetkeks ja palas pian ison karkkipussin kanssa. Jeeee! Erika ei tykännyt noista karkeista, joten mulla oli ihan järjetön itsehillintä itseni kanssa - etenkin vikoilla tunneilla kun olin yksin kaupassa ja näin vaan karkit kaapissa...

Eilenillalla oli tarkoitus nähdä Haydenia ja mennä leffaan Jordanin kanssa, mutta kun pääsin kotiin niin nukahdin vaan. Jordan yritti herätellä, mut meitsi sen kun vaan mikrouneili. Kymmenen aikoihin sain itseni ylös ja lähdettiin viiniravintolaan, mutta se oli jo kiinni joten mentiinkin pizzalle :D Ja käytiin tietenkin katsastamassa 7-elevenin One! Dollar! Only! Day! ja ostettiin kaikkee turhaa ja halpaa. Oli siis ihana löysäilyilta Dorritojen ja leffan kanssa. Olin kyllä edelleenkin ihan kuollut ja jäässä jostain syystä, joten nukahdin 12 meikit silmissä ja vetelin niissä tän aamun 11 asti.

Tänään sitten on perjantai. Jos ihan totta puhutaan, niin toivoisin, että voisin vaan nukkua koko illan. Ja juoda vaikka kuumaa kaakaota. Mutta meidän kämpän brittitytöt pitää läksiäiset tänään, eli hauskaa tulee riittämään sen verran että ehkä mäkin poistun huoneestani illaksi :D Ja sovin just, että nään Haydenin ja Sunnyn ennen sitä. Ai niin, sain pikkukameran toimimaan! Jee! Siinä oli vaan joku vammanen asetus päällä muistikortissa, eli ehkä saan pian otettua kuvia tänne blogiinkin. En uskalla kantaa isoo kameraa mukana iltaisin jne.

Okei nyt meen unille ennen iltaa. Heihei!

Sanelma
xx

I promise I'm worth it

Hrrrrr!

Ulkona alkaa olla niin kylmä, että tuntuisi järkevältä ja sitäkin houkuttelevammalta kasvattaa oikein mehevä rasvakerros vaatteiden alle. Ehkä sillon ei paleltaisi joka hetki! Tänään on ollut mielettämön kolea päivä, en oikein tiedä miten sitä voisi edes vältellä. Tällä hetkellä kirjoitan tätä sormet täyskohmeessa, päälläni Jordanin villapaita, kolme pitkähihaista, kahdet legginssit ja mummin lähettämät villasukat. Teekiintiö ei tunnu täyttyvän millään eikä myöskään tämä uskomaton makeanhimonikaan. Ehkä se hyljemäinen rasvakerros pian tuleekin tätä menoa! Yllättävää kyllä, en silti tarkoita valittaa. Edelleenkin tämmöinen viileys virkistää - etenkin niiden monien paahtavan kuumien hellekuukausien jälkeen. Sitä paitsi tee on hyvää ja on aika mukavaa malttaa nauttia rennosta musiikista ja hyvästä kirjasta sekä leffasta näin tiistai-iltana! The Gaff tanssilattioineen kutsukoot ensi viikolla ;)

Tää päivä alkoi vähän harmittavasti. Olin bussipysäkillä 9.15am, kun linkin piti tulla 9.19. Seuraavan kymmenen minuutin päästä, ja sitä seuraava taas kymmenen minuutin päästä. Ensimmäinen bussi tuli kuitenkin vasta 9.43, eli myöhästyin parilla minuutilla töistä. Olin yksin storessa tän päivän, eli ei ollut ketään muutakaan avaamassa. Tosin, pari minuuttia sinne tai tänne ei täällä päin maailmaa yleensä haittaa niinkään. Päivän sähellys alkoi kuitenkin siinä vaiheessa, kun yritin avata Eftpos machinetta. No se vaan valitti erroria errorin perään. Suurin osa asiakkaista kuitenkin maksaa kortilla, eli onhan se nyt vähän paha jos ei kortinlukija toimi! Siinä sitten seuraavan tunnin soittelin eri paikkoihin koettaen korjata sitä, kunnes ehditin ilmoittaa pomolle, jos se pystyisi auttamaan. Eipä pystynyt; ei päivän päätteeksikään homma selvinnyt vaan piti viivavedellä manuaalisti kaiken maailman maksuja ja välillä vastailla puhelimeen kun eri tahot yritti hoitaa sen koneen asiaa.

Pian tuli vielä iso stock, mitä en voinut täysin purkaa, koska huomenna muutetaan store toiseen paikkaan. Piti siis käännellä ympäriinsä niitä turon suuria boxeja ja yrittää löytää tietyt yksittäiset customer orderit sieltä satojen bootsien joukosta. Yhtäkkiä iski vielä parin tunnin ruuhka-aika, joten mulla riitti kyllä hommaa! Päivä meni ihan mielettömän nopeasti kun oli tekemistä ja siltikin kivaa koko ajan. Karkkikaupan setä näytti, että oli hankkinut sekä turkinpippureita että salmiakkia kauppaansa (JEEEEE!), Laura kävi moikkaamassa ja asiakkaat oli kivoja. Ja lateli mielenkiintoisia kommentteja taas kerran...  

Kolme eri asiakasta kyseli, että mitenkä paljon mulla on aasialaista verta itsessäni. Kuulemma ihan pakko olla jotain nepalilaista tai korealaista lähisukua - haha tai sitten "something really exotic from the big Asian mountains". Ei, edelleenkään ei, kyllä tässä ihan skandinaaveja ollaan! Yksi tyttö kuului kuiskaavan kaverilleen "She can't be from Finland. She's just saying that because its way cooler and so far away. Look at her; she's neither blond nor tall!" Hahhahaha. Kyllähän mulla on ihan tapana valehdella kotimaatani. Come on people! :D

Jäin töiden jälkeen vielä tyhjentämään storea tunnin ajaksi sen mitä ehdin huomista varten. Pomot kävi moikkaamassa pikaisesti ja naureskelemassa että mikä päivä mun kohdalle olikaan osunut, mut silti saanut myytyä niin hyvin. Itseäkin kyllä vähän nauratti, että usein maanantai ja tiistai on viikon hiljaisimpia päiviä mutta eipä ollut tänään!

Kotimatkalla näin kaksi isoa, kirkkaan valkoista hanhea vasten Sydney universityn pimeää puistoa. Oli aika ihana kävellä kotiin, nähdä miten iso ja mun mielestä tosi kaunis uni puisto oli vain vähän valaistu ja lampi täynnä sorsia. Kuunvalo osui just siihen lammen keskellä olevaan pikkuisen saarekkeeseen, missä nää hanhet olivat. Ne oli jotenkin niin hohtavan valkoisia siinä valossa ja ympärisössä - super busy kaupunkitie ympäöimässä puistoa, mutta niin seesteisesti silti. Ajattelin, että pitäisi varmaan käydä noutamassa kamera ja tulla ottamaan ihan kuva, mutta sitten muistin, että Jordan oli kokannut pastaa eli mulle oli kotiruokaa odottamassa jääkaapissa! Itse kun en ole mikään erityisen keittiökuningatar, niin jonkun toisen tekemä ruoka maistuu kyllä usein niin mielettömän mahtavalle. Niin tälläkin kertaa!

Tajusin just, miten todella arkinen päivä tää tiistai onkaan ollut. Hmm, totta kai sitä syntyy tietynlainen arki melkein 9kk asumisen jälkeen, mutta nyt on jotenkin erityisen arkinen fiilis. MukavaI  fiilis silti! Nyt nautin niin äärettömästi huoneessa hengailusta. Juon teetä hunajalla, kuuntelen Adelea, juttelen facessa kavereiden kanssa ja laitoin just Easy A:n ja The Ugly Truthin latautumaan siltä varalta, jos jaksankin olla vielä hereillä kun Jordan kotiutuu töistä. Täytyy keräillä akkuja huomiseen muuttoroudaamiseen töissä ja iltaan - Hayden on taas Sydneyssä käväisemässä mikä tarkoittaa siis juhlia illalla! Jeee!

Viikonalut on aina niin rentouttavia, ihanaa! :)

xx
Sanelma

And I love the weekend

Moi!

Kylläpä taas elämä maittaa hyvälle! Viime päivät on olleet ihan huippuja, kuvamateriaalia ei ole yhtään edelleenkään, mutta ehkä jopa parempi näin :D Pitää siis kirjoittaa, mitä kaikkea tapahtui, ettei mene hyvät muistot ihan tuonne takaraivon uumeniin hukkaan!

Perjantai-iltana lähdettiin siis Arncliffeen parin suomalaisen ja hollantilaisen kaverin kanssa. Ranskalaisen rokkibändin bileisiin. Jos ihan totta puhutaan, niin alussa meinas hieman epäilykset kasvaa, että mihinkähän sitä on itsensä saattanut taas... Bileet oli suht pienet, meitä oli ehk joku 15 siellä ja kaikki muut paitsi me ja yksi belgialainen oli ranskalaisia. Ja ne meinas alussa puhua pelkkää ranskaa. Argh. Mutta, kuten arvata saattaa, illan aikana alkoi niilläkin englanti ja muutkin kielet vähän sujua ja yllättäen kyllä, ilta oli ihan mahtava! Jengi siellä oli oikeestikin siistiä ja tosi taitavia muusikoita. Esimerkkinä, minä ja Laura saatiin laulaa Kaija Koon Tinakenkätyttö kitarasäestyksellä - annettiin iPodilta kyseinen biisi tälle kitaransoittajalle kuunneltavaks ehkä 10s ja sit lähti soinnut. Nice! Enemmän vielä kuitenkin yllätti, kun nää alko soittaa jotain omaa matskuu ja kuultiin sen laulajan ääni. Se oli tosi puhdas, kähee mut pehmee, vahva ja hyvä vibrato! Saatiin bändipaidatkin messiin ja ilmasliput seuraavan illan keikalle, minne ei ikinä tosin menty. Plus ihan kiva tuommoinen iso omakotitalo kimppakämppänä ja viikonloppuisin isona biletalona. Hahah! Kolmen aikaan otin taksin kotia. Kohdalle osui tosi kiva nigerialainen taksikuski; se kertoili ihan ihmestooreja elämästään! Hurjia kertomuksia ja seikkailuja. Taksimatka ei kestänyt varttia pidempään, ja pian pääsinkin kotia nukkumaan.

Ehdin nukkua kivat kolme tuntia, kunnes olikin aika aamusuihkun kautta avaamaan store... Huonoa oloa ei ollut paitsi ihan armoton väsymys, joka sekin meni ohi double shot cappuccinolla. Meidän centressä, missä oon töissä, on kyl ihan mahtava asioida kun porukka tuntee, saa hyvää kohtelua ja hyvällä hinnalla! Olin ekat pari tuntia itsekseni töissä ja alkoi tosi mukavasti, kun ensimmäiset asiakkaat tuli vaihtamaan kenkiä sopivamman kokoisiin. Ne oli kiinalainen äiti ja tytär, joita olin auttanut viime viikolla. Äiti ei osannut englantia ei sitten yhtään, joten tytär tulkkasi kaikki sen yli-innokkaat höpöttelyt mulle englanniks. Ne molemmat kiitteli tosi paljon, miten hyvin olin palvellut niitä viimeksi. Ja nyt ne asuu 45min ajomatkan päässä ja äiti tuli mukaan ihan sen takia, että pääsisi kiittämään mua tästä! Vau!

Siitä oli hyvä fiilis sitten jatkaa työpäivää. Pian tuli pomo töihin ja oltiin parisen tuntia keskenämme, kunnes saatiin uusi kiinalainen mies ekaa päivää kokeilemaan. Luulin, että tää jätkä olis joku +35 mutta eihän se ollut kuin vasta 26.. Oli vaan jotenkin niin harmaa olemus, ja tosi jännittäjä! Mietin, että miten pystyisi sanomaan toiselle että "Just relax and enjoy! The customers won't bite you", mut jos sanoisin jotain, niin sitten siitä tulis vielä enemmän tense varmaan. Keskipäivä oli siis vähän sähellystä kun opetin sitä kaupan tavoille ja neuvoin eri asioissa, korjailin sen virheitä sun muuta. Jossain vaiheessa pomo lähti ja sitten onneksi hän rentoutui vähäsen, joten munkaan ei tarvinnut enää seurailla ihan jokaista sen liikettä enää neuvovasti. Tosin, sitten kuulin kun $220 sijaan hän oli pyytämässä $435.... Takas kassalle, anteeksipyynnöt asiakkaille ja pieni korjaus taas. No mutta, eka päivä vasta takana.

Suljin liikkeen kuudelta, mutta pääsin kotiin vasta joskus 8.30 (!!) koska lauantai-iltapäivän bussiliikenne CBD:ssä on ihan järkyttävää. Ootin QVB:llä bussia 45minuuttia; yleensä Glebeen pääsee bussilla 5-10min välein. Vihdoin tuli oma bussi mutta ei meinannut päästää kun oli niin täynnä. Mulla tuli vähän vaativa ilme ja kuski päästi mut ja kaks muuta mun "kaveria" (odotellessa tutustuin perthiläisiin äitiin ja tyttäreen) kyytiin. Bussimatka siltikin kesti yli puol tuntia, huh huh... Pääsin kotiin, kävin hakemassa nuudelia 7-elevenistä ja no voihan hitsiläinen. Siis meidän kotia vastapäätä on 7-eleven ja ollaan tosi regulaeita siellä. Niitä on kolme eri työntekijää siellä, jotain intialaisia, joista kaks on todella mukavia. Yks on vähän hämy, siellä soi aina joku ihme musa sillon ja se laulaa eikä tuu kassalle vaikka oottelee siinä. No eilen sitten ostin nuudelia siltä ihmejäbältä, ja se vaan seisoo siellä tiskin takana. Siirrän nuudelipurkkia edemmäks ja edemmäks, come on tajuais nyt että mulla on nälkä ja haluun vaan ne hiton nuudelit! Sit se alko tosi imelästi sieltä puhumaan että mulla on uusi tyyli; oli siis silmälasit päässä. Olin vaan et joo ja maksoin ja lähdin. Myöhemmin kävin ostamassa sukkikset samasta paikasta, ja nyt se kysy mun nimeä. Täällä oon oppinut, tai no olihan se arvattavissakin, että etenkin intialaiset voi olla tosi limasia ja inhottavia. Täytyy ens kerralla ottaa Jordan mukaan jos näkee et se on siellä töissä, hahah. Nimittäin kyllähän sen arvaa mikä se kysymys tulee ens kerralla olemaan.

Pääsin vihdoin kuitenkin nauttimaan ravinteikkaat nuudelini kotiin ja liityin takapihalle kämppisten seuraan. Oli ihan hauskaa, etenkin kun pääsin vihdoin tutustumaan yhteen kämpän homoista. Tää on niin hauska tyyppi, jotenkin aika dramaattinen ja alottaa usein jutut "Like I'm gay right, so..." ja sit sieltä tulee ihan ihme settiä! Esimerkiksi Sydneyssä jos on homo ja haluaa tutustua toiseen homoon, ei saa pyytää sitä ulos treffeille. Se on vähän sama kun joku hetero pyytäis ekalla kerralla kun näkee jonkun henkilön, että mennäänkö naimisiin tai voinko ruveta sun stalkkariks. Tää homppeli (en muista sen nimeä niin en nyt tiedä miksi sitä pitäis kutsua!) avautu tässä, et vihdoin ymmärtää miks se on torjuttu niin monta kertaa! Tästedes sen pitää vaan ehdottaa "catch up"ia, eli siis pelata homma supercasualisti. Viihdyin ulkona jonku tunnin verran kunnes sit jengi alko lähtee johkin bileisiin ja itsekin meniin huoneeseen valmistautumaan iltaan.

Tänään oli nimittäin tiedossa toiset kotibileet, joidenkin rugby-pelaajien pirskeet Brontella. Menin Jennin luo höpöttelemään ja alottelemaan, kunnes oltiin valmiita lähtöön! Matkalla saatiin selville, että ne onkin teemabileet ja teemana 80-luku. Ja mä en tiennyt! Eiiii!! Rakastan teemajuhlia ja missasin tän nyt... No, oltiinpahan kuitenkin jo matkalla niin mentiin sisälle. Eikä sitä enää kyllä tajunnut että mitä meillä oli päällä kun päästiin sinne joskus 10pm pintaan ja bileet oli ihan täydessä vauhdissa silloin :D Ja no, kyllä mä sain jotkut tosi blingit punaiset glitter-lasit jotenkin itselleni sen illan aikana, eli pääsinpähän teemaan kiinni! Tää oli kans kyllä semmonen unelmabilekämppä, että huh huh. Yläkerrassa huoneet oli massiivisia, ihan älyttömän siistejä, ja alhaallakin löty vaikka mitä eri paikkoja ja uima-altaita ja terasseja ja tanssilattioita... Kuten jo joskus aikaisemmin mainitsinkin, niin Australiassa on tää asuntomaailma kyllä aika hulppeata! Talo oli täynnä jengiä, joku 150 tyyppiä, ja löydettiin lopulta muutkin suomalaiset sieltä. Ja pääsin dj:ilemään vähän Toton Africaa ja muuta umpifiilismusaa! Oli hauskaa, vähän randomia taas kerran!, mut hauskaa. Otettiin Jennin kanssa taksi joskus kahden jälkeen ja mentiin Oportoon syömään. Oli tosi ihana myös, miten paljon illan aikana oli aikaa höpötellä Jenninkin kanssa ja silti tutustua uusiin ihmisiin.

Sunnuntaiaamunakin oli kyllä aikamoinen väsymys päällä, kun lähdin kotoa ennen 10am. Tuplakahvit onneks taas herätti, ja töissä oli Erika jo odottelemassa eli ei ehtinyt tylsistyä. Jimmy, siis uusi kiinalainenkin, tuli sinne pian ja tekemistä riitti. Ei ollut erityisen busy day, varmaan koska ulkona ilma oli mitä mahtavin. Me oltiin Erikan kanssa siellä ihan loppuun asti kahdestaan ja ehdittiin hiljaisina hetkinä puida taas koko maailman tapahtumat läpi. Meidän pomo avaa uuden storen Mosmaniin ens viikolla, jonne Erika sit siirtyy ja voi kun tulee kyllä ikävä! En osaa edes kuvitella, mitä tulee pitkistä päivistä siellä vaikka Jimmyn kanssa... No, ehkä sekin pian alkaa rentoutumaan ja juttu luistamaan! Toivottavasti. Ai niin, sain hankittua mun kämppikselle töitä samasta liikkeestä kuin minä. Ehkä siellä tulee sittenkin päivät pysymään aika mukavina!

Ai niin, töissä kävi aika supervauva! Pieni 10-kuukautinen korealaispoika! Ihmettelin, että mistähän kuuluu semmonen korkea rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-äänne, niin se oli se vauva!! Se teki kurkkuärrää, ihan normiärrää ja jotain muitakin ihmeääniä. Eikä ne edes käytä r-äännettä niiden kielessä! Vitsi miten siistii olis ollut osata R joskus alle vuoden ikäisenä. Ei sillä kyllä varmaan olis ollut erityisempää vaikutusta myöhempään elämään, mut kuitenkin!

Töiden jälkeen kiiruhdin Darlinghurstiin; oli tarkoitus mennä Govindaan muutaman kaverin kanssa. Govinda on semmoinen leffasysteemi, eli ennen elokuvaa syödään intialaista sapuskaa ja sitten mennään kellottelemaan ja leffaa katselee isolta screeniltä. Itse ei ollut mitään tarvetta nähdä elokuvaa, mut ruokaa oli saatava, joten menin silti mukaan. Matkalla sinne Laura soitti, että ei mennäkään leffaan vaan pelkästään syömään. Käy! Catchasin tytöt sit Kings Crossilla ja syötiin ihan mahtava pizzat viidestään. Mun pizzassa oli kurpitsaa... Ja edellisenä iltana kämppiksien pitsassa oli ranskalaisia perunoita. Hmm. Mut oli tosi kiva ja rento naureskella tyttöporukalla hyvän ruuan ääressä! Muut lähti jatkamaan eri suuntaan paitsi minä ja Laura, jotka mentiin bussipysäkille paleltumaan ja venailemaan linkkiä. Missattiin just edellinen, joten lähdettiin kävelemään William St pitkin keskustaan päin kun ei ollut mikään pitkä matka. Matkalla käytiin jossain pubissa vessassa, ja jotenkin saatiin päähämme jäädä sinne yhille... Oli hauskaa kunnes alkoi vähän muu porukka häiritsemään. Jatkettiin siis matkaa, ylläri!, 3 Wise Monkeysin lämpimiin sisätiloihin ja viihdyttiin siellä johonkin 11.30 asti. Ihania tämmöiset randomit kotimatkan oluttelut, kun pääsee purkamaan sydäntään ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja hyvä, tosin ehkä vähän random lopetus randomille viikolle, tämmöinen sunnuntai-illan pubeilu. Heh. Tulin kotiin ja pian pääsi Jordankin töistä, sillä oli ollu ihan tappotunnit viikonlopun aikana. Mentiin takapihalle hetkeks hengailemaan muutamien kämppiksien kanssa, kunnes vihdoin nukkumaan.

Ja tänään aamulla sitten nukutti. Johonkin 12.30pm asti. Ihanaa vaan nukkua ja pötkötellä peiton alla lämpimässä. Sitten tultiin Jordanin kanssa meidän vakkarikahvilaan aamukahveille, otettiin vielä vähän teetäkin ja täällä dataillaan muutaman tunnin jälkeenkin. Mua alkaa taas nukuttamaan, vois ehkä mennä torkuille taas. Hahah, tuntuu mielettömän hyvältä vaan rentoilla oman kullan ja muiden tuttujen ympärillä ja tehdä omaa juttuaan. Ja istua ikkunan vieressä eli seurailla värikkäitä glebeläisiä.

Tälle päivälle ei ole suunnitelmissa mitään erikoista, paitsi maksaa vuokra ja käydä ruokakaupassa. Voisin käydä myös kirjastossa lainaamassa jonkun hyvän kirjan ja ostaa ehkä vähän suklaata mutusteltavaksi. Maanantait on maailman rennoimpia!

Hyvää viikonalkua!

Sanelma xx

I love life, life loves me, everything in the world makes me happy

Moik!

Tältä päivältä ei ole erityisemmin kerrottavaa, vielä hahah!, nimittäin töissä oli vain todella hiljaista, eikä ihme. Keli kun oli ihan täydellinen - mulle tuli kuuma farkuissa. Miksihän en taaskaan napannut kameraa laukkuun; kotimatkalla kaupungin korkeisiin rakennuksiin osuva valo oli ihan mielettömän upea. Vähän kuin kuumimpina kesäpäivinä, semmoinen lämmin ja polttava. Kaunis. Tulipa taas rakastuttua Sydneyyn, ties monennetta kertaa! 

Jatkan siis tätä kuvahaastetta, kun ei mulla ole vielä kiire mihinkään.


2. a photo of yourself a year ago  

Onnellinen ylioppilas 2010!

Käsittämätöntä, miten siitä on aikalailla tasan vuosi, kun itse pääsin ylioppilaaksi. Tuntuu jotenkin, että olisi paljon kauemmin, mutta toisaalta taas, että ei siitä niin kauaa voi olla. Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, siksi varmaan tuntuu hankalalta sijoittaa omat juhlat jo vuoden päähän. Siltikin, kun katson ja mietin itseäni vuosi sitten, näen paljon, paljon nuoremman version Sanelmasta.


Olin mun ylppäripäivänä ihan mielettömän onnellinen! Oon muutenkin tosin aina onnellinen, mutta tällöin jotenkin ihan tirisin onnesta! Päivä oli todella onnistunut, nauroin ja hymyilin varmaan koko päivän. Niin moni asia sai mut rakastamaan elämää ihan mielettömän paljon; olin iloinen nähdessäni lukiokaverit ensimmäisen Aussien reissun jälkeen, ja oli myös aika jännä astella korkeissa koroissani kouluun hakemaan päättötodistus. Kun käveltiin koululta sankarihautausmaalle, oli vähän haikea fiilis kun tajusi, että nyt on varmaan viimeinen kerta koolla tän jengin kanssa, näissä merkeissä. 


Siitä jatkui matka kotiin, ah ihanien ruokien äärelle... Ja sitäkin ihanimpien ihmisten! Porukkaa lappas sisälle koko ajan, en kaikkien kanssa ehtinyt kunnolla edes jutella. Mulle itselle jäi ainakin semmoinen fiilis, että kaikilla oli hauskaa ja seuraa. Itselläni ainakin! Viimeiset vieraat lähtivät ilmeisesti vasta aamyön tunneilla. itse tulin kotiin joskus 4AM jälkeen Jyväskylästä juhlimasta, ja ilmeisesti vasta vain vähän ennen sitä oli meidän muukin jengi malttanut mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän vieraita, tosin itse olin pahasti aikataulusta myöhässä ja ensimmäiset maljakuvat onkin niin, että mulla on suurin osa hiuksista sykeröllä ylhäällä ja ehkä kaks kiekuraa saatu kiharrettua. Tapani mukaan...


Koko viikonloppu oli siis ihan mielettömän mahtava. Mikä siitä sitten teki niin superonnistuneen? Tietenkin olin iloinen, ylpeä ja myös helpottunut lukiotaipaleen lopetuksesta. Takana oli hienot kolme vuotta! Vaikka en niihin itse kirjoituksiin panostanutkaan erityisemmin, ne meni aika hyvin ja etenkin päättötodistus sai tyytyväiseksi. Ei pelkkä koulu saanut kuitenkaan mua niin superfiiliksiin. Itse ajattelin juhlapäivän myös toisenlaisen taipaleen päättämiseksi, aika isoksi the end of an era. Me oltiin nimittäin myyty meidän perhetalo ja parin kuukauden kuluttua äiti ja iskä oliskin muuttaneet Thaimaahan ja itse Australiaan. Muuttui siis silloinen tilanne aikalailla! Puhkuin ylpeyttä meidän perheestä, kun vastaanotettiin vieraita. Tunsin, tunnen edelleenkin!, niin mahtavaa rakkautta jokaista perheenjäsentä kohtaan ja mietin, miten onnellisia hetkiä me ollaan tässä talossa ja ylipäätäänkin yhdessä koettu. En pysty selittämään, miten tietyllä tavalla tyhjentävä fiilis on tuntea näin isoa onnellisuutta ja rakkaudentunnetta omasta perheestään - ei siinä paljoa muuta elämässä tarvita, siltä vähän tuntui. Juhlien vieraat oli tuttuja lähivuosilta tai ihan pitkänkin ajan varrelta, ja tietyllä tavalla pystyi näkemään omaan elämään vaikuttaneista asioista ja ihmisistä. Lisäksi, kun olin silloin ollut jo 9 viikkoa poissa Suomesta ja tiesin, että pian lähden paljon pitemmäksi aikaa pois taas, olin todella, todella iloinen nähdessäni niin monet kasvot meidän kotona. Olin myös uskomattoman otettu siitä, miten moni henkilö oli uurastanut mun juhlien eteen, itse kun olin ollut vähän toisella puolen maailmaa. Ja miten hyvin oli onnistuttu! Ruoka, juoma, sisustus ym. oli ihan viimosen päälle, vau!


Päättäripäivä oli siis iso päivä mulle. Se oli selkeä lopetus menneelle, mutta myös merkki sille, että uusi saa nyt alkaa. Se mennyt oli ollut niin hyvää aikaa, että ehkä siksikin mun oli tosi helppo lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta ja rohkeaa. En olisi parempaa pohjaa voinut ikinä toivoakaan.


Kun siis edelleenkin pystyn tuntemaan tuon vuodentakaisen päivän fiilikset tosi vahvasti ja muistan sen todella tarkasti, tuntuu hassulta, miten siitä on kulunut jo vuosi. Mutta, miten paljon onkaan asiat muuttuneet yhden, vain yhden, vuoden aikana! Ylppärilakki päässä heilunut tyttö tunsi silloin itsensä niin vanhaksi ja aikuismaiseksi; rohkeana ja itsevarmana lähdössä tulevaan tuntemattomaan. 


Nyt kun mietin, niin toki olin silloin jo fiksu 19-vuotias. Nyt olen kuitenkin 20, mutta ei se ole pelkkä vuosikymmen, mikä on muuttunut. Olen kasvanut hurjan määrän. En osaa selkeästi sanoa että miten ja miksi. Sanotaan, että matkailu avartaa - pitää paikkaansa. Ja etenkin kasvattaa. Olenhan kuitenkin luonut oman, mielettömän hienon!, elämän aivan toiselle puolelle maialmaa, onnistunut siinä hyvin. Olen löytänyt hyvän työpaikan, ihanan asunnon, paljon kavereita ja monia ystäviäkin. Olen oppinut todella vastuuntuntoiseksi, pitänyt itsestäni huolen tilanteessa kuin tilanteessa, nähnyt ja kokenut paljon erilaista ja uutta. Olen tavannut kaikenlaisia ihmisiä, kokeillut erilaisia töitä, oppinut kieltä vielä enemmän. Olen ikävöinyt kotia, läheisiä, ja tehnyt isompia päätöksiä kuin koskaan ennen. Ja olen oppinut itsestäni paljon. Vaikka mulla on aina ollut hyvä itsetunto, on se täällä vielä kohentunut, kun oon kaiken tän pystynyt tekemään. Ja nyt oon tutustunut vielä enemmän vahvuuksiini ja heikkouksiini, kokeillut rajojani ja uskaltanut. Kuulostan varmaan leuhkalta, mutta en sitä ole. On vain mahtavaa olla minä ja tietää, mitä kaikkea olen tehnyt, oppinut ja uskaltanut. Ja silti, miten uskomattoman paljon mulla on vielä opittavaa, nähtävää, uskallettavaa, tutustuttavaa... 


Kaikista eniten olen varmaan oppinut rakastamaan. Rakastamaan ja arvostamaan mulle kaikista tärkeimpiä ihmisiä ympäri maailmaa. Mulla on sanoinkuvaamattoman, melkein pakahduttavan suuria tunteita mun perheelle ja muille rakkaille. Lisäksi olen oppinut rakastamaan ihmisiä täällä, noukkimaan niistä ne rakastettavimmat puolet. Ihmisten lisäksi olen huomannut, miten mielettömän paljon rakastan tätä maailmaa ylipäätäänkin - miten paljon sillä on näytettävää, annettavaa, maistettavaa, haisteltavaa. Tästä olen saanut niin paljon inspiraatiota ja seikkailumieltä, että olen oppinut rakastamaan kokemista ja oppimista. Plus oppinut rakastamaan elämän pienimpiäkin asioita. Ja monia, monia muita asioita!


Mulla on siis ihan mielettömän hyvä fiilis elämästä. Elämä on hyvää! Etenkin, jos on itse valmis tekemään töitä sen eteen. Olen onnekas, että mulla on paras mahdollinen pohja tälle elämälle - mun perhe ei olisi voinut tehdä lapsuudestani pisaraakaan onnellisempaa, opettavampaa tai tukevampaa. Arvostan äitiä, iskää, veljeä ja muita lähisukulaisia niin paljon. Ne on antaneet mulle niin paljon, että olen uskaltanut luottaa itseni lisäksi muuhun maailmaan. Mulla on varmaan aina matkassa mukana perheen rakkauden ja oppien luoma vahva pohja, enkä näe itseni vajoavan minkäänlaiseen kuiluun. Tähän kun vielä lisää Aussivuoden aikana oppimani ja kokemani, on oikeastikin aika hyvä olla tässä elämässä. Elämä on hyvää.


Suht paljon pystyin löpisemään ylppärikuvasta tähän, vaikkakin mitä luultavimmin suurin osa sanoista on turhia ja ne tärkeimmät jäi silti sanomatta. Suht paljon aikaakin tähän kului, mulla tulee nyt ihan jo kiire kipaisemaan lähiSparista (meidän naapurissa on Spar!!!) nuudelit ja valmistautumaan iltaan. Mennään johonkin juhliin Arncliffeen ja ajattelin ennen sitä käydä Ivyssä parin brasilialaisen kaverin kanssa. Katellaan mihin tulee eksyttyä tänä iltana; toivottavasti aikaisin kotiin nimittäin huomenna on 9 asti yhdeksän tuntia töitä. Kahdestaan pomon kanssa, ekaa kertaa. Heh heh heh....


Hyvää viikonloppua! Ja ai niin, hurjan paljon onnea kaikille kevään ylioppilaille ja valmistuneille!

xx
Sanelma

P.S. Sori nuo hervottomat rivivälit. En oikein osaa laittaa kuriin Bloggerin temppuilua.