I'm living my life like it's golden

Hellouu!

Tänään on ollut ilon päivä! Meitsi on kutakuinkin terveenä, aurinko on paistannut, löysin ihanan shoppailutaivaan, rakastuin taas kerran Sydneyn vesistöön - ja sain töitä! Ja tällä kertaa ihan semmosia töitä, mitkä ei epäilytä, ei sitten tippaakaan! Jee :)

Kerronpa nyt kuitenkin vähän eilisestä, ite kun pidän "Ensin huonot, sitten hyvät uutiset"-järjestyksestä. Eilinen päivä oli siis aika kökkö. Tauti paino päälle vielä melko vahvasti, ja vaikka olikin vika päivä töissä, niin ei siellä meinannut jaksaa millään. Heikotti niin paljon että mehukoneesta piti ottaa tukea, mutta konekin tukkiintui koko ajan ja korvat särkyi siitä melusta jnejne... Kolmelta sanoin sitten heipat kaikille työntekijöille, arvatenkin tuli melko tunteettomat koska mulla ei tule sitä paikkaa sitten yyyyhtäääään ikävä! Paitsi ehkä vähän vietnamilaista T:tä, joka on vietnamilainen reilu kolmekymppinen, mua päätä lyhyempi mies, ja aina niin iloinen kun mut näki... Vasta tänään tajusin kunnolla että JES! mun ei tarvitse enää mennä sinne! Töiden jälkeen mentiin poikakaverin kanssa vohveleille kunnes lähdinkin Edgecliffiin harhailemaan. Kävin tapaamassa yhtä perhettä, joka tarvi lastenhoitajaa, mutta kun ne etsi au pairia ja mä en ole mihinkään tästä muuttamassa niin en sitten oikein lämmennyt. Paitsi, sille talolle lämpesin... Se oli varmaan kaunein talo, missä oon ikinä käynyt. Tuli mieleen joku välieurooppalainen iso villa, vispipuuron värinen ulkoa ja sisältä tilava, isot ja korkeat huoneet, ihmekerroksinen rakenne sillä talolla, mutta siis aivan ihanaihana. En osaa selittää enkä jaksa edes yrittää :D Kotia kun pääsin aloin valmistautua iltaan. Sain arabialaistyylisen meikin valmiiksi, olin aika juhlafiiliksissä, mutta jotain tapahtu... Nimittäin herään yöllä siihen, kun poikakaveri tulee töistä kotiin ja ite makaan koomassa sängyllä. Tyynyliina täynnä hilettä kun kultainen silmämeikki on vähän ropissut. Puhelimessa kymmenen soittoyritystä KC:lta, NK:lta ja JS:lta. Yritin nousta ylös ja collaaaaaps; ihan ku joku olis sahannu otsaa irti. Melkonen kuume siinä oli ehtinyt siis nousta ja seuraava yö meni aika tuskissa taas. Jotenkin tosin onnistuin tsekkaamaan silti jotain hääkuvia netistä ja ihastua Katen mekkoon. Prinsessaunia siis, tuskaisia, mutta kuninkaallisia.

Aamulla oli sleep in meillä molemmilla, ja herättiin vasta 1PM aikaan. Itsehän olin ehtinyt vetää unta kaaliin reilut 15 h... Ja olo oli jeeez! Uskomaton fiilis päällä, joten eikun valmistautuminen päivään ja mentiin yhteen Gleben ihanista kahviloista pitkälle aamupalalle. Lattea ja pannaria nassuun vaan! Siitä oli hyvä olo lähteä työhaastatteluun jonnekin minne lie Drummoyneen. En ollut koskaan käynyt tuolla päin läntistä Sydneytä ja bussimatka oli taas kuin seikkailu tuntemattomaan. 501 ylitti kaks isoo siltaa, mistä näkyi kaikki kaupungin korkeimmat rakennukset. Silloilta sukellettiin pikkukylätyylisiin rivitaloasuntojen keskelle pikkukaduille ja näillä kaduilla riittää bongailtavaa aina katujulisteista ihmisiin. Aurinko paistoi ihanasti ja mulla oli hymy päällä koko matkan kun tajusin, että vielä seitsemänkin kuukauden asumisen jälkeen tää kaupunki avautuu mulle yhtä ihanana, isona ja uutena.

Melkeinpä yhtä ihanana, isona ja uutena avautui mulle myös seuraava paikka mistä itseni löysin. Se oli isoin Outlet-ostoskeskus missä oon kuunaan ollut. Ihana. Ihana. Ihana. Sieltä löytyy melkeinpä kaikki Sydneyn lempiketjut, kaikki alessa! Voi taivas. Tais heti lähtee innostuneet tekstarit parille kaverille että tytöt rakkaat kuulkaas nyt, seuraavan kerran kun on vapaata niin tänne shoppaa :D Ja alkoi harmittamaan että silloin kun LA oli Sydneyssä käymässä niin en tiennyt tästä paikasta yhtään mitään! Se olis rakastanut tätä paikkaa nimittäin. Täällä ostoskeskuksessa mulla oli siis työhaastattelu. Se meni tosi hyvin, ja sainpas työpaikan! Tämä tyttö on nyt siis sales assistanttina Ugg storessa ;D Oon tosi ilonen. Oon yrittänyt jo pitemmän aikaa etsiä muita töitä kuin kahvilatöitä, ja nyt sain sitten tän. Plus että palkkaakin tästä saa aika paljon mukavammin. Oon nyt siis aika happy happy ja odottelen ensi viikkoa innoissani! Seuraavat pari viikkoa mulla on vain muutama työvuoro viikossa, mutten sitten aukeaa uusi store tähän viereiselle suburbille mihin siirryn sit pääasiallisesti. Olotila oli siis melko jees, ja liikkeestä poistuessani pian mun eteen aukes taas aivan mahtava maisema. Meri liplatteli (onko tuo sana?), ökypaatit seilaili ja kalastajat rauhassa köllötteli veneistään. Ja kaupunki pilkotti sieltä takaa. Lisäks mulle osu vielä supersosiaalinen bussikuski, joka luuli mua tsekkiläiseks tai unkarilaiseks. Siinä tuli muitakin Itä-Euroopan maita, mutta ylläripylläri ei Suomea. Oli hauska matka siinä höpötellessä, kunnes tajusin että oon menossa vähän väärään suuntaan... Onneks se jätti mut pois semmosessa paikassa missä ei pitäis, mut siitä mun oli helppo kipitellä George St matkaa jatkamaan.

Nyt köllöttelen siis kirjoittelemassa sängyllä, kohta järjestelen vähän huonetta nimittäin ysin kieppeillä JK tulee tänne! Jee, ihana nähdä JK, joka tuli takaisin Sydneyyn hetkeksi. Kohta soittelenkin myös JH:lle saako siitä kanssa kaveria täksi illaksi ja sitten katsotaan mitä keksitään. JS ja NK plus muuta jengiä on menossa Ivyyn tänään, pyys liittymään seuraan, mutta katsoo nyt. Saattaapi olla Scary Canarian mielessä kun siellä törmää varmaan tuttuihin taas ;) Joka tapauksessa, intopinkeenä venailen tätä iltaa, nimittäin JK:n kanssa meillä on ollut aina tosi hauskoja iltoja! Menojalan nostattaa tänään Sici & The Boogie Brothers! Jyväskylässä päin elelevät menkääpä keikalle tänään!


Ai niin, nythän on vappuaatto. Voisin käydä dollarikaupassa hakemassa vähän serpentiiniä meille tytöille täks illaks :D Jos jaksaa. Ensin kuitenkin lähipullokauppaan. Miten siistiä on muuten, että oma lemppari- ja edullisin pullokauppa löytyy meidän lähiöstä? Siihen kävelee vajaa kolmisen minuuttia. Ja, siellä saa maistiaisia. Maistiaisia pullokaupassa! Ihan ok siis! 

Hyvää vappua teille siellä! Nauttikaahan varsin kuplivasti mutta sitäkin sivistyneemmin silti. 


Sanelma
xx

Viimeks kun oltiin ulkoilemassa JK:n kanssa, oltiin aussilaisen AE:n luksuskämpissä Wolli Creekissä. Kuva on vähän röhnöpöhnö, mutta muista en olisi saanut rajattua kavereita pois viereltä enkä tosiaan tiedä kuka haluaa naamaansa tänne blogiin. Ilta oli hyperhauska, katellaan millaista menoa lähtee tänään!

P.S. JÄÄKIEKON MM-KISAT ON PÄÄLLÄ! MAHTAVAA! Tsemii Leijonat Tanskaa vastaan! Totta kai me voitetaan ne rupuset.Viime vuonna en saanut videoita toimimaan mutta nyt jos jollain on jotain näppärää nettilinkkiä, mistä ne näkyis ehkä täälläkin puolella maailmaa, niin olis enemmän kun kiva juttu jos laittais tuonne kommenttiboxiin! Ja muutenkin, ihana kun sanotte että luette mun blogia mulle, kiitos siitä <3 Vinkkinä vain, sen voi myös kirjoittaa tuonne kommenttilootaan että tiedän että tänne eksytään oikeasti :)


P.P.S. Veli sai mut miettimään tänään suuria kysymyksiä. Onko tämä totta, ja jos on niin miksi ihmeessä!, suomen kielessä oyster on osteri eikä oisteri. Miksi??? Mikä järki siinä on???

Oh, I yust go nuts at Christmas

Hou hou hou!

Mites olis joulupostaus huhtikuun lopussa? ;)

Mun aussijoulu oli aiiika isosti erilainen mitä suomalainen. Alkusanoiks tosin; mikään, ei siis yhtään mikään, eli mikään mikään mikään!, voita suomalaista joulua! Meidän perheen suomalaista joulua. Vuoden parhaat päivät, ja vaikka miten hienoa aikaa nyt vietinkin Western Australiassa, niin kyllähän se silloin meinas ikävä iskee ja lujaa. Onneks otettiin perheen kesken jouluaattoskype :)

Mutta siis nyt tarinointiin! Keep it simple this time though! Vietettiin joulu Perthissä! Kuuuumassa Länsi-Australian pääkaupungissaa Perthissa. Lento sinne Sydneystä kesti 4,5h ja meni oikein lepposasti, nimittäin minä, poikakaveri ja sen silloin-vielä-18v. pikkuveli TH siemailtiin skumppaa koko matka. Quantasin pahaa skumppaa, mut olipahan ilmasta... Maihin kun päästiin niin ei sillä että muutenkaan olisi ollut järin kylmä, lämpötila hiveli +37 astetta vielä iltakasilta. Mutta mikä ihana kuumuus se olikaan! Verrattuna kosteaan Sydneeyn, Perth oli kuiva. Eli, ihan täydellinen lämpötila. Täydellinen.

Vietin joulun siis mun poikaystävän serkkujen perheen luona. Niitä oli neljä 18-25v. serkusta, perusozeja eli puheliaita, oluenjanoisia ja mitä parasta seuraa. Joulupäivä meni BBQ:issa eli mentiin perheen luo, minne oli kokoontunut melkoinen sakki muutakin joulunviettäjiä. Tää oli siis aamua ja silloin lähinnä vain juotiin. Olutta. Puolenpäivän maissa vaihdettiin taloa ja saatiin uskomaton satsi jouluruokaa (ja -juomaa) ja vielä enemmän jengiä. Siellä oltiin iltaan asti, muut läkähtyi kuumuuteen mutta tämä tyttö vaan chillaili auringossa ja nautti. Ah. Illalla suunnattiin vielä baareihin, muttei mikään ollut auki, joten mentiin kämpille jatkamaan. Sain Secret Santalta tosin lahjaksi Russian Vodkaa (takana inside-juttu, en ehkä kehtaa alkaa selitellä täällä) eli ei vielä tarvinnut mennä nukkumaan.

Ja nyt, kun joulusta on tosiaan jo se kolmasosavuosi, en ihan muista tarkalleen mitä tapahtui päivä päivältä. Tapaninpäivä kului krikettiä katsellessa, boooriiing!, biitsillä ja olutta juomassa. Syy, minkä takia mainitsen bissen koko ajan on, että sitä litkuteltiin ihan oikeasti koko ajan. Siis tiiättekö kun joskus on niitä päiviä että muutaman päivän painaa menemään vaan, ei väliä mikä vuorokauden aika on? No tää koko viikko oli vähän sellaista. Menossa mukana oli myös vanhemmatkin aikuiset eli eihän tää nuori kehdannut valittaa miten kaljamasu vaan kasvo kasvamistaan, sitä paitsi mitäs valittamista siinä nyt onkaan. Oli älyttömän hauskaa! Vähän backpackers-meininkiä hahah.

Muina päivinä tapahtui kanssa kaikkea. Jotain :D Käytiin Perthin kaupungilla ja joulunjälkeisissä saleissa, vähän eri alemeininkiä muuten mitä Suomessa. Kauppoihin oli jono. Eräs nainen kertoi, että oli jonottanut 1,5h. Oli puolessavälissä. .... Crazy Australians! Itse en ainakaan jaksanut viettää aikaa sisätiloissa koska ilma oli, as I already said, täydellinen. Tähän käytettiin aikaa siis pari hassua tuntia kun sitten itse raahasin herraketta jo taas biitsille ja muut lähti mukaan tietenkin. Näin btw vaan, että Perthissä oli niin kuuma, että sandaaleissa ei kyennyt olla. Läpsyt oli ainoot käytettävät kengät! Ja biitsihiekka.... No, poltin jalkapohjani kun juoksin vedestä meidän pyyhkeille. Aiiiiijai. Kivuliasta. Varmaan tää skandinaavinen veri muuten; aussit vetelee +50 suojalla siellä ja minä poltan vain jalkapohjani.

Jonain päivänä käytiin myös country sidellä ja ajeltiin viinitilojen ja emunlihakahviloiden kautta. Otettiin piiitkät päikkärit biitsillä ja oli tosi ihana päivä koska siellä ei näkynyt ketään muita. Paitsi kärpäsiä... Laskin, että EC:n selässä oli 40 kärpästä. Nice!

Mun ei oo siis kauheasti nyt järkeä turinoida enempää mitä tehtiin, nimittäin mun harmikseni en päässyt oikein tekemään mitään luontoreissuja tai sukellusta delfiinien/haiden kanssa. Olin myös tosi laiska kuvien kanssa... Otin muistaakseni kahtena päivänä vaan kameran mukaan. En jää silti valittamaan.

Tiivistettynä, joulu Perthissä oli: aurinkoa, merta ja olutta.

Nyt nukkumaan. Saatan korjata myöhemmin nuo kuvavälit sun muut ihme tekniset jutut, nyt en jaksa. Öitä!

Sanelma
xx

Steppin' into a doorway in my mind

Heippulis!

Australialaiset sanovat, että Sydneyssä voi kokea neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana. Suomalaisena en tietenkään ihan uskonut, nimittäin edes Suomessakaan ei sentään pudottu lumikinoksista helteeseen. Näin syksykeleinä alan hiljalleen kuitenkin ymmärtää, mitä paikalliset tarkoittivat. Yhden päivän aikana voi kokea helteen, sateen, viiman yms. Esimerkiksi tänään lähdin aikaisin aurinkoisena aamuna töihin, puin päälle hameen, t-paidan ja ballerinat. Varalta otin kuitenkin pitkähihaisen ja sateenvarjon mukaan, vaikka vähän hölmöltä tuntuikin kun aurinko lämmitti niin ihanasti. Nousin bussiin helteestä; reilun vartin päästä poistuessani bussista oli taivas harmaa ja pari minuuttia niin eiköhän satanut kuin saavista. Ja tämmöinen keli on kuulemma se talvikeli täällä, senhän tulenkin kokemaan pian. Melkein tulee ikävä niitä kaikkein kosteimpiakin kesäpäiviä. Tosin itseasiassa on yllättävän virkistävää olla vähän näissä viileimmissäkin päivissä!

Tää keli on kuitenkin jättänyt mut vielä koti-iltailemaan tänään. Pesin parit koneelliset pyykkiä ja pian on suunnitelmissa siivota, jatkaa Angus ja Julia Stonen popittamista ja käydä ostamassa parit kynttilät tunnelman luomiseksi. Eilen ostin CottonOnista sisäUggit, todella aidot $20... Näillä pärjää täällä koleassa sisällä! Ihana V teki mulle kyllä toissajouluna Suomessa villasukat, mutta en löydä toista kappaletta eikä yhdellä ihan pärjää. Muita suunnitelmia on keittää teetä, katsella How I Met Your Motheria (ylläri!) ja mennä aikaisin petiin. Huomenna on nimittäin vika työpäivä! Jeeeee, oon niin iloinen!

Tosin on mulla ollut vähän koko päivän tämmöinen nyhjäfiilis. Töissä oli tositosi huono olo mut nyt taas helpottaa. Mutta muutenkin vähän harmaa fiilis ollut, mikä on aika vieras tunne kyllä Australiassa. Päivä alko sillä kun minä ja italialainen kämppis molemmat yritettiin metsästää aamubussia, mutta taas kerran kaikki oli täynnä! Tapani mukaan olin jättänyt lähdön viime tingalle, joten lopulta eräs bussikuski varmaan säikähti mun kehonkieltä kun näytin luultavasti että aion noitua sen jos ei päästä mua sisälle bussiin ja se lopulta äkkipysähtyi. Onneksi! Työpäivä oli sitten sitäkin tyhmempi. Eniten mua noissa töissä ärsyttää se, etten saa mitään irti töistä. Työ ei ole millään tavalla haastavaa, enkä pysty edes nauttimaan työkavereiden seurasta. 1/5 ehkä tervehtii aamulla ja harva käyttää pyytäessään edes please-sanaa. Aussien mittakaavoilla se on oikeasti jo törkeetä, nimittäin täällä kun melkein kadulla vastaantulijatkin saattaa kysellä mitä kuuluu ja pleasea käytetään jatkuvasti. Ja sitten jostain syystä mulle ei töissä käytetä kumpaakaan. Musta tuntuu että mun peruspositiivinen minä muuttuu työpäivän aikana ilmeettömäksi tylsimykseksi, kenen ainoa ilo on se kun pääsee pian pois. Joten vihdoin sanoin pomolle että okei, nyt oikeasti huominen on vika työpäivä. Ja sen päätän minä nyt.

Mutta toki tässä päivässä oli niitä positiivisiakin, ja ihan random, puolia. Bussissa mun vieruskaverina oli teiniangstinen intialainen tyttö, joka puhui puhelimeen koko matkan ajan. Joka kolmas käyttämänsä sana oli lol, mikä kuulosti aika hauskalta intian sekaan :D Ja joo, oon melko varma että se käytti sitä ihan samalla tavalla mitä me käytetään eikä se ole intian kieltä, nimittäin tämä lol tuli niin passiivisena kommenttina aina hetken tauon jälkeen. Heehee. Yks toinen päivä mulla oli muuten bussissa vierssä ihan Harold & Kumarin Harold!! Ihan sen klooni! Mun oli tosi vaikee pitää pokka ja hillitä itteni kysymästä jotain typerää. Hiihii. 

Oli myös ihana töidenjälkeinen piristys kun käytiin sushilla poikakaverin kanssa ja oli luksus 1,5h aikaa yhdessä ennen kuin sen piti lähteä töihin! Ja kun saavuin kotiin, oli oven alta liu'utettu lappu, missä ranskalainen E sanoi että hänen tulee ikävä mua kun palaa takaisin Pariisiin. E lähtee vasta maanantaina, joten tänään sitten pidettiin pieni teehetki takapihalla. Pian myös S ja L tuli siihen ja ranskattaret alkoi ketjupolttamaan, ylläri jälleen, mutta mulle tuli huono olo joten tulin huoneeseen angstaa :D Hahah no en oikeasti angstaa. Nautin ihan vaan olla itsekseni ja kerään voimia huomiseen ja viikonloppuun! Huomenna on kaverin yllärisynttärit plus parit työhaastisjutut joten ei parane enää potea huonoa oloa.

En löydä mun ulkoista kovalevyä mistään, joten en saa kuvia tähän postaukseen. Sen sijaan linkitän yhden aussiartistin musaa, aivan mieletön mies. Juhlistettiin mun ja poikakaverin 2v. vuosipäivää maaliskuussa ja käytiin katsastamassa herra livenä the Basementissa ja !!!! Israelilaisvibainen jätkä on ihan uskomaton; mikä äänenhallinta yms! Keikalla oli jousikvartetti komppaamassa mikä toimi tosi hyvin. Nautin myös välispiikeistä; ne oli tosi nokkelia eli selvästi fiksu henkilö. Mutta eniten vaikutuin silti siitä äänenkäytöstä. Sitä taiteilua ei niin paljoa esiinny levyllä, mutta kyllä sitäkin jaksaa kuunnella ja rentoutua. Kuunnelkaa ihmeessä, tässä siis Lior!

Pliis opetelkaa joku soittamaan ja laulamaan ainakin tuo Bedouin Song niin tuun täältä vaikka heti Suomeen. Tai no...

Voisin myöhemmin tutustuttaa teidät muihinkin aussimuusikoihin, täältäkin nimittäin löytyy mahtavaa jengiä. Mutta ehkä Lior riittää tähän postaukseen; huomaan nimittäin että mulla on vähän hankaluuksia rajoittaa näitäkin biisivalintoja. Forgive me. Tosin, mainitsen nyt vaan että tsekatkaapas vielä ainakin Josh Pyke... Nyt hiljenen.

Sanelma
xx

P.S.

Sometimes you're the bug

Heissan!

Ajattelin, etten kerro kenellekään vielä mun blogista ennen kuin näen että tällä kertaa homma lähtee edes jollakin tavalla kunnolla käyntiin. Ajattelin, että jos en jaksa kirjoittaa, se johtuu vain siitä, että on niin paljon menoa ja meininkiä ettei ehdi istahtaa. Ajattelen nyt, että eläpä ajattele!

Mun loppupääsiäinen meni melko vastenmielisissä ja hyvin epäkiireisissä meiningeissä mutten silti kirjoitellut. Maanantai-iltana kateltiin leffaa poikakaverin kanssa, nukahdin sit siinä. Heräsin joskus iltasella ja kamalan huono olo... Tätä olotilaa jatku sit pitkälle aamuun asti, eli jos en ollut vähän purjoa viljelemässä niin olin huoneessa viidenkymmenen vaatekerroksen alla värisemässä. Eilen sitten makasin sängyssä johonkin iltakuuteen asti, välillä yritti tuo herranen herätellä lääkettä ottamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Sen aikaa mitä olin tolkuissani ja tajusin miten prinsessakohtelua sain niin melkein hävetti olla niin out of everything. Olin kuin joku kommunikointi- ja toimintakyvytön toope. Iltakympiltä heräsin pariks tunniks kokonaan ja pystyin jopa syödäkin - tai niin luulin! Tänään oon onneks vetässy parit mandariinit. Voittajafiilis!

Missing the summer kun hedelmien hinnat oli vielä kutakuinkin kohtuullisia! Nyt ei enää rahat riitä supermarketin hedelmiin, mutta onneksi naapurista löytyy pikkuinen hedelmäkauppa, mistä saa halvalla tuoretta. Me likey!

Tänään mun oli eka tarkoituksena mennä töiden jälkeen uusi-seelantilaisen ystävättäreni KC:n luokse valmistelemaan NK:n teemasynttäribileisiin asua, Arabian night 21st!, mutten jaksanut edes ajatella lähteväni jonnekin Pymbleen asti ja KC ilmoitti ettei tulekaan lauantaina. Tulin siis kotiin ja parantelin maailmaan Byron Bayssa hengailevian ystävieni kanssa puhelimitse. On muuten pieni maailma, nimittäin RL oli Byronissa ja soitti että "Näin ihan varmasti sen sun kaverin JK:n täällä!" Soitto J:lle ja yep, pienet on piirit. Eipä kotonakaan tosin ehtinyt tylsää tulla, oli nimittäin kämppiksen perinteiset "maanantai-" eli varmaankin "eka viikon kunnon arkipäivä"-bileet. Tosin meitsi meni taas mandariini- ja vesilinjalla. Ja siltikin vatsatautinen olo. Bye chocolate crepet nutellalla ja kaikki muut mahdollinen... Muuten, jos tsekkasitte edellisestä postauksesta sen kuvan, missä oli vähän maanantai-iltojen meininkiä niin I'm tellin' ya. Tänään oli triplasti enemmän mässyä pöydässä. Maittavimman näköistä! Blaaaaaah! Mutta oli mulla silti mukava ilta! Hirveä partymeininki ei ymmärrettävästi ollut, mutta kuulin tosi mielenkiintosia juttuja meidän italiaanoilta niiden mafiameiningistä! Vähän politiikkaa pitkästä aikaa. Ei mutta oikeesti, wohoooh hullua meininkiä siellä. Opin muuten myös, että italiaksi "bitch" on "troija"! Haaaahaaah eli sitten kun eksyn Italiaan joskus elämässäni ja joku muija käy hermoille, niin vaikka pääsisikin italiaksi vähän troijalaisia suusta niin voin vaan kertoa olevani iso Brad Pitt-fani. Toimiiko? Todellakin toimii. Ehkä mun sittenkin kannattaa ajatella ainakin vähäsen, jos näin hyvää juttua syntyy päässä! ...................................... Tässä muuten taas yksi esimerkki miksi suurkaupunki on niin ihanan ihanan ihana. Ei mun loistavasta vitsistä, mut siis jengiä riittää kaikenlaista! Alkuaikoina mulla olikin tapana mennä vaan jonnekin istuskelemaan, seurailemaan ihmisiä muistivihon kanssa. Kiehtovaa tavata niin monenlaista ihmistä, oikeasti pystyä kommunikoimaan niiden kanssa.

Ennen joulua huomasin Newtownissa raflan, mistä saa glögiä! Megasuperhyperinnostuneena raahasin poikakaverin sinne, mutta mitä saimmekaan... Pahaa punkkua, kaukana glögistä. Ties mitä viikinkiverta musta löytyykään, nimittäin meinas raivo iskeä. Onneksi sain kypärän päähäni jos oikein hermostun! Plus, tietnekin, vähän ylihintaisia turkinpippureita. Omnom, oli kyllä $6 arvoisia.

Tänään olin töissäkin siis vähän offline-tilassa, joten aloinpa jopa miettiä blogiin eri kirjoitusaiheita. Ai niin ja, taidokkaasti otin appelsiinitarjotinta väärinpäin kiinni. Kaikki hedelmät lattialle. Niiiice. Enää kaks päivää töitä tuolla hedelmäpaikassa! Itseasiassa it's all up to me eli voipa huominenkin olla mun vimppa työpäivä. Let's see! Joka tapauksessa, tosi monta postausideaa tuli mieleen, mutten nyt muista niistä yhtään mitään. Kehittävää ajattelua! As I said - eläpä ajattele! Vitsi vitsi. Kyllä mulla on muutama reissupostaus ainakin mielessä ja mietin myös tehdä perinteisen Suomi-OZ-eroja, mutta en tiedä, kuinka kattavan postauksen saisin aikaiseksi vai olenko ehtinyt jo tottua niin nopeasti. Ja Aussieläinmaailmasta voisin kertoilla, kuin myös kahvila- ja baarikulttuurista... Tai jos tulee jotain ideoita niin kaikki otetaan täällä päällä vastaan. Täytyy nyt katsoa mitä ideoita tulee mieleen, mulla on suht laajat kuvavarastot tuolla tallessa niin jos nettiyhteydet vain sallii niin pystyn niitä länttäsemään ainakin tänne melko määrän niin näkee vähän tätä meininkiä täällä. Jos nyt tulen jatkamaan tätä kirjoittelua, tosin tällä hetkellä ainakin tuntuu hyvältä.

Eipä mulla siis paljoa turistavaa tänne tällä kertaa ole. Sen tosin voisin kertoa, että tämä tyttö laskeutuu Suomen kamaralle 16. elokuuta 2011. Odotettua aikaisemmin siis, tai toisaalta myöhemmin, mutta onhan siihenkin mennessä 50 viikkoa tullut oltua poissa kotimaasta! Kuulostaa superlyhyeltä kun sanoo tuollein viikoissa muuten. Saan siis elokuun lopussa matkavakuutukset taas kuntoon ja sitten who knows where I'll fly. Toivottavasti Suomessa on silloin vielä lämmin; täällä on nimittäin tällä hetkellä polttavan kuuman kesän jälkeinen hrrrrrrrrrrkolea syksy meneillään.  Kumma fiilis iski muuten tänään kun sain selville päivämäärät. Melkein neljä kuukautta aikaa vielä lentoihin, mutta silti... En osaa selittää. Honestly, en malta oottaa että näen kaikki rakkaat siellä päässä taas! Yks päivä mietin miltä tuntuu taas rutistaa perhettä, ystäviä, sukua... Tuli semmoset innostusjännitysmitkäliekäänkylmän väreet! Pasmat meni ihan sekaisin. Mut silti, jo nyt mua pelottaa, jännittää, ahdistaa lähtö täältä. Onneks näihin kaikista vaikeimpiin asioihin mulla on ihmisiä, keille voin puhua ettei mun tarvitse täällä avautua bittimaailmalle. Nettiangstihan on aina ihaninta, eikö?

Läheisten lisäksi on muuten yksi asia, jota kaipaan Suomesta. Tai no, on useampikin, mutta tällä hetkellä odotan niin innoissani että pääsen taas suomalaisille keikoille, Poppariin sun muuta! Emma Salokoskea Youtubettaneena repeatilla night after night voin kertoa, että ah kyllä kotomaa se vain osaa. Muuten, miksi Youtuben Emma Salokoski-soittolistahaussa alkaa yhtäkkiä soimaan jotain heavy musicia? Tuomo sopii sinne sekaan kyllä, mutta rankempi rokki, Antti Tuisku ja Anna Abreu... No ehkä mä saankin jotakin jutunjuurta tästä aiheesta, Suomi-Australia-erot, kun oikein keskityn kirjoittamiseen. On muuten omituista kirjoittaa suomeks tällaista tekstitekstiä, välillä ihan ärsyttävää miten automaattisesti kirjoitan kansallisuudet, kielet yms. isolla alkukirjaimella ja yhdyssanat miten sattuu, englantilaisittain, ennen kuin luen kertaalleen läpi ja tajuan.

Tosin nyt en tajua oikein mitään enää. Kuulen kitaransoittoa vielä olkkarista, omalta koneelta Emma Salokoskea ja aivoista vaimeata hurinaa. Ehkä on aika painua pehkuihin. Ja ens kerralla skarpata hyvään kirjoittamiseen.... Or maybe let's just see with that. Ärsyttää kun tuli tyhmä postaus. Nettiangsti, jes!

Sanelma
xx

 PS. En oo sit ihan järkyttävän omahyvänen ihminen, kait, vaikka lisäilenkin paljon näitä omia kuvia tänne. Mun Facebook-profiili on nimittäin suht julkinen, ei tosin kaikille näy kaikki, mutta esim. mulla on paljon kaverien kuvia siellä, niin ajattelin tässä pitää hieman matalampaa profiilia ettei ketään ala häiritä. Eli ainakaan tässä vaiheessa en lisäile muiden henkilöiden kuvia, nimiä tms. erityisemmin. Plus en oikein tiedä vielä mitä kuvia laittelisin, ja itse ainakin pidän enemmän kuvallisista kuin kuvattomista postauksista. Tähän postaukseen keräilin siis omaa naamaani jokapäiväisestä elämästäni eli aika paljon kahvilakuvia yms. basiccia esiintyy.

Love me where I live

Moro!

Ajattelin kertoa vähän tästä areasta missä asun, Glebestä. Glebe sijaitsee Inner Cityssä, noin kolmen kilometrin päässä Sydney CBD:stä. Kävellen siis pääsee keskustasta kotia vajaa puolessa tunnissa, erittäin kätevä yöaikaan koska jengiä on aina liikkeellä niin turvallisen tuntuista, mutta aika usein tulee otettua bussi kun niitä menee usein ja nopeasti. Central Stationiin kävelee n. 10min, sieltä siis lähtee junat kaikkialle. Tältä arealta löytyy kaikki, mitä tarvii, plus lähimpään ostoskeskukseen, mistä löytyy useimmat suuret vaateketjut ja supermarketit on huima 3min kävelymatka. Tosi näppärä sijainti siis!

Glebe rakentuu pääasiallisesti Glebe Point Roadin ympärille, ja sen tien varressa on meidän kämppäkin. Tältä tieltä löytyy monet monituiset kahvilat, ravintolat ja muutama baarikin. Pystyy siis olemaan aika valikoiva ruoan suhteen; melkeinpä mitä tahansa tekeeki mieli, niin läheltä löytyy. Sydney University on ihan naapurissa joten hinnat on joko muutenkin jo alhaisia tai sitten opiskelijakortilla saa hyvät alet. Ruokapaikkojen lisäksi täällä on paljon pikkuputiikkeja; pikkuriikkisiä hedelmäkauppoja, kioskeja, vintage-vaateliikkeitä, persoonallisia sisustuskauppoja, kirpputoreja ja etenkin erilaisia kulttuuriputiikkeja, esim. tsekkiläinen kauppa tai persialainen vesipiippupaikka. Ja tietenkin kirjakauppoja. Ihania, ihania kirjakauppoja. Oma lempipaikka on siis meidän lähin kirjakauppa, mistä saa paljon nuotteja ja kaikki kirjat on second hand. Putiikin yhteydessä on tapas ravintola/baari, ja monena itana siellä on joku esiintyjä myös. Mahtava tapa, mikä pitäis rantautua useampaankin paikkaan! Viiniää, luettavaa, hyvää seuraa ja musiikkia. Ei siis paha paikka ollenkaan löytää jotain kivaa ;)

Oma lempipaikka shoppailuun on ehdottomasti kuitenkin Glebe markets. Ihan paras marketti koko Sydneyssä mun mielestä! Joka lauantai tuohon ihan meidän naapuripuistoon kerääntyy iso joukko myyjiä kojujensa kanssa ja sieltä löytyy siis uskomattomat määrät kauniita vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä ja myös kaikkea muuta ihmekrääsää ja ruokakojuja. Ite nautin tosi paljon herätä aina lauantaiaamuna hieman perjantai-illan höyryissä silti, kun ulkoa kuuluu live-musiikkia kun siellä on aina joku soittaja esiintymässä. Muutenkin aika usein tuossa kadulla on erilaisia soittajia, ja suurin osa niistä on mielettömän hyviä. Esimerkiksi eilen bussia odotellessa meidän talon edessä oli kontrabasisti ja trumpetisti, aijai kuulosti hyvältä! Anyway, Glebe markets kuuluu mun lauantaiaamupäivään melkeinpä joka viikko. Jos joku eksyy tänne päin maailmaa, niin kannattaa ehdottomasti katsastaa läpi. Muita hyviä marketteja löytyy mm. Bondilta, Milsons Pointilta, Paddingtonista yms.

MK:n kanssa juotiin sokeriruokomehua. Oli ihan ällömakeeta tavaraa.

Gleben area muuten on vähän kuin pikkukaupunkimeininkiä. Kansallisuuksia on varmaan maailman joka nurkasta ja vanhat baristamiehet tunnistaa joka ikisen henkilön. Oma "kylähullukin" täältä löytyy, onneks mukava sellainen! Aina kun kyseinen mies kävelee vastaan hän huutaa "You're beautiful and you're handsom." Tänään oltiin poikakaverin kanssa kävelyllä merenrannassa kun nähtiin tämä mies ja hän toisti tuon saman litanian muutaman kertaan, mutta lisäsi vielä "You two should get married before sundawn. But dresses are only for summers and early autumns." Häntä ilmeisesti huolehdutti mun mekko! Toinen päivä yllätyin kun lähdin iltakävelylle ja löysin meren ihan tästä läheltä! Tein vähän lisää tutkimuskävelyä ja täältähän löytyi aivan ihanaa seutua; puistoa, merta, kalastuspaikkoja, kiinalaisa temppeliä, vanhaa kivikirkkoa jnejne. Kaupunki näkyi merenpoukaman toisella rannalla, mutta tuntui kuin olisi ollut poissa sen hektisyydestä.

Pääsiäismaanantain eväät: bisse vieressä, fisua tulossa.

Oistereita!

Sijainniltaan siis tosi mainio paikka asua. Tuolla kuvissa vilahtikin jo meidän kämppä ja huonekin näkyi, en nyt erikseen ala esitellä että mikä niistä se on. Mielettömän viihtysä ja ihana talo kuitenkin! Mulla ja poikakaverilla on siis yhteinen huone, mutta muut tilat talossa on yhteisiä. Yhteensä koko talossa asuu 12 henkilöä, mutta kerroksia on neljä, joten ei vaikuta ruuhkaiselta. Vessoja on muutamat ja keittiö on iso. Lisäks tossa vieressä on toinen melkeinpä identtinen talo, saman vuokraisännän, missä on myös 12 vuokralaista. Monta henkilöä siis samassa paikassa, mutta sitä ei oikeastaan edes tajua kuinka paljon meitä on, paitsi hyvällä! Maanantai-illat on usein nimittäin meidän kämppisbileet, eli lähestulkoon jokainen joko kokkaa tai leipoo. Tai joutuu tiskaajaks. Kaikilla on viiniä tai olutta ja mukana menossa myös pari kitaraa ja paljon eri stemmoja... Tosi viihtysiä nuo maanantai-illat! Meillä asuu mahtavaa jengiä tässä talossa; fiksua ja kansainvälistä porukkaa. Ja ne tykkää leipoa paljon; usein saa vähän ylijäämää mukana mistä en valita... Ollaan nyt siis asuttu tässä talossa vajaat pari kuukautta ja todella hyvin on viihdytty! Ainoo asia mikä järkytti alkuviikkona oli se, kun huoneen katonrajasta löytyi n. 17cm hämähäkki. Sitä sitten tapettiin italiaanojen ja ranskalaisten kanssa kun oma henkivartija oli töissä. Siitä lähtien on ollut pyyhe oven alla tukkimassa ilmaraot, välillä silti jostain eksyy niitä jättiläiscockroacheja mutta hämiksiä ei onneks ole näkynyt enää. Paitsi vessoissa, totta kai.

Viime maanantain ruokatuokio. Aika herkkuja löytyi! Oistereita, espanjalaista omelettia, guacamolea yms. plus meidän tekemät lohikääryleet. Nam!

Seuraava osio olikin vasta nam. Suklaakakkua, toista suklaakakkua, porkkanakakkua, cupcakeja, itsetehtyä jäätelöä... Suolaisten ruokien ja näiden mässäilyjen jälkeen olin täynnä monta päivää. Uh.

Postauksesta tuli järkyttävän pitkä, sori siitä, mutta en ihan jaksa säädellä vaan teen niin kuin huvittaa. Tässä siis kuitenkin on meidän koti! Tervetuloa kyläilemään kaikki kynnelle kykenevät!;)

Hyvää pääsiäismaanantaita muuten! Täällä päin vietetään lisäksi vielä Anzac Dayta, joten huominen on vielä public holiday. Ihanaa on vain kierrellä ja olla kun on kerrankin aikaa! Tää päivä onkin mennyt tosi rennosti; käväisin töissä ja kun tulin kotiin niin kerrankin sekä mulla että pojalla oli vapaapäivä. Tarkotus oli tänään mennä sinne Avalonin beach houselle, mutta sää ei oikein iskennyt biitseilyyn niin ei mentykään. Sit olin jo lähdössä suomalaisen JH:n kanssa katsastamaan uusi Zara, mutta laiskuus iski ja meninkin kävelylle tänne lähiölle sen sijaan. Kävely veny parin tunnin mittaseks, mutta oli kyl ihanan raikas keli eli mukavaa oli. Nyt soittelen R:lle että mitä tapahtuu, onko perus maanantain reggae-ilta tiedossa vai jatkanko löysäilyä ja katon vaikka leffaa... Moikka hetkeks!

Sanelma
xx

Little bunny foo foo

Happy Easter guys!

Ei sillä että olisi kauheasti pääsiäistunnelmaa. Suklaamunien muodossa, but that's it then. En nyt ihan tiedä, miten mun kannattais tää bloggaus taas alottaa, olis niin paljon kerrottavaa!, mutta ehkä meen päivä kerrallaan. Tässä tapauksessa, pääsiäisviikonloppu eli muutama päivä kerrallaan.Tulee kyllä vähän lame tekstiä, sillä viime päivät on olleet suht iisejä. Mutta nyt lähtee siis kuitenkin...

Bondi Beach

Aloitain pitkäperjantaista eli Good Fridaysta. En ihan ymmärrä taas suomalaista translaatiota, vert. Desperate Housewives - Täydelliset Naiset. Kyllähän näitä muitakin riittää mutta ehken alota enempää. Oon siis nyt ollut töissä yhdessä mehu-/salaattipaikassa, mutta hitto se työ ei oikein iske. Lounastauot on maittavia ja ruoka ja juoma siellä on mahtavaa, mutta that's pretty much all. Ennen oli joskus hauskoja työpäiviäkin kun mulla oli suomalainen JK siellä työkaverina, nyt mulla on seuraa pitänyt puolalaismonsteri V ja kreikkalainen noitaäiti C. Muu poppoo siellä onkin ihan ok, etenkin keittiön pojat, mutta nyt alkaa tuntua että tuo työ on nähty ja uutta kehiin!

Manly Beach

Joten, pitkäperjantaille sovin työhaastattelun yhteen marketointifirmaan 8AM. Hieman tuli taas epäilyttävä fiilis että mihinköhän sitä on joutunut (takana muutamat mielenkiintoiset työhaastikset) kun meitä oli 12 haastateltavaa, muut oli aasialaisia, lähinnä korealaisia. Olin siis vähän hukassa kielen kanssa alussa, mutta onneks mut pian vedettiin haastattelutilanteeseen ja I totally nailed it! Ajattelin eka, että nyt tuli työpaikka ja helpollahan tulikin, mutta päivä oli vasta alullaan...  Parin tunnin päästä lähdettiin sitten työhöntutustumiseen. Viiden hengen työryhmään kuului neljä korealaista ja minä. Mun managerin aksentti oli tosi jännä ja muutenkin nyt hieman missasin koreankielisen keskusteluosuuden mutta eipä se haitannut; töihin kun päästiin niin meitsi pääsi rokkaa! Työkentällä oltiin siis 11AM-7PM missä ajassa ehti hyvin tutustua manageriin ja ryhmäläisiin. Vaikka ehtikin tulla armoton nälkä niin nautin silti, nimittäin etenkin yhden korealaisen JA:n kanssa meillä oli ihan mielettömän hauskaa, kikateltiin kuin pikkutytöt, ja myös managerin kanssa juttu luisti. JA oli muuten vielä tosi ihana, nimittäin myöhemmin illalla laitto mulle viestiä että oli mahtava tutustua tänään ja että hän oppi paljon multa. Mene ja tiedä mitä oppi, mutta ihana aina saada tuommoisia viestejä! Pitkän päivän päätteeksi manageri osti meille kaikkea korealaista ruokaa, Strathfieldissä kun oltiin, se on Sydneyn korealaislähiö. Palattiin siitä toimistolle missä oli keskustelu firman omistajan ja managerin kanssa. Pääsin melkein punastumaan kaikesta, mitä kuulin; olin tehnyt ilmeisesti tosi hyvän vaikutuksen pomoihin. Sain siis työpaikan, ainoana meistä aamun 12:sta. Olin aika tyytyväinen, tosin harmitti kun A jäi ilman.

Bondin ja Bronten välissä

Hieman myös harmitti, että melkein koko päivä oli mennyt hukkaan. Meidän oli  tarkotus mennä beach houselle Avaloniin poikakaverin vanhempien luokse. Sääkin oli mitä mahtavin. Mentiin kuitenkin meidän naapuriin meksikolaiseen syömään ja oli ihana ilta. Tosin meidän ruuassa oli pikkuriikkinen cockroach, tarpeeksi iso kuitenkin hyvittämään koko illallisen hinnan. Saatiin siis ilmaseks fajitat ja sangriat. Sit ostettiin iiso suklaamuna ja tultiin kotiin se tuhoamaan.

Balmoral Beach

Lauantaina koitti sitten ensimmäinen kunnon työpäivä. Menin toimistolle iloisena, hyvä fiilis kun oli. Koko työjengi oli kokoontunut samaan paikkaan ja mä olin jo meidän tiimin esimerkki hyvästä mallista. En ihan taaskaan tiennyt mihin päin katsella kun suomalainen nöyryys tuli taas esille. Tutustuin tiimiläisiin ja löysin mahtavia ihmisiä. Taas, kaikki korealaisia. Vähän ihmettelen että miten mut valittiin just tähän tiimiin! Lähdettiin pian taas kentälle, meitä oli minä, manageri, kaks kiinalaista tyttöö ja yks japanilainen poika, viimeiset kolme observation dayssa. Tytöt lähetettiin aika pian jo kotiin kun manageri ei tykännyt niistä, joten meitä jäi vain me kolme. Työpäivä meni suht nopeesti, tapasin hauskoja ihmisiä, mutta iltaa kohden meno muuttui mielenkiintoisemmaksi.

Coogee Beach

Meidän ryhmän japsipoika oli tosi mukava, jotenkin tosi cool. Bootsit, tummat farkut, valkoinen kauluspaita ja puvuntakki toimi tosi hyvin ja hiukset oli harkitun sekaiset. Se kävi tupakalla aina säännöllisesti. Ei mitään erikoista siinä itsessään siis, mut yhtäkkiä selvis että se oli buddhalainen munkki! Mä hämmennyin aika paljon, managerikin ihmetteli että sullahan on hiukset. Ilmeisesti niillä voi olla hiukset ja ne voi myös mennä naimisiin. Mä en vaan yhtään saanu mitään munkkiviboja tästä pojasta, ei ihan ollut se mitä yleensä tulee vastaan oransseissa kaavuissa. Eniten mua hämmennytti kuitenkin se, kun lopulta tää poika pyys mua ulos treffeille. Pääsiäistreffit buddhalaisen munkin kanssa. Hmm, tough one... En siis lähtenyt, enkä myöskään ottanut tupakkaa mitä se tarjosi kysymänsä jälkeen. Vähän erilainen munkki.

Coogee Beach

Pian tän tapahtuman jälkeen manageri ilmoitti, että haluu mut mukaansa Canberraan työreissulle viikon ajaks. Lähtö huomenna. Olin aika otettu, en oikein saanut mahdollisuutta sanoa juuta tai eitä, mutta sovittiin että nähdään toimistolla huomenna.

Coogee Beach

Illalla kuitenkin laitoin viestiä, että irtisanon itseni. Työpäivät vs. raha - no point. Tänään kävin siis toimistolla, tarkoituksena palauttaa työpaita ja kerätä rahat, mutta kuinkas kävikään... Mua riepoteltiin managerilta managerilla, pomon officeen, taas toiselle henkilölle, toiselle trainerille, sille ja sille... Sanoin ei ja ei ja ei ja aina tarjottiin parempaa diiliä. Mulla meni 1,5h siellä ja lopputulos on se, etten lähde Canberraan huomenna ja vaihdan tiimiä. Vähän on vielä pää pyörällä että mitä tapahtui, mutta huomenna siis vaihtuu tuote mitä myyn kuin myös tiimi. No, lähtiessä huomasin japsimunkin toimistolla. Saipahan tää tiimi vähän sokerisemman korvaajan. Jos tajuatte, sokerimunkki.... Eh.... Vaivaannuttava hiljaisuus... Aika hyvä juttu mun mielestä kyl. Heh.

Bondi Beach

Eli siis! Paljon tekstiä ja työtunteja riittää tältä viikonlopulta. Sain siis uuden työpaikan, mutta missasin tyystin pääsiäisriennot kun iltaisin väsytti niin paljon. Tänään mulla oli kuitenkin onneks vapaa iltapäivä. Menin puistoon lueskelemaan kirjaa ja nauttimaan hyvästä säästä. Paluumatkalla kävin moikkaamassa suomalaista JH:tä sen töihin, suunniteltiin vähän iltaa. Sitten käväisin kotona vetämässä sukkikset jalkaan, iltapäivät kun alkaa täällä jo viiletä, ja matkasin North Sydneyyn tapaamaan suomalaista AH:ta. Meillä on AH:n kanssa muodostunut jo melkein perinne sunnuntaitreffeistä, tosi mukava sellainen! Päätin viedä AH:n mun poikaystävän työpaikalle. Me saatiin ihan top-palvelu; ilmaiset teet ja leivokset. Viihdyttiin siinä juttelemassa pari tuntia. Oli kyllä ihana taas nähdä!

Bondin ja Bronten välissä

Mulla oli ollu päänsärkyä jo muutaman tunnin mut kotimatkalla se paheni entisestään. Ajattelin hengähtää hetken kotona ennenkuin lähden illan rientoihin The Gaffiin Black n White-partyihin, mutta täällä nyhjään edelleen. Just tajusin, että unohdin RL:lle ja JH:lle soitella tarkemmin tästä illasta, mutta enpä mä mihinkään kyllä jaksais enää lähteäkään tän päänsäryn kanssa. Sitä paitsi, mun täytyy kuitenkin alottaa nyt huoneen siivoaminen ja operaatio pääsiäismuna! Ostin alennuksesta ison kasan minipääsiäismunia ja isomman pupun ja suklaamunan, joten hommaa riittää. Toivottavasti poikakaveri on makeannälkäinen kun tulee kotiin!

Sanelma
xx