22.6.2011

And all the kids they dance, all the kids all night

Moiks!

Mulla on omassa tietokoneessa valloillaan suht jyty virus, se ei mee enaa paallekaan vaan huristaa vaan itsekseen. Siita johtuen en kykene siis kayttamaan kaikkia suomalaisia aakkosia, enka ehka jaksa keskittya tarpeeksi virallisten suomalaisten sanojenkaan ulostuottamiseen. Mita lie tarkoittaakaan, luultavasti sita etta tiedossa lienee vahan sekalaista settia! Sain lievan sokerihumalan 7-elevenin tarjouspatukoista nimittain. No, katellaan mita tasta nyt tulee!

Dear public semi diary of mine.

Kulunut viikko on ollut aika ihana. Jalleen kerran, voisin sanoa. On tapahtunut mukavia asioita, mutta on ollut ihana myos vain olla. Lisaksi oon osannut iloita elaman pienista selvityksista, esimerkiksi mika helpottunut innostus (mika?) on, kun saa selville jonkun tietyn biisin esittajan ja pystyy kuunnella sita Youtubesta lahes milloin haluaa! Ja muita tuommoisia ei-niin-maatamullistavia valonpilkkuja loytyy viime paivilta. Kertoilen niista lisaa nyt!

Oon ollut toissa joka paiva paitsi maanantaina. Toista ei talla kertaa ole sinaansa hirveasti kerrottavaa; Sydneyssa kun on kelit suosinut ja aurinko lammittanyt niin ei oo lampaanvillabuutsit niin paljoa kiinnostanut. Eilen sitten alkoi tulla lunta Katoombassa ja ne jaaviimat kantoi tanne asti, eli tanaan oli vihdoinkin semikiireinen paiva toissa. Ihan kiva sinaansa; ei niita kenkalaatikoitakaan voi jarjestella kuin tietyn maaran. Tammoiset hiljaisuuspaivat ei kaupallisessa mielessa ole siis niinkaan tuottavia, mutta onneksi silti tama luovempi puoli jaksaa pitaa mielen vireana. Tassa hieman kuvamateriaalia viime viikolta, kun meita oli kaksi toissa olikohan se torstaina vai perjantaina. Kaksi liikaa, se oli.
Hiljaisina paivina oli myos aikaa kuunnella radiota ja tutustua uusiin ihmeellisiin radioasemiin. Oma lemppari on 104.1, mista tulee kaikkia uusia menevia biiseja, mutta myos vahan indierellestystakin. Sekin on kuitenkin kaupallinen radio eli tietyt biisit toistuu monta kertaa paivassa, kuten Coldplayn uusin Every teardrop is a Waterfall. Luultavasti siella toisella puolella maailmaa taa biisi ei enaa olekaan se uusin hitti.. Joka tapauksessa, taa biisi tulee monta kertaa paivassa mika on tosi jees koska pidan biisista paljon! Silloin kun ei ole asiakkaita storessa niin saatan hieman innostua kailottelemaankin, esim. tata kyseista biisia. Tosin, mun hieman ei ilmeisesti olekaan niin hieman vaan ennemminkin hieman enemman, nimittain meidan storen ulkopuolella olevan infopisteen tyontekija tuli tanaan moikkaamaan mua hiljaisena hetkena ja sanoi etta "How come we have that song on but you don't?" "Sorry, which song are you talking about?" "The one you're always singing here! Every tear is a waaaaaterfaaaaaall, you know? Me and Patty always hear you singing that and now for once we put our radio on and we hear the song itself for the first time! We prefer you singing it though. Now, put it on already!" Jarkytyin etta kuinkahan kovaa meikalainen on sita kiljua kailottanut siella kun se kuuluu siihen aulan keskiosiin asti (ihmekos ei ole riittanyt asiakkaita oikein sisalle asti...) mutta ne kay valilla piippailemassa jotain siina ovella, niin silloin ne on mua kuullut. Eli ma en ole syy asiakkaiden viimeaikaiseen vahyyteen, huh! Huvittavaa on se, etta naa infopisteen henkilot ovat +50v. Patty, kuohkean blondikuontalon ja sahkonsinisen luomivarin tyylin nainen. Toinen naista on mulle (viela) nimeamaton mies, vahvalla aussiaksentilla ja isolla mahalla.

Coldplay on ihana.

Tahan valiin mainitsen, etta kylla mulla on muitakin tuttuja siella centressa. En nyt muista kerroinko jo karkkikaupan ja sushi- ja turkkilaispaikan tutuista, mutta kylla mun kahvitilauksetkin tunnistetaan jo parissakin paikkaa. Ylakerrassa tietysti, kun korealaiset kaverit Sunny ja Jiggy on siella toissa, mutta alimman kerroksen italialaiset antaa valilla ilmaiset kahvit mulle. Ne on mukavia poikia, aika kehoja ja tummia... Tekee hyvaa kahvia! On muuten ihana, etta on kavereita toissa samassa ostoskeskuksessa. Yleensa kotimatkat ei oo tylsia, vaikka jaiskin jumiin Anzac Bridgelle puoleksi tunniksi pahimaan ruuhka-aikaan, kun on bussissa kivaa seuraa.

Toista en varmaan jaksa muuta selitellakaan. Paitsi etta meidan kiinalais"vahvistusta" yritetaan hiljalleen leikata rosterista pois ja sille ei annettu tunteja lainkaan talla viikolla. Sinaansa saalittaa, mutta jos totta puhutaan niin mieluummin ma teen pitkat tyotuntini jonkun muun kanssa. Ai mainitsen sen kylla, etta eilen sain aivan ihanan yllatyksen toihin kun Jordan tuli moikkaamaan mua veljensa Tobyn kanssa! Oli ihan mahtava nahda Toby pitkasta aikaa ja tietenkin myos Jordan.

Sitten viimeviikkoisesta elamasta toiden jalkeen. Viime torstai-ilta oli yksinkertaisesti ihana, no ehka vahan yltioromanttinen mutta eihan se mua haitannut. Mentiin mun toiden jalkeen Rozelleen syomaan Jordanin kanssa. Eksyttiin tunnelmalliseen italialaiseen, missa saatiin nurkkapoyta punavalkoruudullisilla poytaliinoilla ja ilmainen tonkka house winea. Tarjoilijana oli maltalainen John, joka kirjoitti mun nimen kateensa ja kutsui seka mua etta Jordania aina nimelta kun tuli tarjoilemaan. Ruoka oli hyvaa, ehka vahan turhankin, nimittain navanymparys kasvoi ehka muutamankymmentasenttia sina(kin) iltana. Mutta voi, mika onnellinen ilta tuo olikaan!

Seuraavan illan vietin varsin epatavallisissa merkeissa. Etenkin perjantai-illaksi siis! Ilta ei sinaansa ehka ollut kaikista mieleenpainuvin tai villein, mutta sitakin aikaansaavampi! Ennatin kotiin iltaseiskan kieppeilla, ja syysta tai toisesta aloin siivota. Iski semmonen siivous- ja jarjestelyvimma, mika piti mua valloillaan siihen asti, kunnes huone oli ihan tiptop. Mika tapahtui joskus 11PM aikaan vasta. Siivosin siis hyvat nelja tuntia! Siihen kuului tosin kaynti K-Martissa ostamassa sailytysrasioita ja vahan ruokaa, mutta silti. Ihan uskomatonta, mika tavaramaara mulle on kertynyt taalla ollessa muuten... Sain kaiken kuitenkin siististi jarjesteltya ja laitettua esille, ja huone nayttaa nyt paljon kivemmalta kun sanky on isojen peilien ja takan vieressa ja tv:n alla, kun taas meidan molempien poydat on ikkunan alla. On paljon helpompi pitaa jarjestyksessa nyt, kun ei tarvitse enaa kavella puolta huonetta lapi meikatakseen vaan saa luonnonvaloa ihan poytaan asti. Plus on kiva, kun ei palella enaa niin vietavasti nukkuessa, nyt kun sanky ei ole enaa ikkunan vieressa.

Kun olin kaiken vihdoin saanut jarjestykseen, otin pitkan suihkun ja lattoin kaikenmaailman hiusmaskit ja kasvonaamiot seka lakkasin kynnet. Sitten laitoin Josh Grobanin soimaan, sytytin kynttilat palamaan takanreunukselle ja luin Jane Austenin Pride and Prejudicea. Kavin olohuoneessa jossain vaiheessa kamppiksien luona (lue: syomassa niiden leivonnaisia, taas kerran, mitas on aina leipomassa ja tarjoamassa hih) ja siella oli ihan kivat illanvietot meneillaan. Nautin kuitenkin paljon enemman tasta rauhallisesta luksusillasta itseni kanssa, etta palasin aika pian huoneeseen ja jatkoin nauttimista! Vaikka oonkin suht lahjakas tuossa sotkemisessa, niin kylla mua vaan jotenkin rauhoittaa tietynlainen jarjestys ja kauneus ymparilla. Ja oli myos ihana kun Jordan tuli kotiin, miten paljon sekin tykkasi tasta uudenlaisesta huoneesta. Eli ei mua loppujenlopuksi haittaa yhtaan se, etta kaytin yhden perjantai-illan siihen!

Lauantaina jaksoinkin sitten menna, vastapainoksi. Meilla oli bileet Suomen konsulaatin ylakerrassa. Siella liehui Suomen liput palmupuiden vierella, kun Jennin kanssa kivuttiin juhlimaan muiden seuraksi. Mitas me talla kertaa juhlittiin, no vahan kuin pikkujuhannuksia (vrt. pikkujoulut) ja Lauran tulevia kaksvitosia, mitka se ite huitelee jossain WA:ssa myohemmin. Meita oli aloittelussa mukana kymmenkunta suomalaista ja oli jalleen kerran tosi mukavaa. Paatettiin jatkaa matkaa The Rocksille The Argyleen, missa en ollutkaan viela kaynyt! Jordan oli jossakin vaiheessa siella toissa ja oon kuullu paikasta paljon, mutta jotenkin ei ollut tullut sinne viela eksyttya. Mutta olipahan siisti baari (tata mielta oli myos mm. Good Charlotten pojat)! Muutenkin The Rocks on Sydneyn vanhimpana asuinalueena mun mielesta tosi kaunis kaikkine kalkkikivineen ja hienoine rakennuksineen, ja jotenkin taa moderni yoklubi oli sovitettu sinne tosi napparasti. The Argylessa viihtyi sen kiinnioloon asti tosi mainiosti, sinne vois menna myohemmin uudelleenkin. Siita jatkettiin matkaa George Streetille The Jacksonsiin, missa tulikin tanssittua Kirsin ja Martinan kanssa aamuviiteen asti. En tieda kuinka myohaan olisin jaksanut olla, ellen olisi tajunnut etta hittolainen mulla on kello soimassa 8AM. Taxiiii............!
Taustalla Suomen liput!
Myonnan kylla, etta sunnuntaina vasytti aika paljon. Yleensa jotenkin porhallan paivan kuin parikin ihan hyvin lapi muutaman tunnin unilla, mutta nyt jotenkin meinas uni iskea paalle turhankin vahvasti. Lopulta se iski mut sangynpohjalle jo 8PM kieppeilla ja siinahan vetelin unta kaaliin sit seuraavat 14 tuntia. Oi autuus!

Maanantaina oli siis viikon ainokainen vapaapaiva! Oltiin Jordanin kanssa koko paiva, kaytettiin se lahinna kaupungilla ja Newtownissa kiertelemiseen. Paatin vihdoin ostaa ne syyskengat - ne, mita oon viimeiset nelja kuukautta vitkutellut kun "Ei taalla kuitenkaan tule tarpeeksi kylma ennen Suomen kesaan lahtoa" jnejnejnejne. ininaa. Nyt vihdoin ostin kengat, kahdet kengat itseasiassa! Ja voi rakkaus kun teinkin hyvat ostokset. Lahdin hakemaan konjakinvarisia saapikkaita, mutta paadyinkin mm. mustiin suht perussaappaisiin. Niiden matala mutta jyhkea korko tuo mulle vahan ratsastajafiiliksen pitkasta aikaa. Toiset kengat taas on niin ihanat; kun nain ne kaupanhyllylla niin tiesin heti, etta nuo paatyy mun matkaan - ne on niin mua.

Ne on vahan kuin taydellinen ystava; kiva, kaunis, hyvanvarinen, mukava, luotettava ja nappara. Mut ei liian paljon mitaan niista, ei esimerkiksi liian taydellinen, ettei uskaltaisi kayttaa kunnolla sateessa tai polyssa ettei vaan jaa mitaan jalkea. Eika vaikkapa liian kaunis, ettei tule kateelliseksi, eli tassa tapauksessa ei jaa harmittamaan vaikka ne vahan rahjaantyisikin reissussa. Muitakin oikein jarkeenkaypia vertauksia voisin vaannella ja kaannella, mutten jaksa miettia enempaa muuta kuin etta naa kengat on mun onneni ja ystavani nailla teilla tallustaessa. Naa kengat on niin mukavat ja niin mahdottoman sopot, etta kaikki muut kengat kalpenee kopeudellaan vierella. Mun kengat on sopoimmat ja mukavimmat, ne on ihan mun parhaat ystavat. En viela tieda, kauan meidan rakkaussuhde tulee kestamaan, mutta sen voin sanoa, etta se tulee olemaan hyvaa aikaa kuitenkin. Mina ja mun uudet sopot kengat.

Mina ja mun uudet sopot mokkasiinit.

Mun uudet ilmankevyet ja hapsuiset inkkarimokkasiinit.

Mun uudet pikkuiset mokkasiinit.

Ihanat mokkasiinini mun!

Ostin siis mokkasiinit. Ne on aivan ihanat. Ne nayttaa hyvalta melkein kaikkien mun vaatteiden kanssa. Ne on niin mua. Eika olleet kuin $40, kuin myos ne saappaatkin. Hyvat diilit! Tosin, koko Sydney on ihan Mid year clearance SALE SALE SALE SALE SALE SALE SALE SALEn riepottelussa; lahes kaikkialla on vahintaan puoli kauppaa -%50. On siis ehka vahan vaikea loytaakin huonoja diileja talla hetkella! Saappaat ostin Chinatownista, jostain itseasiassa vahan hamysesta liikkeesta. Rakkausmokkasiinit ostin Hypesta. Jep.

Maanantaina kaytiin myos Yum Chassa Jordanin kanssa. Jordan rakastaa dumplingeja, joten ma saan vahan niin kuin siina sivussakin nauttia kaikista pork dumplingeista sun muista kiinalaisista herkuista. Kierreltiin muutenkin vaan ympari keskustaa ja eksyttiin Newtowniin. Tammoiset paivat on jotenkin mun ihan lemppareita, kun voi vaan menna ja kierrella ja aina on niin mielettoman mukavaa Jordanin kanssa. Illalla kaytiin meksikolaisessa syomassa Jordanin ja Jennin kanssa. Talla kertaa ei ollut mun idea! Sitten ostettiin mansikoita ja tultiin syomaan niita kotiin ja katsomaan Water for Elephants. Lataus vaan kesti ikuisuuden jos toisenkin, joten saatiin katsottua vasta pieni osa alusta.
China Townin katkoista...
Tuolta oltais saatu kamppa Jordanin kanssa, taa on ihan keskustassa Liverpool St ja George St:n kulmassa.
Eilen menin toiden jalkeen Lauran, Martinan ja Jennin kanssa 3 Wise Monkeysiin syomaan ja oluttelemaan. Oli mukava ilta. Loydettiin hassuja yhteyksia kaverin kaverin kautta mun isoveljeen, ja tulikin aika ikava Nestoria. Etenkin kun kuulin, etta Martinan kaveri oli nahny Nestorin just hetki sitten tentissa, ja ma kun en oo nahnyt veljeani melkein 10 kuukauteen! No, vajaa pari kuukautta enaa.

Vajaa pari kuukautta enaa. Hui hurjuus...

Juttelen just tassa parin kaverin kanssa facessa, jotka on Australiasta jo lahtenyt. Sanoivat, etta aika isoja sopeutumisvaikeuksia meinas olla. Alkoi ihan hirvittamaan, vaikkei viela pitaisi kun pitaisi vain olla kiitollinen siita etta sain vahan enemman aikaa taalla!

Pitais muuten varmaan kayda kohta kampaajalla. Edellisesta kerrasta on jo nelja kuukauta. Saiskohan aamulle ajan.

Eipa tassa kai muuta, heippa!

xx
Sanelma

16.6.2011

I wanna see you work

No moikka moi!

Mulla on tosi huono tapa. Ei, se ei ole liika juhliminen - pidän siitä! Ei, ei se ole myöskään huonot ruokatavat - ostan lähinnä mitä halvimmalla saa. Tai no ehkä kumpikin edellämainituista on huonohkoja tapoja, mutta nyt tarkoitan tätä yöroikkumista koneen äärellä. Mun turhanpäiväinen datailutuokio saattaa venyä ihan uskomattomiin afääreihin kun jotenkin onnistun pitämään itseäni screenin äärellä vaikka olisi väsyttänyt viimeiset pari tuntiakin. Tälläkin hetkellä on menossa tällainen yöllinen dataustuokio taas, tosin odotin vain herraa saapuvaksi töistä kotiin, että maltan itse mennä nukkumaan. Mutta siltikin tässä ollaan...

Vähän innostuin kirjoittelemisesta aiemmin illalla. Itseasiassa kirjoitin äiskälle kunnon avautumisen, kaikki mitä sydämen ja mielen päällä liikkuu. Kirjoitin viestiä valehtelematta 45 minuuttia, kunnes tyytyväisenä painoin Send-nappulaa Facebookissa. Klikkauksen jälkeen tajusin, että unohdin kopioida viestin, no mutta lähtipä menemään. Ja sitten Facebook ilmoittaakin että "Your message is too long." !#¤%/&(!! Sori äiti, en ihan pystynyt hankkimaan sitä tunnelatausta enää toista kolmea varttia. Yritän myöhemmin! Sitten jotenkin eksyin pitkästä aikaa blogini puolelle, ja huomasin, että viime perjantaina kirjoitettu teksti olikin tallentunut luonnoksiin. No voihan! En oo mikään käsi tän teknologian suhteen mut kyllä tässä vähän alkaa usko omiin kykyihin jo ihan hiipua!

Ehkä tää on ihan hyväkin, että alan päivittää blogia tän väsymyksen vallitessa. En välttämättä innostu kirjoitamaan yhtä pitkää romaania mitä yleensä, veikkaan vähän. En jaksa kyhätä mitään ihmeellistä vaan jälleen kerran mitä täällä on tapahtunut viimeisten päivien aikana!

Viime perjantaina oli siis kämpällä Marian ja Carolinen läksiäiset. Ehdin ennen niitä näkemään kuitenkin Haydenia ja mentiin Cheersiin nauttimaan ravitsevasta pubiruuasta! Hengailtiin siellä jokunen tovi kunnes eksyttiin Sun Toweriin moikkaamaan Carlaa ja hullua lössiä kolumbialaisia. Mua ei hirveesti niiden meno kiinnostanut ja toisaalta halusin myös tulla kotia juhlimaan, joten lähdin jo ennen kymppiä pois. Kotiin kun pääsin, niin olipas täällä jengiä! Takapiha oli täynnä lössiä, mainly brittejä ja bileet oli ihan pystyssä. Kämppikset oli lähinnä peruspaikalla eli pöydän ääressä, myös kummissaan miten täynnä talo on. No, ei mua ainakaan haitannu ja illasta tulikin tosi hauska; tutustuin pariin uuteen tyyppiin ja enemmän kämppiksiin. Meillä on tosi, tosi kivaa porukkaa kyllä täällä talossa! Maltoin mennä nukkumaan kolmen aikoihin, tosin kyllä siellä meininki jatkui vielä senkin jälkeen.

Onneksi sain edes muutaman tunnin nukuttua; lauantaina oli nimittäin suht hektinen työpäivä. Flavian eka kunnon työpäivä, joten piti olla vähän koulutushommissa. Se oli kuitenkin tosi hyvä, joten lähinnä sain kaitsia taas tätä Jimmyä. Ei vitsit mua alkaa kyllä oikeesti kiehuttaa että se on siellä ollut jo joitakin päiviä ja silti ihan pihalla! Työ ei ole hankalaa, ei ole liian paljon muistettavaa tai osattavaa, ja silti toinen osaa sählätä takahuoneet ja etuhuoneet ja kengät ja kaikki... Olin aika ärsyyntynyt 8 tunnin jälkeen, kunnes vihdoin alkoi sit ruuhka helpottaa ja jäin Jimmyn kanssa keskenään sinne. Aloin näyttää, miten meillä tehdään päivän lopetus ja jätkä vaan höpöttää päälle ihan niitä näitä ja sit yhtäkkiä häippäsee. Ja palaa takaisin vartin päästä. Excuse me, missä olit? Mitä ihmettä säädät???

Lauantai-iltana tuntui siis vähän siltä, että vois kyllä lähteä ulkona käymään. Menin Martinan luo, missä oli pieni lauma muitakin eurooppalaisia. Alkuilta meni tosi hauskasti Darlinghurstissa, kunnes jatkettiin jonnekin Double Bayhin, random! No mikäs siinä, aina hyvä nähdä uusia paikkoja vaikka lähteekin vähänä kauemmas kotoa. Ja tää klubi mihin mentiin oli itseasiassa tosi siisti! Parissa eri kerroksessa ja siellä oli vaikka mitä eri tasoja ja tanssilattia puoliks ulkoilmassa palmujen alla ja puoliks sisällä. Jengi oli tosi rentoo ja aussilaista ja siellähän viihtyi vallan mainiosti! Huidoin taksin alle ja pääsin petiin ehkä jo 3 kieppeillä.
Pitkästä aikaa kuvia viime päiviltä! Ei sinäänsä ole erityisempää tarvetta näytellä omaa pärstäänsä täällä blogimaailmassa, mutta nyt on ollut niin vähäkuvaisia postauksia eli there you go.
Ja sunnuntaiaamuna taas töihin. Töissä Erikan ja Jimmyn kanssa, taas älytön ärsyyntyminen tähän meiän kiinalaiseen ja Erikalla myös. Ihan kamalaa kun tuntuu että vaikka miten yrittää neuvoo ja kertoo että miten homma toimii niin ei. Etenkin nyt meinaa vaivata, kun musta tuli periaatteessa se, joka on vastuussa kaupasta kun manageri itse siirtyy Mosmannin storeen. Ja sit siellä jätkä vaan säätää ihan omiaan! No mut ehkä se oppii vaan hitaasti ja jossain vaiheessa tajuankin et damn he's gooood! Pidän toivoa yllä. En liikaa, mutta pientä hippusta... Muuten töissä oli kyllä tosi kivaa, vika päivä Erikan kanssa ja asiakkaat oli kivoja. Ostin thermon ja vanilla chai-paketin töihin ja keitin itselleni vähän teetä! Ihanaa takahuonenautiskelua. Mm.

Illalla meinas jotenkin uni tulla silmään tosi vahvasti ja vetkuttelin pitkästä aikaa lähtöä tosi pitkään. Vihdoin päätin että en lähde ulos tänään, vaikka huominen onkin public holiday kiitos kuningattaren vanhenemisen. Jotenkin silti ysin kieppeillä löysin itseni Jennin luota kera Oporton purilaisen ja punaviinin ja mietin että no, vähän kyllä väsyttää edellisillat mutta onneksi lähdin! Oli vaan superkiva aloitella siellä keskenään ja kuunnella hyvää musiikkia ja puhua ihan mistä vaan. Meillä on Jennin kanssa molemmilla semmoinen hassu puoli, että ollaan tosi hitaita tietyissä asioissa, esim. valmistautumisessa, ruuan valitsemisessa ym... Joten nytkin saatiin itsemme lähtemään baareihin mukavan ajoissa 1.15am :D Jotain kavereita oli Kings Crossilla Sohossa, mutta se paikka oli kuulemma aivan järkyttävä, joten eipä jaksettu raahautua Crossille lainkaan. Mentiin pitkästä aikaa Scubariin! Opetettiin portsarille suomeksi Minä rakastan sinua ja törmättiin tuttuihin, brasilialaiseen Rafaeliin ja sen korealaiseen kaveriin Jerkiin. Scubar oli aika täynnä ja lähdettiin jossain vaiheessa jatkamaan matkaa Cheersiin, mutta siinä sitten kävi jotain randomia eikä koskaan päästy sisälle asti :D Toisaalta mua väsytti tässä vaiheessa aivan turkasen paljon, joten olin ihan tyytyväinen päästessäni kotia nukkumaan. Aamulla nimittäin taas töihin.
Meillä oli innokkaana hampparinhaistelijana myös Mango-kissa. Varmaan mun lempikisuli!
Ja aamullahan väsytti. Yleensä viikonlopun jaksaa painaa täysillä sekä töissä että iltaisin, kun maanantaina on sleep in. Nyt sitten piti skarpata itsensä täyteen voimaan ja loppujen lopuksi päivä sujui ihan kivasti. Mitä nyt yksi asiakas tuli sisälle haastamaan mua oikeuteen, mutta siitäkin selvittiin rauhallisella käsittelyllä. Onneks mulla on varmaan maailman paras rauhallinen esimerkki meidän isältä! Ei siinä tilanteessa siis ollut mitään huolestuttavaa, eihän tällä naisella tietenkään ollut mitään syystä haastaa mua oikeuteen :D Jotkut nyt vaan tykkää mesota ja aiheuttaa hämminkiä. Illalla tuli toinen pomoista töihin seuraks ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Käkättäessä :D

Arvatenkin kotiin päästessä kellahdin suoraan sänkyyn ja nukuin parin tunnin makoisat unet. Heräsin siihen, kun Jordan yritti soittaa ja ihmetteli, että mihinkä asti mä oon töissä. "Nah I'm at home babe just let me sleep ok....." ja kohta oli jätkä ovensuussa että mitä, kauan mä oon ollut kotona! Mä olin jotenkin niin poikki etten tajunnut että oli maanantai, eli Jortsun vapaapäivä. Toinen oli ollut terassilla hengaamassa ja mua odottelemassa. No harm done anyway, olihan meillä silti ilta aikaa yhdessä. Päätettiin katsastaa lähiön Himalayan restaurant, kun kävellään siitä ohi monta kertaa päivässä, muttei oo koskaan tullut eksyttyä sisän. Onneks vihdoin eksyttiin! Syötiin buffaloa, kanaa ja possunposkea. Mä olin ihan hurmiossa - etenkin buffalo oli deliciousssss! Koko ruoka maistu jotenkin tosi kotosalle, mätöin masun täyteen ruokaa ja elin jossain kolmannessa taivaassa. Jordan myös. Ai muuten, meidän tarjoilijan nimi oli Rakas. Hih.

Tiistaina olin yksin päivän töissä, mikä tarkoitti siis sitä että vihdoin pääsin järjestelemään ja listaamaan koko takahuoneen. En oo mikään kontrollifriikki, mutta olin kyllä odottanut tätä hetkeä kun saan laittaa kaiken selkeään järjestykseen! Mulla oli tosi hauska työpäivä, itseasiassa. Kävi kaksi mielisairasta asiakasta ja monta tosi mukavaa. Turkkilainen nainen huuteli ja juoksenteli ympäri kauppaa ja heitteli kenkiä olan yli. Toinen mies taas tuli mun luo, tarttui kädestä kiinni ja kysyi: "What is this? Is it a hand? What are there? Fingers?". Hmm. Ja yhtäkkiä vaati "Let me save you!", kunnes heittäyty avuttomana eteen ja alkoi lähes itkeä "Save me save me save me save me someone just said I'm stupid but I'm not really really I'm not so save me save me". Taas kaivoin jostain sen rauhallisuusauktoriteetin ja sanoin tyynesti vaan että "Sorry no but you're going to be fine. Just fine, no need to worry." Sit se rauhottu ihan silminnähden ja lähti ihan onnessaan kaupasta. Siis mitähän hitsiä!! Onneks oli myös tosi kivoja asiakkaita, niin en ollut ihan hämmentynyt päivän päätteeksi.

Illalla nähtiin Lauran kanssa 3 Wise Monkeysissa, no niin olipa yllättävä paikkavalinta hahah! Pitäis varmaan etsii uusia paikkoja, mut kyllä täällä on kuitenkin nähnyt jo niin monta pleissiä ja apinat vaan toimii. Sieltä saa ruokaa ja hyvää olutta. Ja jos innostuu tanssimaan niin menee vaan yläkertaan, voila! Mutta ei me innostuttu tanssimaan asti vaan avauduttiin toisillemme koko tästä maailmasta. Jennikin tuli mukaan ja siellä sitten höpöteltiin suomalaistyttöjen kanssa puoleenyöhön asti. Musta on tullut aika pubihengailija; viikonloppuisin toki on kiva päästää menemään, mutta muuten kyllä tuolla viihtyy!

Menin nukkumaan jo valmiiksi innoissani siitä, ettei aamulla ole alarm soimassa - viikon ainoo vapaapäivä! Joku kuitenkin alkoi soimaan 10am jälkeen, unenpöpperössä luulin sen olevan herätys joten runnoin vaan puhelimen keskinäppäintä ja manasin "Fu*k fu*k fu*k" kunnes tajusin, että ruudussa vaihtuu sekunnit ja siinä on pomon numero. Kappas, pomo soittaa ja tämä on meitsin aamukielenkäyttö! Laitoin nopsaan luurin korvalle ja olin ihan että "Sooorrryyyyyy good morning" mut Pauline räkätti langan toisessa päässä ""Oh Sal you're enjoying your day off, having a nice lazy morning!" Sitä se vaan soitti, että olisko mulla ketään kaveria vailla työtä. Sithän innostuin että On mulla on on on on on! Tosi hyvä tyttö löytyis! Joten soitin Jennille ja sanoin että soitapa nyt Paulinelle, pääsisit Mosmaniin töihin. Ja sehän pääs!

Mentiin Jordanin kanssa WellCohon lounaalle ja Jennikin löysi itsensä sinne. Oli jotenkin tosi hauskaa, naureskeltiin koko aik. Sit päätettiin lähteä Mosmaniin katsastamaan se store ihan huvin vuoks ja muutenkin, kun Jenni ei ollut käynyt ennen siellä enkä mäkään ollut pariin kuukauteen. Oli kiva nähdä Erika ja se uus liike. Paluumatkalla mentiin Jordanin työpaikalle ja voi mikä ihana ilta siitä tulikaan!! Saatiin ihan priimapalvelua ja pöytään kiikutettiin muutamaa eri punaviiniä ja jotain likööriä, lammaskeittoa, leipää eri valkosipuli- ja oliivitäytteillä, zucchini flowersia ja jälkkäriks vähän churroa suklaa- ja toffeekastikkeella! Siinä lämmittimen alla istuessa ja ah minkä makujen ääressä viihdyttiin varmaan melkein neljä tuntia ja taas pääsin johonkin makumaailman taivaaseen. Kaikki maistu ja haisi niin rikkaalle ja lämpimälle! Aivan ihanaa. Ja Jordan oli ihan huipputarjoilija. Ja pääsi taas ihan OZ-fiiliksiin kun seuraili sähkölinjoilla kipittäviä opossumeita. Voihan sen sateisen keskiviikkoillan viettää näinkin!

Mut nyt en jaksa vietellä enää mitään. Huomenna taas töihin, mutta ei se mitään, siellä kun on niin kivaa. Pomo laitto just viestiä että kiitos takahuoneen järjestelemisestä, ihan mahtavaa. Sunnuntai-iltana pomo soitti ihan randomisti että halusin vaan sanoa, että "You've been absolutely fantastic". Ohhoh, joo tais olla ihan kiva valinta tää työpaikka verrattuna niihin edellisiin paikkoihin Sydneyssä! Elämä kulkee siis aika mukavasti eteenpäin tällä hetkellä :) Ja työtunteja edessä tällä viikolla vielä ~40.

Mulla on muuten nyt tasan kaks kuukautta aikaa jäljellä Sydneyssä. Vähän käsittämätöntä.
Joka tapauksessa on ihanaa mennä nukkumaan!

xx
Sanelma

P.S. Lauantaina juhlitaan juhannusta! BBQ paikkana joku Shelly Beach tai Coogee, dunno yet. Itse tosin ehdin rientoihin vasta töiden jälkeen, mutta en epäile yhtään ettei jussifiilistä silti löytyis! Saiskohan kyhättyä kokon. Hmm.

P.P.S. Alla tosiaan se viime perjantain unohtunut postaus. Vähän turha FYI mutta päätin tärkeäksi mainita joka tapauksessa. Niin.

I forgot

Hyvä minä! Kirjoitin tekstin viime viikon perjantaina, 10.6., ja tallensin sen näppärästi luonnoksiin. Tsekkasin tänään blogin ja ihmettelin vähän että mitäs mitäs... No, ehkä opin tästä enkä tulevaisuudessa jätä blogitekstejä muhimaan luonnoksiin viikon ajaksi!

Huomenta!

Kello tosin on jo 3.30pm,  mutta aamulta tää silti vielä tuntuu. En oo nimittäin saanut itseäni hereille tänään lainkaan, ja nytkin voisin vaan painua pehkuihin takaisin. Ollaan nimittäin taas meidän vakkarikahvilassa WellCossa myöhäisellä aamiaisella. Nyt Jordan opiskelee, minä kirjoitan. Ja juodaan Chaita ja juoruillaan staffin kanssa.

Tosi hyvää tekee kyllä tämmöinen löhöaamu. Siellä joku varmaan naureskelee, että mä mitään lepoa tarvi kun pelkkää juhlaa ollut viimeiset yli 9kk. Hahah, nyt alkaa kyllä jo väsyttää ja etenkin kun on kylmä! Ja töissä on ollut suht menoa! Joten tarvii lepoa, oi lepo on ihanaa.

Me muutettiin meidän store keskiviikkona uuteen locationiin, samassa ostoskeskuksessa silti siis. Mä olin ainoo kellä oli avaimet, joten menin sinne jo 7.30am jälkeen avaamaan ovet venäläisille kantomiehille ja pomolle Paulinelle. Olin siellä jukurttini kanssa joku reilu puoli tuntia pakkaamassa itsekseni, kun Pauline tuli ja sanoi että kantomiehet onkin kiinalaisia, eikä puhu englantia. Ne siis tuli aika ronskisti myöhässä, joten minä, Pauline ja toinen pomo Liz touhuttiin siellä ensimmäinen tunti. Sit tuli ihana Erikakin ja juotiin yhdessä aamukahvit ja käskytettiin kiinalaisia :D No ei ei. Juotiin kahvit ja kerrottiin mitä tulee tehdä laaaajoilla käsiliikkeillä. Seuraavat muutama tunti menikin ostoskärryjen kansa rullaillessa bootseja alhaalta yläkertaan... Tää vaihe oli ihan mukavaa vielä. Sit kun oltiin saatu kaikki tavarat uuteen tilaan, joka näytti omaan silmään lähinnä rumalta, liian korkealta, liian harmaalta ja kolkolta, eikä oo takahuonetta, meinas vähän olkapäät lyyhistyä hetkeksi... Alapa siinä tekemään viehättävää ja kotoisaa Ugg-storetta! Mutta mehän tehtiin. Iltakuuteen mennessä oltiin saatu melkeinpä kaikki valmiiks ja päästiin lähtemään kotiin. Tää päivä oli ollut mun kämppiksen Flavian eka työpäivä, joten me mentiin kotiin yhtä matkaa ja puoliunessa löhöttiin bussimatka.

Mä olisin voinut mennä suorilta käsin vaan koisimaan, mutta kämppikset oli suunnitelleet keilausiltaa, joten en kehdannut sit lähteä omaan huoneeseen. Ei kukaan saanut kuitenkaan lähdettyä keilaamaan, vaan päätettiin pitää Spanish night at the house! Yay! Mun ei onneksi odotettu osallistuvan kokkaukseen, joten ehdin huoneeseen skypettämään Siirin ja Matskun kanssa, vielä isompi yay! Saatiin pian Essikin langoille ja voi kun oli ihana kuulla noiden tyttöjen äänet langan päässä. Ihana ihana :)

Jossain vaiheessa alkoi palohälytin soida, eli se on aika varma merkki siitä että ruoka valmistuu, ja pian tulikin Marco koputtelemaan ovelle että "Sangria's ready! Come out now!", ja ah menin olkkariin missä oli spanish omeletet ja kaikkia muita nimeämättömiä herkkuja pöytä täynnä. Ja niin mielettömän hyvää sangriaa! Ilta oli suht rento, olis tehnyt mieli jäädä sinne koko illaks mut olin luvannut nähdä Haydenin ja muut kumppanit joten piti laittaa vähän siistimmät vaatteet päälle ja valmistautua iltaan. Mun lähtö venyi johonkin 11 asti, joten sovin näkeväni muut Sidebarissa mutta kuinkas kävikään - unohdin ID:n kotiin! Idiootti minä! Eipä ollut sitten toivoakaan päästä sisälle, vaikka ovimies olikin että "Nah it's not about you being underage, I sure do remember you here but I just can't sorry". Ei se mua erityisemmin haitannut, halusin vaan nähdä Haydenin ja niidenhän piti olla siellä ihan pian. Mut sit kesti ja kesti, ja oikeesti - oli NIIN KYLMÄ! Joku 5C ja meinas vähän itku päästä 15denierin sukkahousuissa väristessä - mitä ihmeen peliä tuo tuommoine kylmyys on! Otin siis noin kolmen minuutin taksin kotiin ja tulin peiton alle vapisemaan kylmyydestä. Olin kuulemma unissanikin höpötellyt miten KYLMÄ on. Hahah.

Torstaiaamuna oli aikaa, joten kokattiin Jordanin kanssa scrambled eggseja toastilla. Jordan ihana oli ostanut myös jotain tosi freshiä tuoremehua, oli ihan huippulähtö siis työpäivälle! Kun pääsin töihin 12, siellä oli ihan järjetön häslinki päällä. Myytiin seuraavan puolen tunnin aikana sama, mitä joskus menee päivän aikana. Ei se ollut yhtä kreisiä koko päivän ajan, vaan ehdittiin järjestellä "takahuonetta" ja muutakin vähän parempaan järjestykseen. Jossain vaiheessa tuli Liz, näki meidän myyntitulokset ja mitä listoja tehtiin nyt, lähti hetkeks ja palas pian ison karkkipussin kanssa. Jeeee! Erika ei tykännyt noista karkeista, joten mulla oli ihan järjetön itsehillintä itseni kanssa - etenkin vikoilla tunneilla kun olin yksin kaupassa ja näin vaan karkit kaapissa...

Eilenillalla oli tarkoitus nähdä Haydenia ja mennä leffaan Jordanin kanssa, mutta kun pääsin kotiin niin nukahdin vaan. Jordan yritti herätellä, mut meitsi sen kun vaan mikrouneili. Kymmenen aikoihin sain itseni ylös ja lähdettiin viiniravintolaan, mutta se oli jo kiinni joten mentiinkin pizzalle :D Ja käytiin tietenkin katsastamassa 7-elevenin One! Dollar! Only! Day! ja ostettiin kaikkee turhaa ja halpaa. Oli siis ihana löysäilyilta Dorritojen ja leffan kanssa. Olin kyllä edelleenkin ihan kuollut ja jäässä jostain syystä, joten nukahdin 12 meikit silmissä ja vetelin niissä tän aamun 11 asti.

Tänään sitten on perjantai. Jos ihan totta puhutaan, niin toivoisin, että voisin vaan nukkua koko illan. Ja juoda vaikka kuumaa kaakaota. Mutta meidän kämpän brittitytöt pitää läksiäiset tänään, eli hauskaa tulee riittämään sen verran että ehkä mäkin poistun huoneestani illaksi :D Ja sovin just, että nään Haydenin ja Sunnyn ennen sitä. Ai niin, sain pikkukameran toimimaan! Jee! Siinä oli vaan joku vammanen asetus päällä muistikortissa, eli ehkä saan pian otettua kuvia tänne blogiinkin. En uskalla kantaa isoo kameraa mukana iltaisin jne.

Okei nyt meen unille ennen iltaa. Heihei!

Sanelma
xx

7.6.2011

I promise I'm worth it

Hrrrrr!

Ulkona alkaa olla niin kylmä, että tuntuisi järkevältä ja sitäkin houkuttelevammalta kasvattaa oikein mehevä rasvakerros vaatteiden alle. Ehkä sillon ei paleltaisi joka hetki! Tänään on ollut mielettämön kolea päivä, en oikein tiedä miten sitä voisi edes vältellä. Tällä hetkellä kirjoitan tätä sormet täyskohmeessa, päälläni Jordanin villapaita, kolme pitkähihaista, kahdet legginssit ja mummin lähettämät villasukat. Teekiintiö ei tunnu täyttyvän millään eikä myöskään tämä uskomaton makeanhimonikaan. Ehkä se hyljemäinen rasvakerros pian tuleekin tätä menoa! Yllättävää kyllä, en silti tarkoita valittaa. Edelleenkin tämmöinen viileys virkistää - etenkin niiden monien paahtavan kuumien hellekuukausien jälkeen. Sitä paitsi tee on hyvää ja on aika mukavaa malttaa nauttia rennosta musiikista ja hyvästä kirjasta sekä leffasta näin tiistai-iltana! The Gaff tanssilattioineen kutsukoot ensi viikolla ;)

Tää päivä alkoi vähän harmittavasti. Olin bussipysäkillä 9.15am, kun linkin piti tulla 9.19. Seuraavan kymmenen minuutin päästä, ja sitä seuraava taas kymmenen minuutin päästä. Ensimmäinen bussi tuli kuitenkin vasta 9.43, eli myöhästyin parilla minuutilla töistä. Olin yksin storessa tän päivän, eli ei ollut ketään muutakaan avaamassa. Tosin, pari minuuttia sinne tai tänne ei täällä päin maailmaa yleensä haittaa niinkään. Päivän sähellys alkoi kuitenkin siinä vaiheessa, kun yritin avata Eftpos machinetta. No se vaan valitti erroria errorin perään. Suurin osa asiakkaista kuitenkin maksaa kortilla, eli onhan se nyt vähän paha jos ei kortinlukija toimi! Siinä sitten seuraavan tunnin soittelin eri paikkoihin koettaen korjata sitä, kunnes ehditin ilmoittaa pomolle, jos se pystyisi auttamaan. Eipä pystynyt; ei päivän päätteeksikään homma selvinnyt vaan piti viivavedellä manuaalisti kaiken maailman maksuja ja välillä vastailla puhelimeen kun eri tahot yritti hoitaa sen koneen asiaa.

Pian tuli vielä iso stock, mitä en voinut täysin purkaa, koska huomenna muutetaan store toiseen paikkaan. Piti siis käännellä ympäriinsä niitä turon suuria boxeja ja yrittää löytää tietyt yksittäiset customer orderit sieltä satojen bootsien joukosta. Yhtäkkiä iski vielä parin tunnin ruuhka-aika, joten mulla riitti kyllä hommaa! Päivä meni ihan mielettömän nopeasti kun oli tekemistä ja siltikin kivaa koko ajan. Karkkikaupan setä näytti, että oli hankkinut sekä turkinpippureita että salmiakkia kauppaansa (JEEEEE!), Laura kävi moikkaamassa ja asiakkaat oli kivoja. Ja lateli mielenkiintoisia kommentteja taas kerran...  

Kolme eri asiakasta kyseli, että mitenkä paljon mulla on aasialaista verta itsessäni. Kuulemma ihan pakko olla jotain nepalilaista tai korealaista lähisukua - haha tai sitten "something really exotic from the big Asian mountains". Ei, edelleenkään ei, kyllä tässä ihan skandinaaveja ollaan! Yksi tyttö kuului kuiskaavan kaverilleen "She can't be from Finland. She's just saying that because its way cooler and so far away. Look at her; she's neither blond nor tall!" Hahhahaha. Kyllähän mulla on ihan tapana valehdella kotimaatani. Come on people! :D

Jäin töiden jälkeen vielä tyhjentämään storea tunnin ajaksi sen mitä ehdin huomista varten. Pomot kävi moikkaamassa pikaisesti ja naureskelemassa että mikä päivä mun kohdalle olikaan osunut, mut silti saanut myytyä niin hyvin. Itseäkin kyllä vähän nauratti, että usein maanantai ja tiistai on viikon hiljaisimpia päiviä mutta eipä ollut tänään!

Kotimatkalla näin kaksi isoa, kirkkaan valkoista hanhea vasten Sydney universityn pimeää puistoa. Oli aika ihana kävellä kotiin, nähdä miten iso ja mun mielestä tosi kaunis uni puisto oli vain vähän valaistu ja lampi täynnä sorsia. Kuunvalo osui just siihen lammen keskellä olevaan pikkuisen saarekkeeseen, missä nää hanhet olivat. Ne oli jotenkin niin hohtavan valkoisia siinä valossa ja ympärisössä - super busy kaupunkitie ympäöimässä puistoa, mutta niin seesteisesti silti. Ajattelin, että pitäisi varmaan käydä noutamassa kamera ja tulla ottamaan ihan kuva, mutta sitten muistin, että Jordan oli kokannut pastaa eli mulle oli kotiruokaa odottamassa jääkaapissa! Itse kun en ole mikään erityisen keittiökuningatar, niin jonkun toisen tekemä ruoka maistuu kyllä usein niin mielettömän mahtavalle. Niin tälläkin kertaa!

Tajusin just, miten todella arkinen päivä tää tiistai onkaan ollut. Hmm, totta kai sitä syntyy tietynlainen arki melkein 9kk asumisen jälkeen, mutta nyt on jotenkin erityisen arkinen fiilis. MukavaI  fiilis silti! Nyt nautin niin äärettömästi huoneessa hengailusta. Juon teetä hunajalla, kuuntelen Adelea, juttelen facessa kavereiden kanssa ja laitoin just Easy A:n ja The Ugly Truthin latautumaan siltä varalta, jos jaksankin olla vielä hereillä kun Jordan kotiutuu töistä. Täytyy keräillä akkuja huomiseen muuttoroudaamiseen töissä ja iltaan - Hayden on taas Sydneyssä käväisemässä mikä tarkoittaa siis juhlia illalla! Jeee!

Viikonalut on aina niin rentouttavia, ihanaa! :)

xx
Sanelma

6.6.2011

And I love the weekend

Moi!

Kylläpä taas elämä maittaa hyvälle! Viime päivät on olleet ihan huippuja, kuvamateriaalia ei ole yhtään edelleenkään, mutta ehkä jopa parempi näin :D Pitää siis kirjoittaa, mitä kaikkea tapahtui, ettei mene hyvät muistot ihan tuonne takaraivon uumeniin hukkaan!

Perjantai-iltana lähdettiin siis Arncliffeen parin suomalaisen ja hollantilaisen kaverin kanssa. Ranskalaisen rokkibändin bileisiin. Jos ihan totta puhutaan, niin alussa meinas hieman epäilykset kasvaa, että mihinkähän sitä on itsensä saattanut taas... Bileet oli suht pienet, meitä oli ehk joku 15 siellä ja kaikki muut paitsi me ja yksi belgialainen oli ranskalaisia. Ja ne meinas alussa puhua pelkkää ranskaa. Argh. Mutta, kuten arvata saattaa, illan aikana alkoi niilläkin englanti ja muutkin kielet vähän sujua ja yllättäen kyllä, ilta oli ihan mahtava! Jengi siellä oli oikeestikin siistiä ja tosi taitavia muusikoita. Esimerkkinä, minä ja Laura saatiin laulaa Kaija Koon Tinakenkätyttö kitarasäestyksellä - annettiin iPodilta kyseinen biisi tälle kitaransoittajalle kuunneltavaks ehkä 10s ja sit lähti soinnut. Nice! Enemmän vielä kuitenkin yllätti, kun nää alko soittaa jotain omaa matskuu ja kuultiin sen laulajan ääni. Se oli tosi puhdas, kähee mut pehmee, vahva ja hyvä vibrato! Saatiin bändipaidatkin messiin ja ilmasliput seuraavan illan keikalle, minne ei ikinä tosin menty. Plus ihan kiva tuommoinen iso omakotitalo kimppakämppänä ja viikonloppuisin isona biletalona. Hahah! Kolmen aikaan otin taksin kotia. Kohdalle osui tosi kiva nigerialainen taksikuski; se kertoili ihan ihmestooreja elämästään! Hurjia kertomuksia ja seikkailuja. Taksimatka ei kestänyt varttia pidempään, ja pian pääsinkin kotia nukkumaan.

Ehdin nukkua kivat kolme tuntia, kunnes olikin aika aamusuihkun kautta avaamaan store... Huonoa oloa ei ollut paitsi ihan armoton väsymys, joka sekin meni ohi double shot cappuccinolla. Meidän centressä, missä oon töissä, on kyl ihan mahtava asioida kun porukka tuntee, saa hyvää kohtelua ja hyvällä hinnalla! Olin ekat pari tuntia itsekseni töissä ja alkoi tosi mukavasti, kun ensimmäiset asiakkaat tuli vaihtamaan kenkiä sopivamman kokoisiin. Ne oli kiinalainen äiti ja tytär, joita olin auttanut viime viikolla. Äiti ei osannut englantia ei sitten yhtään, joten tytär tulkkasi kaikki sen yli-innokkaat höpöttelyt mulle englanniks. Ne molemmat kiitteli tosi paljon, miten hyvin olin palvellut niitä viimeksi. Ja nyt ne asuu 45min ajomatkan päässä ja äiti tuli mukaan ihan sen takia, että pääsisi kiittämään mua tästä! Vau!

Siitä oli hyvä fiilis sitten jatkaa työpäivää. Pian tuli pomo töihin ja oltiin parisen tuntia keskenämme, kunnes saatiin uusi kiinalainen mies ekaa päivää kokeilemaan. Luulin, että tää jätkä olis joku +35 mutta eihän se ollut kuin vasta 26.. Oli vaan jotenkin niin harmaa olemus, ja tosi jännittäjä! Mietin, että miten pystyisi sanomaan toiselle että "Just relax and enjoy! The customers won't bite you", mut jos sanoisin jotain, niin sitten siitä tulis vielä enemmän tense varmaan. Keskipäivä oli siis vähän sähellystä kun opetin sitä kaupan tavoille ja neuvoin eri asioissa, korjailin sen virheitä sun muuta. Jossain vaiheessa pomo lähti ja sitten onneksi hän rentoutui vähäsen, joten munkaan ei tarvinnut enää seurailla ihan jokaista sen liikettä enää neuvovasti. Tosin, sitten kuulin kun $220 sijaan hän oli pyytämässä $435.... Takas kassalle, anteeksipyynnöt asiakkaille ja pieni korjaus taas. No mutta, eka päivä vasta takana.

Suljin liikkeen kuudelta, mutta pääsin kotiin vasta joskus 8.30 (!!) koska lauantai-iltapäivän bussiliikenne CBD:ssä on ihan järkyttävää. Ootin QVB:llä bussia 45minuuttia; yleensä Glebeen pääsee bussilla 5-10min välein. Vihdoin tuli oma bussi mutta ei meinannut päästää kun oli niin täynnä. Mulla tuli vähän vaativa ilme ja kuski päästi mut ja kaks muuta mun "kaveria" (odotellessa tutustuin perthiläisiin äitiin ja tyttäreen) kyytiin. Bussimatka siltikin kesti yli puol tuntia, huh huh... Pääsin kotiin, kävin hakemassa nuudelia 7-elevenistä ja no voihan hitsiläinen. Siis meidän kotia vastapäätä on 7-eleven ja ollaan tosi regulaeita siellä. Niitä on kolme eri työntekijää siellä, jotain intialaisia, joista kaks on todella mukavia. Yks on vähän hämy, siellä soi aina joku ihme musa sillon ja se laulaa eikä tuu kassalle vaikka oottelee siinä. No eilen sitten ostin nuudelia siltä ihmejäbältä, ja se vaan seisoo siellä tiskin takana. Siirrän nuudelipurkkia edemmäks ja edemmäks, come on tajuais nyt että mulla on nälkä ja haluun vaan ne hiton nuudelit! Sit se alko tosi imelästi sieltä puhumaan että mulla on uusi tyyli; oli siis silmälasit päässä. Olin vaan et joo ja maksoin ja lähdin. Myöhemmin kävin ostamassa sukkikset samasta paikasta, ja nyt se kysy mun nimeä. Täällä oon oppinut, tai no olihan se arvattavissakin, että etenkin intialaiset voi olla tosi limasia ja inhottavia. Täytyy ens kerralla ottaa Jordan mukaan jos näkee et se on siellä töissä, hahah. Nimittäin kyllähän sen arvaa mikä se kysymys tulee ens kerralla olemaan.

Pääsin vihdoin kuitenkin nauttimaan ravinteikkaat nuudelini kotiin ja liityin takapihalle kämppisten seuraan. Oli ihan hauskaa, etenkin kun pääsin vihdoin tutustumaan yhteen kämpän homoista. Tää on niin hauska tyyppi, jotenkin aika dramaattinen ja alottaa usein jutut "Like I'm gay right, so..." ja sit sieltä tulee ihan ihme settiä! Esimerkiksi Sydneyssä jos on homo ja haluaa tutustua toiseen homoon, ei saa pyytää sitä ulos treffeille. Se on vähän sama kun joku hetero pyytäis ekalla kerralla kun näkee jonkun henkilön, että mennäänkö naimisiin tai voinko ruveta sun stalkkariks. Tää homppeli (en muista sen nimeä niin en nyt tiedä miksi sitä pitäis kutsua!) avautu tässä, et vihdoin ymmärtää miks se on torjuttu niin monta kertaa! Tästedes sen pitää vaan ehdottaa "catch up"ia, eli siis pelata homma supercasualisti. Viihdyin ulkona jonku tunnin verran kunnes sit jengi alko lähtee johkin bileisiin ja itsekin meniin huoneeseen valmistautumaan iltaan.

Tänään oli nimittäin tiedossa toiset kotibileet, joidenkin rugby-pelaajien pirskeet Brontella. Menin Jennin luo höpöttelemään ja alottelemaan, kunnes oltiin valmiita lähtöön! Matkalla saatiin selville, että ne onkin teemabileet ja teemana 80-luku. Ja mä en tiennyt! Eiiii!! Rakastan teemajuhlia ja missasin tän nyt... No, oltiinpahan kuitenkin jo matkalla niin mentiin sisälle. Eikä sitä enää kyllä tajunnut että mitä meillä oli päällä kun päästiin sinne joskus 10pm pintaan ja bileet oli ihan täydessä vauhdissa silloin :D Ja no, kyllä mä sain jotkut tosi blingit punaiset glitter-lasit jotenkin itselleni sen illan aikana, eli pääsinpähän teemaan kiinni! Tää oli kans kyllä semmonen unelmabilekämppä, että huh huh. Yläkerrassa huoneet oli massiivisia, ihan älyttömän siistejä, ja alhaallakin löty vaikka mitä eri paikkoja ja uima-altaita ja terasseja ja tanssilattioita... Kuten jo joskus aikaisemmin mainitsinkin, niin Australiassa on tää asuntomaailma kyllä aika hulppeata! Talo oli täynnä jengiä, joku 150 tyyppiä, ja löydettiin lopulta muutkin suomalaiset sieltä. Ja pääsin dj:ilemään vähän Toton Africaa ja muuta umpifiilismusaa! Oli hauskaa, vähän randomia taas kerran!, mut hauskaa. Otettiin Jennin kanssa taksi joskus kahden jälkeen ja mentiin Oportoon syömään. Oli tosi ihana myös, miten paljon illan aikana oli aikaa höpötellä Jenninkin kanssa ja silti tutustua uusiin ihmisiin.

Sunnuntaiaamunakin oli kyllä aikamoinen väsymys päällä, kun lähdin kotoa ennen 10am. Tuplakahvit onneks taas herätti, ja töissä oli Erika jo odottelemassa eli ei ehtinyt tylsistyä. Jimmy, siis uusi kiinalainenkin, tuli sinne pian ja tekemistä riitti. Ei ollut erityisen busy day, varmaan koska ulkona ilma oli mitä mahtavin. Me oltiin Erikan kanssa siellä ihan loppuun asti kahdestaan ja ehdittiin hiljaisina hetkinä puida taas koko maailman tapahtumat läpi. Meidän pomo avaa uuden storen Mosmaniin ens viikolla, jonne Erika sit siirtyy ja voi kun tulee kyllä ikävä! En osaa edes kuvitella, mitä tulee pitkistä päivistä siellä vaikka Jimmyn kanssa... No, ehkä sekin pian alkaa rentoutumaan ja juttu luistamaan! Toivottavasti. Ai niin, sain hankittua mun kämppikselle töitä samasta liikkeestä kuin minä. Ehkä siellä tulee sittenkin päivät pysymään aika mukavina!

Ai niin, töissä kävi aika supervauva! Pieni 10-kuukautinen korealaispoika! Ihmettelin, että mistähän kuuluu semmonen korkea rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-äänne, niin se oli se vauva!! Se teki kurkkuärrää, ihan normiärrää ja jotain muitakin ihmeääniä. Eikä ne edes käytä r-äännettä niiden kielessä! Vitsi miten siistii olis ollut osata R joskus alle vuoden ikäisenä. Ei sillä kyllä varmaan olis ollut erityisempää vaikutusta myöhempään elämään, mut kuitenkin!

Töiden jälkeen kiiruhdin Darlinghurstiin; oli tarkoitus mennä Govindaan muutaman kaverin kanssa. Govinda on semmoinen leffasysteemi, eli ennen elokuvaa syödään intialaista sapuskaa ja sitten mennään kellottelemaan ja leffaa katselee isolta screeniltä. Itse ei ollut mitään tarvetta nähdä elokuvaa, mut ruokaa oli saatava, joten menin silti mukaan. Matkalla sinne Laura soitti, että ei mennäkään leffaan vaan pelkästään syömään. Käy! Catchasin tytöt sit Kings Crossilla ja syötiin ihan mahtava pizzat viidestään. Mun pizzassa oli kurpitsaa... Ja edellisenä iltana kämppiksien pitsassa oli ranskalaisia perunoita. Hmm. Mut oli tosi kiva ja rento naureskella tyttöporukalla hyvän ruuan ääressä! Muut lähti jatkamaan eri suuntaan paitsi minä ja Laura, jotka mentiin bussipysäkille paleltumaan ja venailemaan linkkiä. Missattiin just edellinen, joten lähdettiin kävelemään William St pitkin keskustaan päin kun ei ollut mikään pitkä matka. Matkalla käytiin jossain pubissa vessassa, ja jotenkin saatiin päähämme jäädä sinne yhille... Oli hauskaa kunnes alkoi vähän muu porukka häiritsemään. Jatkettiin siis matkaa, ylläri!, 3 Wise Monkeysin lämpimiin sisätiloihin ja viihdyttiin siellä johonkin 11.30 asti. Ihania tämmöiset randomit kotimatkan oluttelut, kun pääsee purkamaan sydäntään ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja hyvä, tosin ehkä vähän random lopetus randomille viikolle, tämmöinen sunnuntai-illan pubeilu. Heh. Tulin kotiin ja pian pääsi Jordankin töistä, sillä oli ollu ihan tappotunnit viikonlopun aikana. Mentiin takapihalle hetkeks hengailemaan muutamien kämppiksien kanssa, kunnes vihdoin nukkumaan.

Ja tänään aamulla sitten nukutti. Johonkin 12.30pm asti. Ihanaa vaan nukkua ja pötkötellä peiton alla lämpimässä. Sitten tultiin Jordanin kanssa meidän vakkarikahvilaan aamukahveille, otettiin vielä vähän teetäkin ja täällä dataillaan muutaman tunnin jälkeenkin. Mua alkaa taas nukuttamaan, vois ehkä mennä torkuille taas. Hahah, tuntuu mielettömän hyvältä vaan rentoilla oman kullan ja muiden tuttujen ympärillä ja tehdä omaa juttuaan. Ja istua ikkunan vieressä eli seurailla värikkäitä glebeläisiä.

Tälle päivälle ei ole suunnitelmissa mitään erikoista, paitsi maksaa vuokra ja käydä ruokakaupassa. Voisin käydä myös kirjastossa lainaamassa jonkun hyvän kirjan ja ostaa ehkä vähän suklaata mutusteltavaksi. Maanantait on maailman rennoimpia!

Hyvää viikonalkua!

Sanelma xx

3.6.2011

I love life, life loves me, everything in the world makes me happy

Moik!

Tältä päivältä ei ole erityisemmin kerrottavaa, vielä hahah!, nimittäin töissä oli vain todella hiljaista, eikä ihme. Keli kun oli ihan täydellinen - mulle tuli kuuma farkuissa. Miksihän en taaskaan napannut kameraa laukkuun; kotimatkalla kaupungin korkeisiin rakennuksiin osuva valo oli ihan mielettömän upea. Vähän kuin kuumimpina kesäpäivinä, semmoinen lämmin ja polttava. Kaunis. Tulipa taas rakastuttua Sydneyyn, ties monennetta kertaa! 

Jatkan siis tätä kuvahaastetta, kun ei mulla ole vielä kiire mihinkään.


2. a photo of yourself a year ago  


Onnellinen ylioppilas 2010!
Käsittämätöntä, miten siitä on aikalailla tasan vuosi, kun itse pääsin ylioppilaaksi. Tuntuu jotenkin, että olisi paljon kauemmin, mutta toisaalta taas, että ei siitä niin kauaa voi olla. Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, siksi varmaan tuntuu hankalalta sijoittaa omat juhlat jo vuoden päähän. Siltikin, kun katson ja mietin itseäni vuosi sitten, näen paljon, paljon nuoremman version Sanelmasta.


Olin mun ylppäripäivänä ihan mielettömän onnellinen! Oon muutenkin tosin aina onnellinen, mutta tällöin jotenkin ihan tirisin onnesta! Päivä oli todella onnistunut, nauroin ja hymyilin varmaan koko päivän. Niin moni asia sai mut rakastamaan elämää ihan mielettömän paljon; olin iloinen nähdessäni lukiokaverit ensimmäisen Aussien reissun jälkeen, ja oli myös aika jännä astella korkeissa koroissani kouluun hakemaan päättötodistus. Kun käveltiin koululta sankarihautausmaalle, oli vähän haikea fiilis kun tajusi, että nyt on varmaan viimeinen kerta koolla tän jengin kanssa, näissä merkeissä. 


Siitä jatkui matka kotiin, ah ihanien ruokien äärelle... Ja sitäkin ihanimpien ihmisten! Porukkaa lappas sisälle koko ajan, en kaikkien kanssa ehtinyt kunnolla edes jutella. Mulle itselle jäi ainakin semmoinen fiilis, että kaikilla oli hauskaa ja seuraa. Itselläni ainakin! Viimeiset vieraat lähtivät ilmeisesti vasta aamyön tunneilla. itse tulin kotiin joskus 4AM jälkeen Jyväskylästä juhlimasta, ja ilmeisesti vasta vain vähän ennen sitä oli meidän muukin jengi malttanut mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän vieraita, tosin itse olin pahasti aikataulusta myöhässä ja ensimmäiset maljakuvat onkin niin, että mulla on suurin osa hiuksista sykeröllä ylhäällä ja ehkä kaks kiekuraa saatu kiharrettua. Tapani mukaan...


Koko viikonloppu oli siis ihan mielettömän mahtava. Mikä siitä sitten teki niin superonnistuneen? Tietenkin olin iloinen, ylpeä ja myös helpottunut lukiotaipaleen lopetuksesta. Takana oli hienot kolme vuotta! Vaikka en niihin itse kirjoituksiin panostanutkaan erityisemmin, ne meni aika hyvin ja etenkin päättötodistus sai tyytyväiseksi. Ei pelkkä koulu saanut kuitenkaan mua niin superfiiliksiin. Itse ajattelin juhlapäivän myös toisenlaisen taipaleen päättämiseksi, aika isoksi the end of an era. Me oltiin nimittäin myyty meidän perhetalo ja parin kuukauden kuluttua äiti ja iskä oliskin muuttaneet Thaimaahan ja itse Australiaan. Muuttui siis silloinen tilanne aikalailla! Puhkuin ylpeyttä meidän perheestä, kun vastaanotettiin vieraita. Tunsin, tunnen edelleenkin!, niin mahtavaa rakkautta jokaista perheenjäsentä kohtaan ja mietin, miten onnellisia hetkiä me ollaan tässä talossa ja ylipäätäänkin yhdessä koettu. En pysty selittämään, miten tietyllä tavalla tyhjentävä fiilis on tuntea näin isoa onnellisuutta ja rakkaudentunnetta omasta perheestään - ei siinä paljoa muuta elämässä tarvita, siltä vähän tuntui. Juhlien vieraat oli tuttuja lähivuosilta tai ihan pitkänkin ajan varrelta, ja tietyllä tavalla pystyi näkemään omaan elämään vaikuttaneista asioista ja ihmisistä. Lisäksi, kun olin silloin ollut jo 9 viikkoa poissa Suomesta ja tiesin, että pian lähden paljon pitemmäksi aikaa pois taas, olin todella, todella iloinen nähdessäni niin monet kasvot meidän kotona. Olin myös uskomattoman otettu siitä, miten moni henkilö oli uurastanut mun juhlien eteen, itse kun olin ollut vähän toisella puolen maailmaa. Ja miten hyvin oli onnistuttu! Ruoka, juoma, sisustus ym. oli ihan viimosen päälle, vau!


Päättäripäivä oli siis iso päivä mulle. Se oli selkeä lopetus menneelle, mutta myös merkki sille, että uusi saa nyt alkaa. Se mennyt oli ollut niin hyvää aikaa, että ehkä siksikin mun oli tosi helppo lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta ja rohkeaa. En olisi parempaa pohjaa voinut ikinä toivoakaan.


Kun siis edelleenkin pystyn tuntemaan tuon vuodentakaisen päivän fiilikset tosi vahvasti ja muistan sen todella tarkasti, tuntuu hassulta, miten siitä on kulunut jo vuosi. Mutta, miten paljon onkaan asiat muuttuneet yhden, vain yhden, vuoden aikana! Ylppärilakki päässä heilunut tyttö tunsi silloin itsensä niin vanhaksi ja aikuismaiseksi; rohkeana ja itsevarmana lähdössä tulevaan tuntemattomaan. 


Nyt kun mietin, niin toki olin silloin jo fiksu 19-vuotias. Nyt olen kuitenkin 20, mutta ei se ole pelkkä vuosikymmen, mikä on muuttunut. Olen kasvanut hurjan määrän. En osaa selkeästi sanoa että miten ja miksi. Sanotaan, että matkailu avartaa - pitää paikkaansa. Ja etenkin kasvattaa. Olenhan kuitenkin luonut oman, mielettömän hienon!, elämän aivan toiselle puolelle maialmaa, onnistunut siinä hyvin. Olen löytänyt hyvän työpaikan, ihanan asunnon, paljon kavereita ja monia ystäviäkin. Olen oppinut todella vastuuntuntoiseksi, pitänyt itsestäni huolen tilanteessa kuin tilanteessa, nähnyt ja kokenut paljon erilaista ja uutta. Olen tavannut kaikenlaisia ihmisiä, kokeillut erilaisia töitä, oppinut kieltä vielä enemmän. Olen ikävöinyt kotia, läheisiä, ja tehnyt isompia päätöksiä kuin koskaan ennen. Ja olen oppinut itsestäni paljon. Vaikka mulla on aina ollut hyvä itsetunto, on se täällä vielä kohentunut, kun oon kaiken tän pystynyt tekemään. Ja nyt oon tutustunut vielä enemmän vahvuuksiini ja heikkouksiini, kokeillut rajojani ja uskaltanut. Kuulostan varmaan leuhkalta, mutta en sitä ole. On vain mahtavaa olla minä ja tietää, mitä kaikkea olen tehnyt, oppinut ja uskaltanut. Ja silti, miten uskomattoman paljon mulla on vielä opittavaa, nähtävää, uskallettavaa, tutustuttavaa... 


Kaikista eniten olen varmaan oppinut rakastamaan. Rakastamaan ja arvostamaan mulle kaikista tärkeimpiä ihmisiä ympäri maailmaa. Mulla on sanoinkuvaamattoman, melkein pakahduttavan suuria tunteita mun perheelle ja muille rakkaille. Lisäksi olen oppinut rakastamaan ihmisiä täällä, noukkimaan niistä ne rakastettavimmat puolet. Ihmisten lisäksi olen huomannut, miten mielettömän paljon rakastan tätä maailmaa ylipäätäänkin - miten paljon sillä on näytettävää, annettavaa, maistettavaa, haisteltavaa. Tästä olen saanut niin paljon inspiraatiota ja seikkailumieltä, että olen oppinut rakastamaan kokemista ja oppimista. Plus oppinut rakastamaan elämän pienimpiäkin asioita. Ja monia, monia muita asioita!


Mulla on siis ihan mielettömän hyvä fiilis elämästä. Elämä on hyvää! Etenkin, jos on itse valmis tekemään töitä sen eteen. Olen onnekas, että mulla on paras mahdollinen pohja tälle elämälle - mun perhe ei olisi voinut tehdä lapsuudestani pisaraakaan onnellisempaa, opettavampaa tai tukevampaa. Arvostan äitiä, iskää, veljeä ja muita lähisukulaisia niin paljon. Ne on antaneet mulle niin paljon, että olen uskaltanut luottaa itseni lisäksi muuhun maailmaan. Mulla on varmaan aina matkassa mukana perheen rakkauden ja oppien luoma vahva pohja, enkä näe itseni vajoavan minkäänlaiseen kuiluun. Tähän kun vielä lisää Aussivuoden aikana oppimani ja kokemani, on oikeastikin aika hyvä olla tässä elämässä. Elämä on hyvää.


Suht paljon pystyin löpisemään ylppärikuvasta tähän, vaikkakin mitä luultavimmin suurin osa sanoista on turhia ja ne tärkeimmät jäi silti sanomatta. Suht paljon aikaakin tähän kului, mulla tulee nyt ihan jo kiire kipaisemaan lähiSparista (meidän naapurissa on Spar!!!) nuudelit ja valmistautumaan iltaan. Mennään johonkin juhliin Arncliffeen ja ajattelin ennen sitä käydä Ivyssä parin brasilialaisen kaverin kanssa. Katellaan mihin tulee eksyttyä tänä iltana; toivottavasti aikaisin kotiin nimittäin huomenna on 9 asti yhdeksän tuntia töitä. Kahdestaan pomon kanssa, ekaa kertaa. Heh heh heh....


Hyvää viikonloppua! Ja ai niin, hurjan paljon onnea kaikille kevään ylioppilaille ja valmistuneille!

xx
Sanelma

P.S. Sori nuo hervottomat rivivälit. En oikein osaa laittaa kuriin Bloggerin temppuilua. 

Sometimes I'm just missing missing you

Moi taas.

En jaksa liittää tätä postausta tän päivän edelliseen postaukseen, en tiedä miksi. Se on ehkä niin turha ja sekava postaus, ettei kaipaa enää yhtään ylimääräistä. Vähän kuin mun olo juuri tällä hetkelläkin, heh. 

Ajattelin aloittaa  kuvahaasteen blogissa; ehkä se motivoi postaamaan useammin ja lyhyemmin. Haasteessa on 30 kohtaa, en tiedä kuinka monta tulen tekemään. Ainakin nyt tämän ensimmäisen, mikä on:  

1. your facebook profile photo
Kuva otettu joulukuussa 2010, kun oltiin Niian kanssa tutustumassa Oxford Streetin yöelämään. Ilta oli ihan mielettömän hauska ja kerrankin on jopa runsaasti kuvamateriaalia.
Mua väsyttää tosi paljon, ajatuksenkulkuni on suht katkonaista. Tässä vähän kulkua, miten mietteet pomppii ihan sekavassa järjestyksessä:

Onnistuin tänään tiputtamaan iPodini kolme kertaa, samalla bussipysäkillä. Se jäi repeatittamaan Santanan My Man siihen asti, kunnes akku loppui.
En enää totally freak out kun näen hämähäkin.
Päätin illan aikana, etten halua hukuttaa itseäni eBayn koukuttavaan maailmaan. 
Laskin, etten ole käynyt parturissa yli kolmeen kuukauteen. Se on aika pitkä aika. 
Ihmettelin, miksen muista miltä ensimmäinen aussiolueni maistui. En muista, tykkäsinkö mausta heti vai vasta myöhemmin. Mielenkiinnolla odotan, josko nautin tulevaisuudessa myös suomalaisesta oluesta. Guinnesista tuskin ikinä pidän.
Innostuin tänään muistelemaan Korpilahden lukiokavereitani. Kerroin tarinoita heistä, ainakin itseäni viihdytti kovasti.
Näin kuvan, missä äitillä on päällä mun syystakki, ja tuli ikävä niitä molempia. Syystakkia, ja äitiä. Vähän ehkä myös taustalla näkyvää Päijännettä.
En ole loppujen lopuksi erityisen ikävöitsijäihminen. Tosin joissain tapauksissa en meinaa muuta tehdäkään, kun ikävöidä. 
Toivon, ettei minusta tule koskaan kylmää ihmistä. En usko, että tulee.
En käsitä, että huomenna on ylioppilasjuhlat. Vaikka rakastankin elämääni Sydneyssä, voi miten paljon toivoisin, että pääsisin lauantaiksi Suomeen juhlistamaan monia ystäviäni.
Tajusin, että mun täytyy pian alkaa suunnittelemaan tulevaa. Tuntuu maailman utopistisimmalta ajatella elämää Sydneyn ulkopuolella. Sydney on mun koti, mutta kun täältä lähden, en tiedä pääsenkö takaisin. 

Aika hirvittävä aate. Toivottavasti unista ei tule yhtä hirvittäviä. 

xx
Sanelma

You'd know how the time flies

Haaai!

Tiiättekö niitä päiviä, kun olisi pitänyt jaksaa änkeä se kamera sinne laukkuun? Tänään oli yksi niitä päiviä. Meinasin ottaa sen mukaan, mutta sitten päätinkin sen sijasta mahduttaa korkkarit laukkuun, joten tuli tilaongelma. Harmi sinäänsä, vaikkakin korkkarit oli aika must illalle, mutta olisin saanut aika kivoja kuvia tänään!

Olisin saanut kuvia mm. mun ja Jordanin aamupäivästä, kun mentiin Rozelleen. Tai ehkä Balmainiin. En ihan tiedä, mutta jossain siinä mun töiden lähellä. Löydettiin itsemme ihan mielettömän upeasta suklaapuodista, jossa nähtiin metrin kokoinen suklaavene, -jalkapallo, -simpukka sun muita ihanuuksia. Siellä oli myös pitkä lasitiski täynnä kaikkia äärettömän kauniita suklaaherkkuja, joita Jordan ihanasti osti meille romanttisesti suklaasydämet ja pähkinäsuklaapalaset. Ihanaa! Tästä jatkettiin matkaa aamupalalle aurinkoon, onneksi saatiin katoksen alta pöytä. Pian nimittäin tuli kova sade, vaikka aurinko paistoikin kirkkaasti. Nähtiin myös semmoinen lääkärinvastaanotto kuin Dr. Hauschka. Hauskaa.

Töissä oli tosi kivaa. Hiljaista, mutta touhuttiin kaikenlaista Erikan kanssa. Mulla on aina mielettömän mukavaa tän meksikolaisen managerini kanssa; meillä on hauskaa, ja pystytään puhumaan kaikenlaisista asioista. Ja saadaan siltikin paljon töitäkin tehtyä! Töissä kävi tänään taas se korealainen poika, vaihtamassa siskonsa bootsit, jälleen kerran. Olikohan tää ehkä kolmas vai neljäs kerta; edes mä en ole noin vaativa sisko! ;) Se tuli kauppaan jo melkein nolona, että "Sorry I'm bothering you again but my sister....". Siitä on tullut jo ihan regular. Musta puolestani on tullut ihan regular jo meidän shopping mallin muutamassakin paikassa; turkkilaisessa food courtissa, karkkikaupassa ja yläkerran kahvilassa. Turkkilaisessa paikassa on aina ihan käydä hakemassa vege gozlemea, koska ne on siellä aina niin iloisia ja kutsuu mua beautifuliksi, ihanat naiset. Lempiasia siinä on kuitenkin se, että se nainen siinä kassalla, Ricky, näyttää ihan ihanalta kummitädiltäni Annelta. Lisäksi kun ne on molemmat aina niin positiivisia, niin mustakin tulee aina ihan superiloinen tän ruokakäynnin jälkeen! Karkkikaupankin mies aina nauraa kun näkee mun juoksevan siitä ohi, ja tänään huuteli perään että "Next week!". Kuulostaapa aika härskiltä.... Näiden lisäks yläkerran Cherry Beansissa on aina kiva käydä, ensinnäkin moikkaamassa Sunnya ja Jiggya, mutta myös koska nyt ne muutkin aina tulee halailemaan kun mut näkee. Ja, sieltä saa ihan mielettömän hyvää kahvia. Kehräilen aina joka hörpyn kohdalla.

Tänään oli kuun ensimmäinen torstai, mikä tarkoitti Young Finssiä. Ehdin itse paikalle vasta kasin jälkeen, mutta eipä siellä ollut kuin paljon vähän vanhempaa jengiä ja Laura. Pian tuli Jenni ja Miikakin, ja oli ihan kiva nähdä myös Jania sun muita suomalaisia. Ilta meni rauhallisesti muutaman tuopin äärellä. Tulin kotiin jo puolenyön jälkeen, mikä oli kiva, nimittäin ehdin nähdä kämppiksiä ja sitten viettämään iltaa Jordanin kanssa. Joskus kesällä kuun ensimmäiset torstait oli mitä mahtavimmat bileet. Tutustui joka kerta uusiin, mielettömiin suomalaisiin, eikä koskaan tiennyt, mihin illan aikana eksyy. Ja oli kuuma!

Nyt kylmäväreilen itseäni edelleen brittimusan taajuuksilla, tänään(kin) vuorossa Adele. Viimeksi jäin jumiin tähän laulajattareen sen edellisen levyn aikoihin, mutta nyt kun töissä Erika on niin ihastunut tähän neitoseen, niin innostuinpa itsekin sitten kuuntelemaan. Aika koskettavaa, yet still rentouttavaa.
Mulla on muuten muutamat asiat olleet ostoslistalla varmaan helmikuusta asti. Vai milloin nyt alkoikaan syyskamaa tulla kauppoihin, ehkä maaliskuun alussa. Haluan vaaleat kiilakorot ja vaaleat lyhyet saappaat sekä vaaleat farkut. Oon noita kenkiä hypistellyt ja ihastellut monet monituiset kerrat, mutta kun tarkoitus oli palata kesäksi Suomeen, onnistuin hillitä itseni, etten tarvitse niitä. Nyt kun oikeasti tarvitsisin syyskenkiä, melkein jännitän, että mitkä ihanuudet haluaisin nyt kotiuttaa! Niin pitkään halunnut, että nyt ihan hämmennyn. Tänään löysin kuitenkin extempore ne vaaleat farkut, jotka oli superedulliset, $20. Tykkään tosi paljon! Ostin myös kivan ja edullisen läpikuultavan mustan löysän paitasen, sekä työkengät. Rahaa ei mennyt edes $40. Oon ihan farkkutyttö nyt näissä mun uusissa ihanissa jeansseissa! 

Kauniita unia!

xx
Sanelma

2.6.2011

We just wanna make the world dance

Terppa!

On taas tapahtunut vaikka minkälaista, vaikken muistakaan että mitä. Tarkistin, että viimeksi kirjoitin viikon takaisesta keskiviikosta. Enkä enää muista, mitä tapahtui torstai-iltana. Musta on siis tulossa dementikko, tai ehkä mun pitäisi kirjoitaa vain useammin. Tai alkaa pitämään taas vanhaa kunnon päiväkirjaa, ettei tarvisi tänne bittimaailmaan avautua. Päiväkirjoista puheenollen, arvatkaapa kuinka monta vihkosta mulla on täällä siihen tarkoitukseen? 11. Ja arvatkaapa vielä, paljonko ne painaa? No aika paljon. En halua edes ajatella sitä hetkeä, kun täytyy alkaa pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja ottaa vaaka esiin....

Ei nuo kirjaset mun suurin huolenaihe ole, mitä tulee siis tuohon tavaranpaljouteen. Vaatettakin on kertynyt aivan järkyttävä määrä, ja kenkiä myös joku parisenkymmentä paria. 19 niistä kesäkenkiä. Mulla on täällä siis yhdet syyskengät, jotka ostin joskus Jyväskylän Biancosta. Ne on Sydneyssä siksi, että viime kerralla täällä vieraillessani ne ei mahtuneet laukkuun mukaan. Ja olin silloin reissussa 9 viikkoa. Tsemppiä mulle sitten, kun takana on 11,5 kuukautta ja laukku ja painorajoitukset samat! Yes!

Eli siis. En muista mitä on tapahtunut. Ikävää, oon nimittäin ollut tosi iloinen! Eli varmaankin ollut hauskaa! Sen tiiän, että oon saanut töissä enemmän vastuuta päivä päivältä. Se tuntuu hyvältä, nimittäin välillä meinasi tulla edellisissä oz-töissä vähän hoopofiilis kun olin vain yksi rivityöntekijöistä, se jokapaikanhöylä, mutta se, jolle ei liiemmin annettu mitään erikoistehtäviä. Meinas alkaa ärsyttää, oon kuitenkin tottunut siihen, että muhun luotetaan ja hoidan hommani hyvin. Nyt kuitenkin oon ollut storessa ihan yksinkin ja tehnyt kauheasti hommaa, mikä on ollut tosi jees! Sain full time hourssit, mikä on vielä enemmän jees. Jeeees. Töissä on edelleen mukavaa, ja on myös mukavaa kun massia tulee.

Nyt muistan mitä tapahtui viime torstaina! Tykkään itse koota ajatuksiani vähän päiväjärjestyksessä, joten latelenpa tätä tekstiäkin siinä samassa. Viime torstai oli superhauska. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei sen aina tarvikaan. Torstai oli kylmin päivä Sydneyssä. Johonkin aikaan - en muista nyt mikä ajanmääre tuohon kuuluu, mutta eniveis päivä oli kylmä kuin! Mun oli tarkoituksena lähteä korealaisen kaverini Ellican luo juhlimaan, mutta kun oli niin kylmä ja kämppiksillä oli jo viinipullo auki niin... Tarkoitus oli nauttia kotona siis yhdet drinkit, mutta jotenkin se ilta menikin siihen, että lähdettiin kämpältä jatkamaan matkaa joskus 10pm aikoihin sangrialle yhteen Gleben mestoista. Baarissa oli akvaario. Minä, italialainen Marco ja ranskalainen Sophie kehiteltiin uusi eläinlajike, minkä meinaamme hankkia asuntoon - Dolfbat. Se on sekoitus dolphinista ja wombatista ja on aika superasia! Osaa luonnollisesti sekä uida että elellä maalla, mutta koska nimessä on myös bat, pystyy se myös lentämään. Marcon missionina on soittaa vuokraisännälle ja rakennuttaa pool, minä ja Sophie lähdetään huutelemaan delfiinejä luoksemme ja vompatti karkakoot luoksemme Taronga Zoosta. Hyvä suunnitelma, vai?? Tosiaan; nämä kaksi kaverustani ovat mua 7 ja 9 vuotta vanhempia ja minä olin se, kenen piti hillitä keskustelua. Ihania lapsekkaita :D Päästiin kotiin, suurin osa meni nukkumaan, mutta mulle ja näille kahdelle muulle sankarille iski nälkä (ylläri!), joten päädyttiin Oportoon. Ja, no, monesti koettu fakta: roskaruoka alkoholin päälle on illan lopetus. Ei siitä pysty enää jatkamaan. Tuli siis hieman huono ystävä-olo kun en ikinä päässyt sinne Ellican luo, mutta oikeesti - oli ihan turon kylmä! En halunnut lähteä yhtään kotiolkkaria, lähibaaria ja lähintä purilaispaikkaa kauemmas.

Perjantaina sekä mulla että Jordanilla oli vapaa-aamupäivä, joten viedettiin päivä yhdessä. Nää on aina mun lempparihetkiä, kun ei ole kiire mihinkään. Tähän kuuluu tärkeänä osana pitkään nukkuminen. Autuus! Iltapäivällä sain jättimäisen sisustusinspiraation. Tein suursiivouksen ja olin alkamassa roudaamaan huonekaluja ympäri ämpäri, kunnes Laura soitteli. Sain juuri ja juuri tyrehdytettyä (suomen kielen sanat on niin hankalia, menikö tuo oikein, mietin sitä todella kauan!?) vimmani ja laitoin itseni valmiiksi iltaan. Mentiin suht suurella Suomi-porukalla seuraamaan Vivid Sydneyn avajaisia Opera Housen lähistölle ja syömään. Vivid Sydney on siis pariviikkoinen valotapahtuma, ja on oikeesti tosi siistin näkönen. Itse en saanut otettua kuvia niistä hienoimmistä valoista, mutta on mulla vielä viikko aikaa yrittää. Oli mukava ilta meren äärellä kivassa seurassa. Mun ilta jäi kuitenkin lyhyeen, nimittäin näin Jordanin 10pm jälkeen ja mentiin tsekkaamaan Hangover 2! Olipa intense!! Olin koko leffan ajan niska jäykkänä, suu mollottamassa - hillitöntä menoa Bangkokissa. Jos ikinä tulee Hangover III, saatan traumatisoitua.
Lauantaina tein pitkän päivän töissä, sain brittikollegan lämpeämään itseeni. Kuulostanee pahalta, mutta tällä tytöllä on ollut suht jäyhä asenne mua kohtaan syystä tuntemattomasta, mutta nyt meni päivä tosi hyvin. Lauantai-iltana oli taas suunnittelmanpitämätön ilta; plansseina oli alunperin lähteä Darlinghurstiin aloittelemaan suomineitojen kanssa, mutta kaikkia muita väsytti vähän liikaa. Mulla puolestani oli armoton menofiilis, eli en antanut itseni nyjähtää leffan ääreen vaan tänä iltana lähdin Ellican ja Sunnyn kanssa sitten ulos. Mentiin Century Bariin ja naurettiin. Naurettiin, naurettiin, naurettiin niin paljon! Ihania tyttöjä; oon tavannut täällä ihan mahtavia korealaisia - töissäkin yks päivä oli varmaan maailman  herttaisin korealainen nuorukainen, joka mietti ihan älyttömän kauan, mistä kengistä sen pikkusisko tykkäis eniten. Seuraavana päivänä tää mies takaisin, ja osti toiset ihan varuulta, jos sisko tykkäiskin näistä enemmän. Ja sillä oli tosi, tosi huono englanti, ja yritti silti kysyä että kummastakohan näistä sen sisko pitäis enemmän. Awws! Back to Sat night; Sunny ja Ellica jatkoi matkaa Edgecliffiin kotibileisiin. Jostain syystä mulle iski päähänpinttymä, että se on liian kaukana - mun pitää huomenna kuitenkin avata store ja pomo on myöhemmin töissä, täytyy mennä kotiin aikaisin. En ihan ymmärrä minkä välimatkavirhearvioinnin tein - eihän tuo ole ees Bondi Junctionilla. No, pointsit sille, että yritin hillitä itseäni! Tosin kun pääsin kotiin niin täällähän oli bileet pystyssä. Ihan mahtavaa. Iso lössi takapihalla, viihdyttiin siellä myöhään aamuun asti. Italialaiset innostui kokkaamaan jossain vaiheessa, espanjalainen hankki lisää sangriaa, popitettiin legendaarisesti "I come from the Land Down Under" ja kuvailtiin videonpätkiä eri kielillä. Yks brittikämppis keräilee jotain inside-videoita sen kavereille Londoniin, joten pitihän munkin mennä pätemään suomeksi jotain. Päätinpä alkaa turinoimaan myös ruotsiksi. Ja saksaksi. Varmasti oikein hyvin meni ottaen huomioon, että viimeksi oon tarvinnut muita kieliä kuin suomea ja englantia, umm. vähintään kaksi vuotta sitten. Kielitaito vahvistuu ulkomailla, vai mitenkä se meni...?

Sunnuntait on ihania päiviä olla töissä, kun tuntipalkka on niin jyty. Heh. Töiden jälkeen näin Jonnaa, joka palasi Sydneyyn pariksi vaivaiseksi päiväksi. Mentiin Century Bariin halvalle tuopille Tooheysia ja puitiin elämää muutaman tunnin ajan. Jonna on ihana. Sit alkoi sataa kuin saavista, oikeasti siis ihan uskomaton määrä, joten tulin kotiin nyhjäämään. Nyhjääminen on aika ihanaa myöskin. Siinä oli siis mun sunnuntai lyhyesti. Vautsi, miten lyhyenä pystyin pitämään tuon päivän kuvailun! Voi ei, täytyy siis lopettaa lörpöttely, ettei tule kappaleelle lisää pituutta. Hiljaa nyt.

Ja jatkukoot!

Uusi viikko, maanantai! Mahtava alku viikolle. Ulkona satoi vielä enemmän kuin edellisiltana. Satoi enemmän, kuin olen koskaan nähnyt. Siltikin, oli ihan mielettömän mukava päivä! Mun ainoo vapaapäivä tällä viikolla, ja mitä tein - loikoilin sängyssä 5pm asti. Oikeasti. Oli ihan uskomattoman luksusta, kiitos Jordanin! Ja maailman parhaimman peiton. Mä en tiedä, mitä taikamateriaalia tää peitto on, mut tää on uskomattoman hyvä: kuumalla kelillä pitää viileänä, kylmällä lämmittää täydellisesti. Perfecto. Jordanilla oli vähän enemmän energiaa; se sitten pesi pyykkiä, teki mulle aamiaista ja haki kaakaota. Vau. Viideltä raahasin itseni suihkuun, että päästin meksikolaiseen syömään miehekkeen kanssa. Juotiin vähän sangriaa, syötiin tortillaa ja testailtiin chilirajojamme. Tulos: Jordanilla hyvä, mulla, no, siitä ei kai ole pakko puhua? Seitsemäksi menin Jonnaa ja Jennietä tapaamaan 3 Wise Monkeyyn, "Jonnan viimeiselle drinkille". Snifffff! Oli tosi mukava ilta kuumassa kolmessa viisaassa apinassa, en tiiä mitkä lämmitystehot siellä oli käytössä, mutta ensinnäkin omituista oli se, ettei talon sisällä palellut. Täällä kun ei ole lämmityksiä sisällä, niin jos ulkona on kylmä niin sisällä on sitten vielä pikkuisen kylmempi. Aina. Sitten tulikin aika sanoa Jonnalle(kin!) heipat hetkeksi ja palata kaatosateessa kotiin Jordanin ja kämppisbileiden luo. Jälleen kerran, ilta oli hauska.

Australia on vaan niin siistii - tulee kotiin, eikä koskaan pääse tylsistymään! Tai pääsee, jos itse haluaa. Mut jos ei - a vot!

Edelliset kaksi päivää onkin mennyt lähinnä töissä ja tekemässä ei-mitään. Aika hiljainen viikko ollut, tosi harvinaista! Mulla ei ole ollut tämmöisiä tyhjiä iltapäiviä parii päivää putkeen pitkään aikaan. Aina riittää jotain menoa. Mutta ihan kiva oli kyllä olla vaan näinkin, ehdin käydä ostamassa mm. ripsaria. Ehdin myös diggailla niin coolia musiikkia. Nää biisit on tullut kuultua klubeilla sadat kerrat, mutten oo jostain syytä koskaan tiennyt näiden esiintyjiä. Tai ollut niinkään kiinnostunut. Mut tänään, aijai!, miten iskee Swedish House Mafia ja Tinie Tempah. Niceeeeeeeeeeee! Myös Jessie J on ihan superhyvä; oon repeatittanut Price Tagia päivästä toiseen varmaan jo parisen viikkoa. Jos kukaan lukee tätä siellä Euroopassa, ajattelee varmaan että oon vähän myöhässä. Veikkaisin näin, nimittäin Australaissa nää on musahittien suhteen aina tosi jäljessä! Miettikää; joka ikinen ilta kun menee ulos, niin kuulee melko varmasti sekä Darude - Sandstorm ja Bomfunk MC's - Freestyler. Milloinhan kuulin noita biisejä Jyväskylän yössä? Ja täällä ne on edelleen ihan kovimmat hitit. Tuli suht siisti olo joskus joulukuussa kun oltiin party bussissa Sydneyn keskustan läpi, armottomat bileet pystyssä ja siellä soi Darudea! Hahah siinä löysi sen biisin aikana muitakin suomalaisia, innostumisesta :D
Nyt on jo yö. Kävin äsken Jortsun kanssa ostamassa mehua 7-elevenistä kadun toiselta puolelta. Siellä oli tosi kiireistä, 1am. Oikeesti ei meinannut ovesta mahtua sisälle :D Jordan vahingossa tönäisi yhtä äijää, joka näytti tosi kovanaamalta. "Sorry mate, didn't see ya there" sanoi Jortsu ja tää pahis vastasikin niin leppoisasti "It's allright brooo, are ya okaaay? Ya sure? No worriees mate, have a good night! And your gorgeous as well!". Mua vieläkin viihdyttää näiden puheliaisuus aina välillä. Tänään kohdalle osui myös sosiaalinen bussikuski. Kesken matkaa tuli kuskinvaihto; yleensä kuskit ei sano mitään, mutta tämä yksilö selitti että "Dear friends, I need to leave you darlings now but your trip will be continuing in one minute." Me matkustajat oltiin vähän hämmentyneitä, että no jopas se höpöttää! Sitten kun hän lähti, tuli syvään kumarrus bussin etuosassa ja "Bye now friends! I'm gonna miss ya all!" Kaikki rämähti nauruun. Hahahah.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan, että aamulla ehdin käydä metsästämässä ne syyskengät ennen töiden alkua. En vain malta, oon niin brittimusan koukussa nyt! Vois lähtee Lontooseen. Oikeesti. Ehkä sitten syyskuussa :)

Sanelma
xx

P.S. Oon rakastunut Subwayn kekseihin, ihan liikaa. Etenkin siihen Rasberry Cheesecakeen.Ei ollenkaan hyvä juttu, että työpaikan alakerrasta saa sekä salmiakkia, Subwayn keksejä ja gozlemea. Tai on oikein hyvä(nmakuinen) juttu, mutta ei.

P.P.S. Kävin torstaina pankissa. Mun pankkivirkailijan nimi oli Nam. Tulipahan mieleen noista Subwayn kekseistä, nami namnam vaan!