You'd know how the time flies

Haaai!

Tiiättekö niitä päiviä, kun olisi pitänyt jaksaa änkeä se kamera sinne laukkuun? Tänään oli yksi niitä päiviä. Meinasin ottaa sen mukaan, mutta sitten päätinkin sen sijasta mahduttaa korkkarit laukkuun, joten tuli tilaongelma. Harmi sinäänsä, vaikkakin korkkarit oli aika must illalle, mutta olisin saanut aika kivoja kuvia tänään!

Olisin saanut kuvia mm. mun ja Jordanin aamupäivästä, kun mentiin Rozelleen. Tai ehkä Balmainiin. En ihan tiedä, mutta jossain siinä mun töiden lähellä. Löydettiin itsemme ihan mielettömän upeasta suklaapuodista, jossa nähtiin metrin kokoinen suklaavene, -jalkapallo, -simpukka sun muita ihanuuksia. Siellä oli myös pitkä lasitiski täynnä kaikkia äärettömän kauniita suklaaherkkuja, joita Jordan ihanasti osti meille romanttisesti suklaasydämet ja pähkinäsuklaapalaset. Ihanaa! Tästä jatkettiin matkaa aamupalalle aurinkoon, onneksi saatiin katoksen alta pöytä. Pian nimittäin tuli kova sade, vaikka aurinko paistoikin kirkkaasti. Nähtiin myös semmoinen lääkärinvastaanotto kuin Dr. Hauschka. Hauskaa.

Töissä oli tosi kivaa. Hiljaista, mutta touhuttiin kaikenlaista Erikan kanssa. Mulla on aina mielettömän mukavaa tän meksikolaisen managerini kanssa; meillä on hauskaa, ja pystytään puhumaan kaikenlaisista asioista. Ja saadaan siltikin paljon töitäkin tehtyä! Töissä kävi tänään taas se korealainen poika, vaihtamassa siskonsa bootsit, jälleen kerran. Olikohan tää ehkä kolmas vai neljäs kerta; edes mä en ole noin vaativa sisko! ;) Se tuli kauppaan jo melkein nolona, että "Sorry I'm bothering you again but my sister....". Siitä on tullut jo ihan regular. Musta puolestani on tullut ihan regular jo meidän shopping mallin muutamassakin paikassa; turkkilaisessa food courtissa, karkkikaupassa ja yläkerran kahvilassa. Turkkilaisessa paikassa on aina ihan käydä hakemassa vege gozlemea, koska ne on siellä aina niin iloisia ja kutsuu mua beautifuliksi, ihanat naiset. Lempiasia siinä on kuitenkin se, että se nainen siinä kassalla, Ricky, näyttää ihan ihanalta kummitädiltäni Annelta. Lisäksi kun ne on molemmat aina niin positiivisia, niin mustakin tulee aina ihan superiloinen tän ruokakäynnin jälkeen! Karkkikaupankin mies aina nauraa kun näkee mun juoksevan siitä ohi, ja tänään huuteli perään että "Next week!". Kuulostaapa aika härskiltä.... Näiden lisäks yläkerran Cherry Beansissa on aina kiva käydä, ensinnäkin moikkaamassa Sunnya ja Jiggya, mutta myös koska nyt ne muutkin aina tulee halailemaan kun mut näkee. Ja, sieltä saa ihan mielettömän hyvää kahvia. Kehräilen aina joka hörpyn kohdalla.

Tänään oli kuun ensimmäinen torstai, mikä tarkoitti Young Finssiä. Ehdin itse paikalle vasta kasin jälkeen, mutta eipä siellä ollut kuin paljon vähän vanhempaa jengiä ja Laura. Pian tuli Jenni ja Miikakin, ja oli ihan kiva nähdä myös Jania sun muita suomalaisia. Ilta meni rauhallisesti muutaman tuopin äärellä. Tulin kotiin jo puolenyön jälkeen, mikä oli kiva, nimittäin ehdin nähdä kämppiksiä ja sitten viettämään iltaa Jordanin kanssa. Joskus kesällä kuun ensimmäiset torstait oli mitä mahtavimmat bileet. Tutustui joka kerta uusiin, mielettömiin suomalaisiin, eikä koskaan tiennyt, mihin illan aikana eksyy. Ja oli kuuma!

Nyt kylmäväreilen itseäni edelleen brittimusan taajuuksilla, tänään(kin) vuorossa Adele. Viimeksi jäin jumiin tähän laulajattareen sen edellisen levyn aikoihin, mutta nyt kun töissä Erika on niin ihastunut tähän neitoseen, niin innostuinpa itsekin sitten kuuntelemaan. Aika koskettavaa, yet still rentouttavaa.

Mulla on muuten muutamat asiat olleet ostoslistalla varmaan helmikuusta asti. Vai milloin nyt alkoikaan syyskamaa tulla kauppoihin, ehkä maaliskuun alussa. Haluan vaaleat kiilakorot ja vaaleat lyhyet saappaat sekä vaaleat farkut. Oon noita kenkiä hypistellyt ja ihastellut monet monituiset kerrat, mutta kun tarkoitus oli palata kesäksi Suomeen, onnistuin hillitä itseni, etten tarvitse niitä. Nyt kun oikeasti tarvitsisin syyskenkiä, melkein jännitän, että mitkä ihanuudet haluaisin nyt kotiuttaa! Niin pitkään halunnut, että nyt ihan hämmennyn. Tänään löysin kuitenkin extempore ne vaaleat farkut, jotka oli superedulliset, $20. Tykkään tosi paljon! Ostin myös kivan ja edullisen läpikuultavan mustan löysän paitasen, sekä työkengät. Rahaa ei mennyt edes $40. Oon ihan farkkutyttö nyt näissä mun uusissa ihanissa jeansseissa! 

Kauniita unia!

xx
Sanelma

We just wanna make the world dance

Terppa!

On taas tapahtunut vaikka minkälaista, vaikken muistakaan että mitä. Tarkistin, että viimeksi kirjoitin viikon takaisesta keskiviikosta. Enkä enää muista, mitä tapahtui torstai-iltana. Musta on siis tulossa dementikko, tai ehkä mun pitäisi kirjoitaa vain useammin. Tai alkaa pitämään taas vanhaa kunnon päiväkirjaa, ettei tarvisi tänne bittimaailmaan avautua. Päiväkirjoista puheenollen, arvatkaapa kuinka monta vihkosta mulla on täällä siihen tarkoitukseen? 11. Ja arvatkaapa vielä, paljonko ne painaa? No aika paljon. En halua edes ajatella sitä hetkeä, kun täytyy alkaa pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja ottaa vaaka esiin....

Ei nuo kirjaset mun suurin huolenaihe ole, mitä tulee siis tuohon tavaranpaljouteen. Vaatettakin on kertynyt aivan järkyttävä määrä, ja kenkiä myös joku parisenkymmentä paria. 19 niistä kesäkenkiä. Mulla on täällä siis yhdet syyskengät, jotka ostin joskus Jyväskylän Biancosta. Ne on Sydneyssä siksi, että viime kerralla täällä vieraillessani ne ei mahtuneet laukkuun mukaan. Ja olin silloin reissussa 9 viikkoa. Tsemppiä mulle sitten, kun takana on 11,5 kuukautta ja laukku ja painorajoitukset samat! Yes!

Eli siis. En muista mitä on tapahtunut. Ikävää, oon nimittäin ollut tosi iloinen! Eli varmaankin ollut hauskaa! Sen tiiän, että oon saanut töissä enemmän vastuuta päivä päivältä. Se tuntuu hyvältä, nimittäin välillä meinasi tulla edellisissä oz-töissä vähän hoopofiilis kun olin vain yksi rivityöntekijöistä, se jokapaikanhöylä, mutta se, jolle ei liiemmin annettu mitään erikoistehtäviä. Meinas alkaa ärsyttää, oon kuitenkin tottunut siihen, että muhun luotetaan ja hoidan hommani hyvin. Nyt kuitenkin oon ollut storessa ihan yksinkin ja tehnyt kauheasti hommaa, mikä on ollut tosi jees! Sain full time hourssit, mikä on vielä enemmän jees. Jeeees. Töissä on edelleen mukavaa, ja on myös mukavaa kun massia tulee.

Nyt muistan mitä tapahtui viime torstaina! Tykkään itse koota ajatuksiani vähän päiväjärjestyksessä, joten latelenpa tätä tekstiäkin siinä samassa. Viime torstai oli superhauska. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei sen aina tarvikaan. Torstai oli kylmin päivä Sydneyssä. Johonkin aikaan - en muista nyt mikä ajanmääre tuohon kuuluu, mutta eniveis päivä oli kylmä kuin! Mun oli tarkoituksena lähteä korealaisen kaverini Ellican luo juhlimaan, mutta kun oli niin kylmä ja kämppiksillä oli jo viinipullo auki niin... Tarkoitus oli nauttia kotona siis yhdet drinkit, mutta jotenkin se ilta menikin siihen, että lähdettiin kämpältä jatkamaan matkaa joskus 10pm aikoihin sangrialle yhteen Gleben mestoista. Baarissa oli akvaario. Minä, italialainen Marco ja ranskalainen Sophie kehiteltiin uusi eläinlajike, minkä meinaamme hankkia asuntoon - Dolfbat. Se on sekoitus dolphinista ja wombatista ja on aika superasia! Osaa luonnollisesti sekä uida että elellä maalla, mutta koska nimessä on myös bat, pystyy se myös lentämään. Marcon missionina on soittaa vuokraisännälle ja rakennuttaa pool, minä ja Sophie lähdetään huutelemaan delfiinejä luoksemme ja vompatti karkakoot luoksemme Taronga Zoosta. Hyvä suunnitelma, vai?? Tosiaan; nämä kaksi kaverustani ovat mua 7 ja 9 vuotta vanhempia ja minä olin se, kenen piti hillitä keskustelua. Ihania lapsekkaita :D Päästiin kotiin, suurin osa meni nukkumaan, mutta mulle ja näille kahdelle muulle sankarille iski nälkä (ylläri!), joten päädyttiin Oportoon. Ja, no, monesti koettu fakta: roskaruoka alkoholin päälle on illan lopetus. Ei siitä pysty enää jatkamaan. Tuli siis hieman huono ystävä-olo kun en ikinä päässyt sinne Ellican luo, mutta oikeesti - oli ihan turon kylmä! En halunnut lähteä yhtään kotiolkkaria, lähibaaria ja lähintä purilaispaikkaa kauemmas.

Perjantaina sekä mulla että Jordanilla oli vapaa-aamupäivä, joten viedettiin päivä yhdessä. Nää on aina mun lempparihetkiä, kun ei ole kiire mihinkään. Tähän kuuluu tärkeänä osana pitkään nukkuminen. Autuus! Iltapäivällä sain jättimäisen sisustusinspiraation. Tein suursiivouksen ja olin alkamassa roudaamaan huonekaluja ympäri ämpäri, kunnes Laura soitteli. Sain juuri ja juuri tyrehdytettyä (suomen kielen sanat on niin hankalia, menikö tuo oikein, mietin sitä todella kauan!?) vimmani ja laitoin itseni valmiiksi iltaan. Mentiin suht suurella Suomi-porukalla seuraamaan Vivid Sydneyn avajaisia Opera Housen lähistölle ja syömään. Vivid Sydney on siis pariviikkoinen valotapahtuma, ja on oikeesti tosi siistin näkönen. Itse en saanut otettua kuvia niistä hienoimmistä valoista, mutta on mulla vielä viikko aikaa yrittää. Oli mukava ilta meren äärellä kivassa seurassa. Mun ilta jäi kuitenkin lyhyeen, nimittäin näin Jordanin 10pm jälkeen ja mentiin tsekkaamaan Hangover 2! Olipa intense!! Olin koko leffan ajan niska jäykkänä, suu mollottamassa - hillitöntä menoa Bangkokissa. Jos ikinä tulee Hangover III, saatan traumatisoitua.

Lauantaina tein pitkän päivän töissä, sain brittikollegan lämpeämään itseeni. Kuulostanee pahalta, mutta tällä tytöllä on ollut suht jäyhä asenne mua kohtaan syystä tuntemattomasta, mutta nyt meni päivä tosi hyvin. Lauantai-iltana oli taas suunnittelmanpitämätön ilta; plansseina oli alunperin lähteä Darlinghurstiin aloittelemaan suomineitojen kanssa, mutta kaikkia muita väsytti vähän liikaa. Mulla puolestani oli armoton menofiilis, eli en antanut itseni nyjähtää leffan ääreen vaan tänä iltana lähdin Ellican ja Sunnyn kanssa sitten ulos. Mentiin Century Bariin ja naurettiin. Naurettiin, naurettiin, naurettiin niin paljon! Ihania tyttöjä; oon tavannut täällä ihan mahtavia korealaisia - töissäkin yks päivä oli varmaan maailman  herttaisin korealainen nuorukainen, joka mietti ihan älyttömän kauan, mistä kengistä sen pikkusisko tykkäis eniten. Seuraavana päivänä tää mies takaisin, ja osti toiset ihan varuulta, jos sisko tykkäiskin näistä enemmän. Ja sillä oli tosi, tosi huono englanti, ja yritti silti kysyä että kummastakohan näistä sen sisko pitäis enemmän. Awws! Back to Sat night; Sunny ja Ellica jatkoi matkaa Edgecliffiin kotibileisiin. Jostain syystä mulle iski päähänpinttymä, että se on liian kaukana - mun pitää huomenna kuitenkin avata store ja pomo on myöhemmin töissä, täytyy mennä kotiin aikaisin. En ihan ymmärrä minkä välimatkavirhearvioinnin tein - eihän tuo ole ees Bondi Junctionilla. No, pointsit sille, että yritin hillitä itseäni! Tosin kun pääsin kotiin niin täällähän oli bileet pystyssä. Ihan mahtavaa. Iso lössi takapihalla, viihdyttiin siellä myöhään aamuun asti. Italialaiset innostui kokkaamaan jossain vaiheessa, espanjalainen hankki lisää sangriaa, popitettiin legendaarisesti "I come from the Land Down Under" ja kuvailtiin videonpätkiä eri kielillä. Yks brittikämppis keräilee jotain inside-videoita sen kavereille Londoniin, joten pitihän munkin mennä pätemään suomeksi jotain. Päätinpä alkaa turinoimaan myös ruotsiksi. Ja saksaksi. Varmasti oikein hyvin meni ottaen huomioon, että viimeksi oon tarvinnut muita kieliä kuin suomea ja englantia, umm. vähintään kaksi vuotta sitten. Kielitaito vahvistuu ulkomailla, vai mitenkä se meni...?

Sunnuntait on ihania päiviä olla töissä, kun tuntipalkka on niin jyty. Heh. Töiden jälkeen näin Jonnaa, joka palasi Sydneyyn pariksi vaivaiseksi päiväksi. Mentiin Century Bariin halvalle tuopille Tooheysia ja puitiin elämää muutaman tunnin ajan. Jonna on ihana. Sit alkoi sataa kuin saavista, oikeasti siis ihan uskomaton määrä, joten tulin kotiin nyhjäämään. Nyhjääminen on aika ihanaa myöskin. Siinä oli siis mun sunnuntai lyhyesti. Vautsi, miten lyhyenä pystyin pitämään tuon päivän kuvailun! Voi ei, täytyy siis lopettaa lörpöttely, ettei tule kappaleelle lisää pituutta. Hiljaa nyt.

Ja jatkukoot!

Uusi viikko, maanantai! Mahtava alku viikolle. Ulkona satoi vielä enemmän kuin edellisiltana. Satoi enemmän, kuin olen koskaan nähnyt. Siltikin, oli ihan mielettömän mukava päivä! Mun ainoo vapaapäivä tällä viikolla, ja mitä tein - loikoilin sängyssä 5pm asti. Oikeasti. Oli ihan uskomattoman luksusta, kiitos Jordanin! Ja maailman parhaimman peiton. Mä en tiedä, mitä taikamateriaalia tää peitto on, mut tää on uskomattoman hyvä: kuumalla kelillä pitää viileänä, kylmällä lämmittää täydellisesti. Perfecto. Jordanilla oli vähän enemmän energiaa; se sitten pesi pyykkiä, teki mulle aamiaista ja haki kaakaota. Vau. Viideltä raahasin itseni suihkuun, että päästin meksikolaiseen syömään miehekkeen kanssa. Juotiin vähän sangriaa, syötiin tortillaa ja testailtiin chilirajojamme. Tulos: Jordanilla hyvä, mulla, no, siitä ei kai ole pakko puhua? Seitsemäksi menin Jonnaa ja Jennietä tapaamaan 3 Wise Monkeyyn, "Jonnan viimeiselle drinkille". Snifffff! Oli tosi mukava ilta kuumassa kolmessa viisaassa apinassa, en tiiä mitkä lämmitystehot siellä oli käytössä, mutta ensinnäkin omituista oli se, ettei talon sisällä palellut. Täällä kun ei ole lämmityksiä sisällä, niin jos ulkona on kylmä niin sisällä on sitten vielä pikkuisen kylmempi. Aina. Sitten tulikin aika sanoa Jonnalle(kin!) heipat hetkeksi ja palata kaatosateessa kotiin Jordanin ja kämppisbileiden luo. Jälleen kerran, ilta oli hauska.

Australia on vaan niin siistii - tulee kotiin, eikä koskaan pääse tylsistymään! Tai pääsee, jos itse haluaa. Mut jos ei - a vot!

Edelliset kaksi päivää onkin mennyt lähinnä töissä ja tekemässä ei-mitään. Aika hiljainen viikko ollut, tosi harvinaista! Mulla ei ole ollut tämmöisiä tyhjiä iltapäiviä parii päivää putkeen pitkään aikaan. Aina riittää jotain menoa. Mutta ihan kiva oli kyllä olla vaan näinkin, ehdin käydä ostamassa mm. ripsaria. Ehdin myös diggailla niin coolia musiikkia. Nää biisit on tullut kuultua klubeilla sadat kerrat, mutten oo jostain syytä koskaan tiennyt näiden esiintyjiä. Tai ollut niinkään kiinnostunut. Mut tänään, aijai!, miten iskee Swedish House Mafia ja Tinie Tempah. Niceeeeeeeeeeee! Myös Jessie J on ihan superhyvä; oon repeatittanut Price Tagia päivästä toiseen varmaan jo parisen viikkoa. Jos kukaan lukee tätä siellä Euroopassa, ajattelee varmaan että oon vähän myöhässä. Veikkaisin näin, nimittäin Australaissa nää on musahittien suhteen aina tosi jäljessä! Miettikää; joka ikinen ilta kun menee ulos, niin kuulee melko varmasti sekä Darude - Sandstorm ja Bomfunk MC's - Freestyler. Milloinhan kuulin noita biisejä Jyväskylän yössä? Ja täällä ne on edelleen ihan kovimmat hitit. Tuli suht siisti olo joskus joulukuussa kun oltiin party bussissa Sydneyn keskustan läpi, armottomat bileet pystyssä ja siellä soi Darudea! Hahah siinä löysi sen biisin aikana muitakin suomalaisia, innostumisesta :D

Nyt on jo yö. Kävin äsken Jortsun kanssa ostamassa mehua 7-elevenistä kadun toiselta puolelta. Siellä oli tosi kiireistä, 1am. Oikeesti ei meinannut ovesta mahtua sisälle :D Jordan vahingossa tönäisi yhtä äijää, joka näytti tosi kovanaamalta. "Sorry mate, didn't see ya there" sanoi Jortsu ja tää pahis vastasikin niin leppoisasti "It's allright brooo, are ya okaaay? Ya sure? No worriees mate, have a good night! And your gorgeous as well!". Mua vieläkin viihdyttää näiden puheliaisuus aina välillä. Tänään kohdalle osui myös sosiaalinen bussikuski. Kesken matkaa tuli kuskinvaihto; yleensä kuskit ei sano mitään, mutta tämä yksilö selitti että "Dear friends, I need to leave you darlings now but your trip will be continuing in one minute." Me matkustajat oltiin vähän hämmentyneitä, että no jopas se höpöttää! Sitten kun hän lähti, tuli syvään kumarrus bussin etuosassa ja "Bye now friends! I'm gonna miss ya all!" Kaikki rämähti nauruun. Hahahah.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan, että aamulla ehdin käydä metsästämässä ne syyskengät ennen töiden alkua. En vain malta, oon niin brittimusan koukussa nyt! Vois lähtee Lontooseen. Oikeesti. Ehkä sitten syyskuussa :)

Sanelma
xx

P.S. Oon rakastunut Subwayn kekseihin, ihan liikaa. Etenkin siihen Rasberry Cheesecakeen.Ei ollenkaan hyvä juttu, että työpaikan alakerrasta saa sekä salmiakkia, Subwayn keksejä ja gozlemea. Tai on oikein hyvä(nmakuinen) juttu, mutta ei.

P.P.S. Kävin torstaina pankissa. Mun pankkivirkailijan nimi oli Nam. Tulipahan mieleen noista Subwayn kekseistä, nami namnam vaan!

Shy Ronnie, use your outside voice

Morppe!

Täällä tekee talvi tuloaan kovaa vauhtia. Liian kovaa ja liian liukasta vauhtia, jos multa kysytään! Tänään nimittäin onnistuin jotenkin liukastumaan keskellä Sydneyn keskustaa. Town Hallin liikennevaloissa. Tuli maailman kömpelöin olo, elefantti antiikkiposliinikaupassa-efekti, nimittäin en oo ikinä nähnyt kenenkään liukastuvan täällä. Tää oli toinen kerta jo; eka kerta oli luistelemassa ostarissa ja nyt oli sit muuten vaan sateessa. Nyt on vasen sivureisi ihan mustavioletti. Hurjaa! Skillit hallussa!

Muutenkin on ollut suht sähelö päivä. Mut tosi kiva silti! Tähän päivään sisältyi siis muunmuassa:

• Superaikainen aamu lähikahvilassa Jordanin kanssa nauttimassa cappuccinot ja lattet.
• Pohdintaa kahvilaan saapumisen jälkeen, että miksi ihmeessä herään 7.30AM kun työt alkaa 12PM.
• Liian lyhyiden yöunien aiheuttama yleinen sekavuus, josta johtuen...
• ... Sain todella häijyt ja isot kiksit siitä, kuinka itse nautin kuumaa juomaa lämpimissä sisätiloissa kun muut kiirehtii kadulla syysmyrskyssä eteenpäin ja palelee. Suckers!
• Huono omatunto edellisistä häijyistä ajatuksista. Lämpimiä ajatuksia siitä eteenpäin kaduilla paleleville. Paitsi niille, keiden sateenvarjo kiepsahti ympäri. Kerrankin en ollut minä, kelle kävi niin! Hahah, suckers part II.
• Kotona tunti kahvilan jälkeen/ennen töitä, jolloin en tehnyt yhtään mitään. Paitsi tajusin, että oon superlahjakas olemisessa. Olin vaan. Ja välillä seurailin kelloa, että näin sitä voi vaan viettää tunnin. Ja ihastuin vähän Bruno Marsiin. Marry you on iiiiiiiiihana!
• Tästä johtuva ensimmäisestä työbussista myöhästyminen. Oops. Ei haitannut muuten, paitsi palelsi pirusti odotellessa. Mut näin siistejä pikkutorpedoita vaahteranlehdistä.
• Tosi kiva ja ahkera työpäivä.
• Tai lähinnä tosi kiva. 
• No itseasiassa aika ahkerakin! Olin tosi myyntitykki, viikon enkat tähän mennessä. Tosin takana vasta maanantai tai tiistai...
• ... Siispä tyytyväisyyttä itseeni työpanoksesta töitten jälkeen ja nyt tätä kirjoittaessa laskeutuminen maanpinnalle. Damn you kirjoittaminen ja ajatusten selviäminen.
• Käynti karkkikaupassa noutamassa karkkilähetys suomalaisille kavereille ja vähän myös itselle. Ostin niin paljon mässyä kerralla, että myyjä antoi ilmaiseksi...
• ...NOITAPILLEJÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
• Mun innostuminen sai sen lupaamaan, että säästää mulle 500g paketin noitapillejä, kun saa niitä storeen. Vähän pelottaa. Musta tulee isokokoinen nainen tällä reissulla tällä menolla. No on sen arvoista!
• Suuri autuus noitapillien aiheuttamasta mielihyvästä kotimatkalla.
• Vähän lisää valtavaa onnellisuutta.
• Ja vielä vähän lisää übertyytyväisyyttä. Maistui maailman parhaimmalle!
• Tapaaminen Jennin kanssa 6.20PM Broadwaylla, mistä maailman hitaimpaan bussiin...
• ...Nimittäin 6.57PM huomattiin, että ei oltu ehditty Haymarketia pidemmälle! Normaalistihan matkassa menee vajaa 10min. Tuli sitten valtava kiire...
• ...Nimittäin 7.15PM piti olla Art Gallery of NSW leffassa sisällä. Noh...
• ...7.05PM Mäkin tiskillä ottamassa McDoublee leffaevääks, 7.15PM Hyde Parkissa kipittämässä Domainiin kun Laura soittaa että nyt on 5min aikaa että päästään vielä sisälle...
• ...Armoton voittojuoksu siis päälle, ja ehdittiin just ja just pukumiesten sekaan vettä valuvana ja mäkkärille haisevana leffaan! Yay!
• Leffana oli siis Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Saatiin tyttöjen kanssa makeat naurut monta kertaa filmin aikana mm. suomalaisten awkwardiudesta, monotonisesta puheesta, kehonkielestä, repliikeistä jne. Yks lemppari "Tappajakoirani tulee ja puraisee sinulta nenän pois." "Ei se mitään, se onkin vain maisemaesteenä." "Sitten et voisi polttaa enää suihkussa." Whaaat!?!
• Kulttuuri-innostuminen, että täytyy alkaa seurailla mitä muuta taidefilmejä näytetään tuolla keskiviikkoisin. Ei ollenkaan tyhmä sadeiltapäivä viettää taidegalleriassa katselemassa mielenkiintoista leffaa!
• Liukastuminen niin keskellä kaupunkia kuin mahdollista. Isoin kipu pitkään aikaan.
• Kipu jatkuu koko kotimatkan. Kotona en voi olla mainitsematta kämppikselle, että aijai kun sattuu. Hävetti kaatua suomalaisena veteen kun ei jäähänkään yleensä vedä lippoja näin.
• Iltahengailua kämppiksien kanssa terassilla. Muut haki jäätelöä, itseä paleli joten menin sisälle.
• Mikä oli oikein hyvä, nimittäin sain semmosen sokeriähkyn italianojen kakuista taas, etten kyennyt kaipaamaan enää noitapillejä.
• Paitsi nyt kun tuli maininneeksi ne... Noitapillit...
• Ihanat keskustelut yhden meidän kämpän italialaisen kanssa. Tajuaminen, että ajattelen sen vähän kuin isosiskon roolissa, mikä on aika jännä, nimittäin mulla on useita sen kanssa samanikäisiä kavereita, keitä ajattelen suht samanikäisinä mun kanssa. Se on mua aika paljon vanhempi ja tuntuu jo ihan aikuiselta, se aina leipoo ja kokkaa ja tarjoo mitä tekeekään, mulla on tosi hauskaa sen kanssa, se aina antaa neuvoja ja pitää huolta, ja se on musikaalinen. Ihana ihminen, oon tosi onnellinen että mulla on käynyt hyvä tuuri näiden kämppiksien kanssa!
• Huoneeseen paluu ja reisimustelman kiihkeä seuraaminen. Nyt ollaan jo todella tummanvioletissa. Olisikohan aamulla koko reisi musta. Voisin vedellä huomenillalla baarissa tosi attitude black bootie-muuvsseja sitten! 

Lopussa teille vähän mua viihdyttäviä YouTube-kanavia. Enjoy!

Nigahiga, mm. 

ja CollegeHumor, mistä en ehkä viitti linkittää mitään videoita tänne,

plus tietenkin kestosuosikki TheLonelyIsland, mm.

Hahahahahhahahahahahaa. Kantsii muuten tsekata useampi video kuin nuo vaan, ainakin TheLonelyIslandin We Like Sportz!, nimittäin noitten parissa voi viivyttää nukkumaanmenoa tunnilla jos toisellakin. Jos sattuu olemaan tämmöinen yönörtti niin kuin minä. Ja viihtymään suht köyhien vitsien parissa, mut eikös ne oo niitä parhaita just! Heti omien juttujen jälkeen, that is.

Vitsi vitsi. Hahahha.

Sanelma
xx

This past week

Hellurei!

Nyt kirjottelen ihan vaan pikakatsauksen kuluneeseen viikkoon. Koko ajan on ollut menoa, joten kerrottavaa riittäisi kyllä pidemmäksikin postaukseksi, mut jos nyt kerrankin yrittäisin pitää lyhyenä. Katellaan miten menee.. Kuviksi lättäsen jotain random kasvikuvia Sydneystä. Ihme päähänpisto, mutta siinä nyt sitten vähän viime kesän kukkasia hahah.

Otin tän kuvan varmaan ihan ensimmäisen Sydney-viikon aikana viime vuoden syyskuussa. Kevät alkoi näkyä meidän silloisen kotikadun äärellä aikas ihanasti!

Viime perjantai eli perjantai 13... Eka työpäivä sillä viikolla, huh huh kun on rankkaa! Töissä piti kylläkin kiirettä, nimittäin saatiin ihan hervottoman kokonen stock storeen ja sitä purettiin sitten managerin kanssa koko päivä. Suht simppeliä touhua, mutta oli silti tosi mukavaa! Tuun mun meksikolaisen managerin kanssa tosi hyvin juttuun, vaikka ikäeroa on 10 vuotta. Meillä on aina tosi hyvät keskustelut ja mielettömän hauskoja työpäiviä! Tulin kotiin ja menin heti sänkyyn pötköttelemään (veljelleni oikein tuttua verbiä käyttäen). Olisin voinut viettää siinä varmaan koko illan, kunnes yhtäkkiä tajusin että tänäänhän oli se Jamesin keikka mistä oltiin puhuttu, umm, vaan ehkä jokaisena päivänä kuluneella viikolla... Siltikin pääs unohtumaan! Siinä melkeinpä heti oivallukseni jälkeen Aaron soittelikin et monelta nähtäis Centralilla, mut kun sain selville että sisäänpääsy $10 + junamatkat ei ihan käynyt mun käteisbudjetille; sain nimittäin pankkitiliasiat eli pin-numerot sun muut härdellit kuntoon vasta tän viikon tiistaina. En siis lähtenyt ulos, vaan yhteen Gleben ihanista kahviloista kirjaa lueskelemaan ja koneen kanssa tulevaisuutta tutkiskelemaan! Samassa kahvilassa oli myös tosi hyvä blues-duo soittamassa, eli oli kyllä tosi miellyttävä ja rentouttava ilta oman itseni seurassa :)

Näitä kukkasia/jotain täällä näkyy paljon. En muista tän nimeä, mutta joku kurki siinä oli. Ymmärrettävästä syystä!

 Lauantaina teinkin piitkän päivän töissä nimittäin oli kauden kiireisin päivä! Tehtiin me tietenkin ennätys, parempi olikin tuon vilskeen jälkeen, ja mä jäin 2,5h ylitöihin. Ei haitannut yhtään; oli siltikin tosi hauskaa siellä Prin kanssa. Meinas tosin vähän väsyttää noin vilkkaan 8,5h työpäivän jälkeen, mutta kun pääsin kotiin hieman pakkeloin naamaani lisään, vaihdoin kengät ja sitten olikin menoks sano Annie Lenox (onko se oikeasti joku henkilö muuten?). Nähtiin Jennin kanssa Broadwaylla, mistä körryyteltiin bussilla cityyn QVB:n eteen, nimittäin tavattiin siellä Miia! Jee Miia takas Sydneyssä, jiihaa! Siitä napattiin tyylikkäästi taksi jonnekin Darlinghurstin ja Kings Crossin tienoille Martinan luo, missä olikin pienimuotoiset suomineitoillanistujaiset käynnissä. Tutustuin pariin uuteenkin tyyppiin, mikä oli tosi mukava kun missasin kuitenkin tän kuun Young Finnssin. Aloteltiin iltaa siinä luksuskämpillä (piha- ja uima-allasalue = ou mai gaaaaad) kunnes lähdettiin iltaa jatkamaan Kings Crossille. Siellä porukkaan mukaan liittyi pari brassia ja itävaltalaista. Crossi kuitenkin vähän hajotti meidän jengiä, nimittäin osa ei ollut valmis maksamaan $20 sisäänpääsymaksua. Ainakaan minä, nimittäin käteistähän oli tosiaan, no, lähdinkö liikkeelle $1,75. Nice! Jatkettiin matkaa siis Side Bariin (okei, pitäisköhän mun nyt alkaa boikotoimaan sitä paikkaa - tuntuu, että mulla on paikan leima ranteessa melkein joka päivä!), jossa oltiinkin sitten valomerkkiin saakka. Muut jatkoi, tai yritti, matkaa Scruffysiin, mut ite tulin kotia nukkumaan. Mäkin kautta tietenkin (pitäisköhän sitäkin alkaa boikotoimaan? Tuli muuten sormille kylmä kotimatkalla kun siinä syöpötteli! Hrrrr kyllä se talvi tekee tuloaan).

Tätä violettia kukintaa näkyy vain kerran vuodessa. Aika taisi olla marraskuu. Virallista nimeä en tiedä (muutenhan kyllä oon ihan mestari biologiassa), mutta tätä kutsutaan "Exam Tree"ksi. Ilmeisesti, kun katu täyttää violeteista puista, on ainakin high schooleissa ja ehkä myös universityissä tenttiajat. Ja jos ei ole vielä ehtinyt aloittaa pänttäämistä kun näitä alkaa näkyä, niin taitaapi olla jo myöhäistä... Tällaisen tarinan siis kuulin! Huomatkaahan muuten hovikuvaajan uskomaton kuvarajaus. Siinä teille siis Jordanin kenkä! Hah!

Sunnuntaina menin töihin kymmeneen ja siellä hengailin sitten joitakin tunteja. En muista enää mitä tapahtui, tuskin mitään maata mullistavaa. Kesken työpäivää sain viestin Annalta, missä hän epäili, että nyt saattaa olla semmonen tilanne, ettei enää ehditä nähdä... Ei! Ei! Ei! Onneks saatiin ujuttua perinteiset sunnuntaitreffit vielä sille illalle. Hurruuttelin töistä suoraan siis Chatswoodiin. Matkalla onnistuin jollain tavalla taiteilemaan hiuspinnin jumiin bussilippukoneeseen, suoraan siinä kuskin herkeämättöminä tuijottavien silmien alla. En ihan ymmärrä, mistä se pinni sinne tipahti, miks se jäi siihen jumiin ja miks kaiken logiikan mukaan toimiva kynällä poimimis-teoriakaan ei toiminnut. Sinne tipahti humpsista vaan. Kuski kysyi, että " Hey miss can you see it? Did you find it? Seriously you could have not dropped it in. Where is it? Can you see it?" Esitin että ohhoh-kun-onnekkaasti-tippui-pinni-lattialle ja työnsin bussilipun sisälle. Jumalaton rytinä ja räminä alkoi kuulua. Ja kuului. Ja kuului. Se leimas sitä lippua varmaan 30 pitkän pitkän pitkän pitkää sekuntia. Näytin varmaan jo niin hätäiseltä että kuski sano "All good. Russian? Hugarian? Slovakian?", joten jouduin jäädä siihen vielä juttelemaan. Ja kuuntelemaan kun seuraavienkin bussiliput rynkytti ja kaikki ihmetteli että mitähän tapahtuu. Eniveis, pääsin siis Chatswoodiin ja nähtiin Annan kanssa taas teen parissa San Churrossa. Jälleen kerran oli  ihan sunnuntain kohokohta parannella maailmaa, vaihdella parkkihalleja ja muuta mukavaa :D

Parlament Housen edustalta, kai. Vai mikä se pömpeli on siellä Botanic Gardenien sisällä... Tää kuva on helmikuulta. Noita maailman rumimpia lintuja täällä näkyy ihan kaikkialla. Ne on isoja, ne tulee sun luo jos sulla sattuu olemaan vähänkin ruokaa kätösissä ja ne häätää läskeimmätkin lokit ympäriltään. En oikein pidä noista linnuista siis, tosin nykyään aina tulee kylmänväreet kun näin viime viikolla yhden näistä linnuista kärsivän. Sillä oli mennyt joku pitkä puinen puikko, n. 70cm, kurkusta läpi! Siinä se yritti kaulaansa käännellä ja väännellä, mutta ei tullut mitään. Mulla ei ollut mitään eläinapunumeroa mihin soittaa enkä itse uskaltanut mennä lähemmäksi, koska lintu käyttäytyi aggressiivisesti ja no, en nyt tiedä mitä seurauksia siitä olisi jos olisin vaan kiskonu sen kepin pois keskeltä kurkkua. Sen siitä saa kun rohmuaa ties mitä ruokaa :(

Maanantaiaamuna olikin herätys 4.15, nimittäin... SUOMEN PELI! Okei, oikeestaan ihan hyvä että mulla on nyt muutaman päivän kirjoitustauko ollut tapahtuneesta, nimittäin kyllä tämä tyttö hieman sekosi - niin kuin tuntui myös koko Suomi siellä päin maailmaa! Ihan MAHTAVAA! Tätä on ootettu 16 pitkää vuotta ja mikä peli se olikaan! Murskavoitto! Itse tosiaan seurasin matsia peiton alla fiilis katossa nettilähetyksien avulla. Kuva toimi ihan ok, tosin Mertarantaa pystyin kuunnella vaan ekat 15 minuuttia. Sitten ainoa ääni mikä kuului, olikin ruotsinkielinen... Se vähän kyllä pilas tunnelmaa, mutta eipä siitä jaksanut välittää, kun peli oli mikä oli! Ihan mahtavaa! Ylpeys ja rakkaus Suomea ja meijän Leijonia on mieletön! Siinä fiilaroin siis itsekseni hetken, herätin Jordanin kun tulos oli selvillä, ja sain uniset "yayy awesomeee...."-kommentit sieltä kaivettua. Itse jatkoin unille siitä sitten 7AM jälkeen. Ennen sitä kävin keittiössä hakemassa vettä, erehdyin sanomaan brittikämppikselle "Good night" kun toinen olikin työmatkalla. Uhups. Varmaan ajatteli, että taasko tuo yks elää ihan omaa vuorokausirytmiään ja pystyy vaan menemään nukkumaan tuohon aikaan :D Anyway, WORLD CHAMPIONS!! In case no one didn't know this beforehand. Bet ya, I was the one to tell ya. Muuten, viimeisen 8 kuukauden 20 päivän (!!) aikana on ollut kaksi iltaa, jolloin olisin halunnut olla Suomessa. Ensimmäinen oli jouluaatto <3 ja toinen oli MM-kultajuhlat. 

Botanic Gardenista luultavasti tämäkin kuva. Tämmöisiä kiekurajuuriakin täällä on paljon.

Maanantaina en malttanut siltikään nukkua pitkään, lähdettiin nimittäin Jennin ja Miian kanssa Drummoyneen shoppailemaan. Vietettiin siellä aikaa koko päivä melkeinpä, ja mulle matkaan tarttui vaan yksi t-paita $9! Hyvä minä! Kävin samalla moikkaamassa Sunnya ja Jiggya. Sain niiden kahvilasta ehkä hienoimman kahvin ikinä! Nää kauniit sydämet sun muut kahvitaiteilut on täällä ihan jokapäiväistä, joten kyllä tän cappuccinon nalle ihastutti! Sain sen vielä ilmaiseksi, joten aika hymy päällä lähdin tuttuja tapaamasta :) Kävin moikkaamassa myös Erikaa, siis manageria, töissä. On muuten vähän erilainen työsuhdetilanne tällä hetkellä mitä edellisessä työpaikassa; siinä missä vanhassa paikassa mua hädintuskin tervehdittiin, nyt laittaa manageri viestiä että "Anteeksi tositosi paljon kun en ehtinyt jutella! Mutta torstaina sitten! xxxx" Vietettiin Drummoynessä melkeinpä koko päivä tyttöjen kanssa. Siitä Miia lähtikin kotiin pohjoiseen päin ja minä ja Jenni tänne läntiseen Sydneyyn. Matkalla eksyttiin Woolworthsiin teealennuksille.. Saatettiin ehkä vain pikkuisen innostua eri teemauista :D Oli siis ihana tulla kotiin pussikeittojen ja eri teemakujen kanssa. Tarkoituksena oli viettää rauhaisa koti-ilta leffojen parissa. Kotona ilta kyllä sujuikin, mutta leffojen sijasta sain tosi hyvää seuraa parista aussi-, ranskalais- ja virolaiskämppiksestä sekä punaviinistä! Meidän keskustelut oli tosi mielenkiintosia; opin mm. Suomen nykyisestä poliittisesta tilanteesta vähän lisää. Pian tuli myös Jordan kotiin, joten koko päivä oli kokonaisuudessaan suht bueno.

Botanic Gardeneilta jälleen. Bambuja, ne oli tosi äänekkäitä!

Tiistaina mentiin aamupäivällä Jordanin kanssa tutkimaan Harris Streetiä, yhtä kivanoloista aluetta meitä lähellä, missä ei ennen oltu käyty. Kuvia tästä päivästä näkyykin jo tässä postauksessa. Oli aivan ihana aamupäivä ja muutaman tunnin ajan ehdittiin siinä kävellä ympäriinsä. Tänä päivänä rakastuin taas kerran Sydneyyn, ehkä vain jotain viidettätuhannettamiljoonatta kertaa. Musta on vaan niin ihana, miten meri tulee vastaan ihan kaikkialla minne menee, ja miten kauniisti ja kuumasti se aurinko täällä paistaa! Jotenkin kierreltiin Darling Harbouriin, mistä Jordan jatkoi matkaa opiskelemaan ja itse taas Chatswoodiin näkemään Annaa vielä kerran. Vielä kerran täällä Sydneyssä siis! Suomeen kun pääsen yritän tehdä reissun Kiteelle ;) Hahah toivottavasti riittää aika! Mutta siis niin, nähtiinpä siinä sitten reilu tunnin ajan. Ja oli kyllä ihana nähdä - mua siltikin aina välillä hämmästyttää, miten hyvän ystävän sitä on täältä maailmalta löytänyt, vaikkei pitkään ollakaan tunnettu. Mulla meinas tulla aika iso suru silmään siinä vaiheessa kun tuli aika sanoa moikat, vaikka yleensä oonkin vähän stay cool-ihminen hyvästeissä, kun sisäistän vasta myöhemmin sen, että toinen/itse ei olekaan enää lähellä. Onneks sain ajatukset nopeasti pois iloisempiin asioihin, nimittäin Miia sattui soittamaan siinä aika nopsaan Annan lähdön jälkeen. Sovittiin hyppäävämme samaan junaan keskustaan, että mentäisiin jonnekin hengailemaan Jennin kanssa. Viihdyttiin pari tuntia yhdessä teen äärellä.

Chinese Garden of Friendship, Darling Harbour. Sieltä mulla riittää kuvia tosi paljon, suurin osa itseasiassa hienompia kuin tämä.. Hahah. En jaksanut alkaa vaan karsia niitä läpi. Jos joku eksyy tänne Sydneyyn niin käykää ihmeessä tuolla, se on jotenkin ihmeellisen rauhoittava paikka, vaikka suurkaupunki onkin ihan porttien toisella puolen. Sisäänpääsymaksu on muistaakseni $6 mutta oon sen mielelläni maksanut ne pari kertaa, mitä tuolla on tultu käytyä. Viime kerralla nähtiin myös hervoton lisko, noin metrin mittanen varmaan, ja tietenkin näkyy myös paljon hämähäkkejä ja kaloja. Puita sun muita härdelleitäkin esiintyy, of koors. Kauneinta on kuitenkin paikan muotoilu.

Keskiviikkona olikin sitten ihan kesäpäivä! Hullua, miten kylmä täällä jo on, mutta silloin kun aurinko paistaa niin summer's back. Mentiin Miian kanssa Manlyyn nauttimaan ihanasta ihanasta ilmasta! Alkumatkan lautalla meitä viihdytti säkkipillinsoittaja, loppumatkan lautan vierellä pomppivat delfiinit... Ah siis miten siistiä on nähdä 8 kappaleen lauma villidelfiinejä! Sydneyssä! Ihan mahtavaa! Oltiin kyllä ihan ylitäpinöissämme eikä kuvauksestakaan tullut mitään; mä olin niin superinnoissani että linssisuojus tais jäädä päälle.. Miia tajus ottaa videota, mikä nyt vähän heittelee taivaalle mut kyl siellä pari delfiiniä näkyy hyppimässä! Ihanaa! Päivä muuttui vielä paremmaks, kun ostettiin parit jätskit ja mentiin Manly beachille. Ja tehtiin hiiiiieno hiekkalinna! Senkin päivän kuvia voi tsekkailla täältä. Oli kyllä aivan ihana päivä! Oltiin takasin Circular Quaylla joskus 6PM kieppeillä, ja treffattiinkin heti siinä uusi-seelantilainen kaverini Kylie. Pian nähtiin myös tanskalaisaussi Bo, ja lähdettiin yhteen the Rocksin pubeista triviailtaan................ No ei, oli ihan hauskaa vaikka kuulostaneekin vähän hömpältä. Ei ihan tosin putkeen mennyt meidän visailut, tultiin nimittäin vasta 2. viimeiseks! Häviäjäjoukkue täytti kylläkin vain puolet lomakkeesta. Well, shit happens!

Random Hyde Park-riemuilu. Olin muistaakseni löytänyt farkkushortsit $7 ja varvassandaalit $5. Uskals pomppia.

Eilen oli sitten työpäivä Erikan kanssa. Ja parit puhelinkeskustelut vielä Annan kanssa. Hurjaa, miten se onkin kohta jo Suomessa! En pysty käsittää. Ei sisäistä yhtään! Ja siis niin. Olin ekaa kertaa yksin sulkemassa ja kaikki meni nappiin. Tehtiin vielä tavotteeseen nähden kolminkertainen päivä, eli olipa mukava soitella pomolle ja ilmoittaa tulokset :D Loppupäivästä sain tosin jonkun hengenahdistuskohtauksen, tais vähän villapölyt ärsyttää. No nyt on sit vähän lääkettä mitä tarvittaessa voi vedellä nassuun ettei rahantienaus pääse loppumaan. Eilenillalla meni siis aika myöhään töissä, olin kotona vasta joskus 9PM aikoihin. Menin Jordanin ja kämppiksien kans terassille hengailemaan kunnes lähdettiin syömään Jortsun kanssa. Kokeiltiin uusi italialaispaikka meidän lähellä (ihanaa, kun kaikki on lähellä kotia!) ja viihdyttiin siellä höpöttelemässä varmaan kolme tuntia. Treffeillä :D Oli siis aika ihana ilta!

Jotain kukkasia Hyde Parkista. Eipä oo kyllä kauniita, mutta vähän väriä tähänkin postaukseen! Aloin jossain vaiheessa miettiä, että mikähän idea mun oli jotain kukkakuvia tähän ruveta keräämään. Sydneyssä otettuja kukkakuvia. Eipä oo hirveesti tullut kuvailtua niitä nimittäin! Note to self: kuvaa syksyistä Sydneytä. Niitä kukkia nyt ainakin.

Tästä aamuista kerroinkin jo aikaisemmin tänään. Hyvä alku päivälle siis! Onneksi oli, nimittäin missasin _kolme_ bussia työmatkalla. Ei, en myöhästynyt - missasin vaan, Whaaat. Töissä meni tosi kivasti; ei ollut erityisen kiireinen päivä joten oli aikaa vaan jutella Erikan kanssa. Oli vähän niin kuin olisi ystävän kanssa ollut kahvittelemassa, kun siinä vaihteli sanoja. Sain vihdoin myös kaikki veropaperit täytettyä pomolle, huh onpahan nekin alta pois. Pääsin töistä viideltä, tulin kotiin joskus seitsemän pintaan ja täällä ollaan edelleen... On tosi kotikissafiilis vaan! Ellica pyysi juhlimaan ja Jess on myös cityssä ulkona pitkästä aikaa, eli olis sinäänsä kyl kiva mennä ja nähdä ihmisiä. Kämppiksetkin kuuluu juhlistavan tuolla jotakin, eli kyllähän tälle illalle sais aika hauskaa tekemistä. Mutta kun. En varmaan jaksa nousta tästä yhtään mihinkään. Yritin äsken, mutta kun en jostain syystä jaksanut edes seistä kunnolla. No, ehkä konttaan hakemaan lisää Fazerin sinistä (!!!) pöydältä ja sitten tulen takaisin tähän pieneen datauskoloseeni nörttäilemään. Huomenna on kuitenkin pitkä ja kiireinen päivä töissä, niin eiköhän olis ihan kiva vaan vietellä iltaa näin rauhallisissa merkeissä. Tosin hui, olin viimeks ulkona kunnolla viime lauantaina... Vautsi vau! Viikon tauko! Joo, en haluu sitä rikkoa! Rasti seinään.

Joku puu Balmoral Beachilla.

Jään siis kotiin tänään! Ihanaa. Facebookitan autuaana ja jatkan Sibeliuksen kuuntelemista. Niin siis, tuossa alkuiltana iski yhtäkkiä ihan pakko kuulla Sibeliuksen Karelia-sarja (ikävä Keuruuta...) ja näissä tunnelmissa ollaan vieläkin. Oikeesti, ihan mahtavaa! Tekis mieli hankkia jostain sello ja päästä vähän soittelemaan (kellään ylimäärästä selloa täällä Sydneyn arealla?) Ja syön sitä sinistä suklaata ja vähän salmiakkia! Omnomnom! Kiekko, Sibelius, suklaa ja salmiakki. Vautsi vau. Hyvää viikonloppua folkssss!

Sanelma
xx

P.S. Tänäiltana kotitiellä ei olekaan abismekkaloita vaan viisi maailman nasaaliäänisintä teiniä laulamassa Rebecca Blackin Fridayta. Olis varmaan pitänyt pitää listaa, minkälaista jengiä täältä Glebestä löytyy - ehkä tästä eteenpäin!

I just wanna lay in my bed

Terve!

Nyt on kuulkaas niin kylmä että luita kolottaa. Mä oon viimeisen vuorokauden tärissyt kylmyydestä lähestulkoon yhtä kyytiä; illalla kun lähdin ulos, baarissa tuulettimen alla, yöllisellä kotimatkalla, yöllä heräsin kylmyyteen, aamukävelyllä, suihkussa, ja nyt ei edes hiukset kuivu vaan on kylmät kun mitkä! Tälläkin hetkellä kirjoittaessa mulla on päällä leggarit, farkut, villapaita, paksu huppari, sukat, töppöset, viltti ja untuvapeitto. Siltikin on niin pirun kylmä. En viitti kirjoittaakaan pitkään kun sormet on kohmeessa. Tää on ihan uskomatonta!! Kohta varmaan täytyy lentää Suomeen lämmön perässä. Mut ei vielä viittis, vielä kun on East Coast kiertämättä. No, sinne kun pääsee niin siellä pitäis olla lämmin. Paras olla! Hrrrrrr!

Eilenillalla oli siis Reetan läksiäiset... Sniff :( Pakkohan se oli the Gaffiin mennä, minnekäs muuallekaan ;) Tiistai-iltaisin ehdottomasti Sydneyn menevin tanssibaari! Mentiin siis alottelee George St:lle taas. Oli suht pieni jengi alussa, minä ja Reeta ja muutama korealainen kaveri. Oli jotenkin rennot alottelut ja hyvät keskustelut. Itselleni mieleen jäi miete "I'm leaving my home to go home". Pitää paikkaansa niin, niin hyvin. Tuntuu aivan uskomattoman utopistiselta ajatella Sydneystä lähtemistä, etenkin kun ei tiedä tuleeko tänne takaisin. Tää on mun koti nyt, Gleben asunto on mun koti nyt. Ja viihdyn täällä niin mielettömän hyvin. Oon kolunnut niin monet paikat läpi, tutustuttanut itseni uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin, uskaltanut olla rohkea ja kokenut jollain tavalla niin paljon vapautta. Oli eri asia lähteä viime elokuussa Suomessa; Suomen kansalaisenahan sinne pääsee aina takaisin ja lentoliputkin takaisin Helsinkiin oli varattu. Mut mites nyt? Se tunne, kun kone nousee Sydneystä ja näkee tän rakkaan ja niin tutun kaupungin ehkä viimeistä kertaa, ainakin hetkeen... En oikein uskalla ajatellakaan vielä, on nimittäin tosi pelottava ajatus. Kamala jopa! Nytkin, kun brittiläinen Nick laskeutui Lontooseen ja laittoi sieltä viestiä, niin tuntui tosi omituiselta että nyt sekään ei ole enää täällä. Niin miltä meinaa sitten tuntua kun itse lähtee? Odotan sitä, mutta tosiaan, myös pelkään sitä vähäsen. Noh, vielä on muutama kuukausi aikaa kuitenkin!

Aloteltiin siellä kämpillä parin tunnin verran kunnes käveltiin ja väristiin sit Oxford St:lle ja hankittiin itsemme ilmaseks sisään. Oli kyllä ihan mielettömän hauska vaan antaa mennä ja tanssia, tanssia, tanssia... Ehdottomasti paras jorauskaveri tällä reissulla on nimittäin ollut Reeta, joten ei poistuttu lattialta varmaan paitsi vessassa käymään. Ja sit kun täytyi siirtyä yläkertaan kun näin siellä lätkämatsin menossa niin meinasin vähän eristäytyä... Oli siis tosi kiva ilta, mitä nyt vähän hävetti niitten tyttöjen puolesta, ketä oli Wet T-Shirt-kisassa. Ei se meno kesällä tuollaista ollut; tää oli jo melkeinpä pornoa. Kaikki otti videokuvaa ja siel oli vanhempaakin miesyleisöä kuolaamassa, hyyyyi saasta... Järkytyksestä kesti kyllä toipua tovi. Oltiin kuitenkin the Gaffissa sulkemiseen asti ja katsoin kun Reeta hyvästeli muut ja sit olis ollu mun vuoro mut en vielä voinut... Päätin, että meen aamulla saattaa sen lentokenttäbussiin. Mulla ei ollut oikein rahaa taksiin, joten kipittelin sit Oxford St:ltä Glebeen ihan tyytyväisenä 4AM aikaan. Oli hassua, miten tyhjiä kadut oli tuohon aikaan, tosi hiljasta!

Aamulla sit ymmärrettävästi hieman väsytti kun kello soi 8AM... Plus palelsi niin kamalasti. Sain itseni kuitenkin ylös ja lähdin kipittelemään William St:lle Kings Crossin juureen. Sinne kesti melkein tunti kävellä, joten tuli oikeastaan ihan kiva aamulenkki siinä! Tuohon aikaan oli mukava seurailla, mitä ympärillä tapahtuu: siinä missä samat kadut oli nelisen tuntia sitten olleet autiohiljaiset, oli ne nyt uskomattoman ruuhkaisia, hyvä että eteenpäin pääsi. Kuitenkin kun kävelin CentralParkin läpi, näin siellä ryhmän iäkkäämpiä aasialaisia zen-jumpassa  ja myös supersuloisen vanhan pariskunnan ruokkimassa lintuja. Puiston kieppeiltä löytyi myös aboriginaalitappelu ja todella hyvä aboriginaalikatusoittaja! Tuohon aikaan on mun mielestä kiva katsella ihmisiä, kun kaikilla on niin eri aikomukset. Osa kiiruhtaa töihin, toiset palailee vasta viimeyön reissulta kun taas toiset vaan nauttii käyttää aikaa.

Ehdin hyvin Reetan luo hostellille ja pakkailtiin vielä vikat kamat siinä. Sillä oli kyllä melko vähän tavaraa, hirvittää enemmän kuin paljon että miten mun kaikki kamat tulee mahtumaan mihinkään! Nytkin jo muutossa mulla oli pelkkä lätkäkassi täynnä vaatteita, Ikea-kassi kenkiä ja laukkuja, Country Road-kassi kosmetiikkaa, lentolaukku kirjoja jnejnejne... Eh. Mut siis ehdittiin hengailla melkein 1,5h ennen kuin vihdoin saatiin lentokenttäbussi kiinni ja varmistettua, että kyllä vain ne tulee hakemaan vihdoin oikeasta paikasta :D Meinas siinä hätä iskeä mulle kun mietin mikä tilanne olis myöhästyä tolta Lontoon lennolta. Mut sit kun se bussi tuli, sillä ei ollutkaan yhtään aikaa parkkeerata, vaan joutu vaan nopsaan heittää kamat ja Reeta kyytiin ja sit se huristelikin jo pois! Kyl mä ehdin siinä antaa lähtöhalin mut ihan hurjaa jotenkin; tonne vaan meni! Tulee kyl ihan supersuperikävä, mut onneks ollaan molemmat suomalaisia niin tullaan varmasti vielä näkemään! Team Rachel & Samantha!

Tulin kotiin joskus puolenpäivän aikoihin. Tää biisi kuvaa parhaiten mun senhetkistä olotilaa:

Ihana tuo video hahah. Joten rauhassa päätin ottaa pienet torkut siinä. Jordan kuitenkin potki pian pystyyn, että lähdenkö sen kanssa aamupalalle. Mulla kesti hetki (lue: tunti tai pari) aikaa nousta, kun palelsi vaan niin paljon ettei halunnut jättää peiton lämpimää taakseen. Lähdettiin siitä kuitenkin aamupalalle läheiseen kahvilaan ja juteltiin siellä vaan reilut pari tuntia, oli tosi mukavaa :) Käytiin myös Glebee kiertelemässä, kirppareilla ja pankissa mut sit Jortsun pitikin lähteä töihin.

Nyt sit hieman alkaa väsyttää nuo viime päivien menot. Tekis mieli vaan chillata peiton alla, nukkua koko ilta vaikka... Mutta, meidän italialaisella kämppiksellä on tänään synttärit, joten tuolla on oikeestaan nyt jo bileet pystyssä. Pitäis varmaan laittaa vähän heräillä tästä, laittaa meikkiä naamaan ja liittyä juhliin :) Ja pukea triljoona vaatekerrosta päälleen. Onneks eilen hankittiin kakku jo juhliin niin tänään ei tarvinnut alkaa leipomaan! Ei vielä ihan huvittais, mut toisaalta aina se on kivempi mennä kun jäädä itsekseen nyhjöttämään! Myös aussikaveri Hayden on tänään käymässä Sydneyssä Brisbanesta, joten tulis kuitenkin lähdettyä ulos sitä moikkaamaan. Ehkä nää molemmat menee sit yhteen pötköön sulavasti, mut jos silti sais itsensä ajoissa nukkumaan. I'll try... Jos sitä huomisillan malttais sit pysyä kotona. Yrittäis vaikka kyhäillä postauksen siitä road tripistä! Katellaan!

Sanelma
xx

P.S. Tänään olis ollut ekat pääsykokeet. Dodih... ;)

Driving slow on Sunday morning

Jou!

Sunnuntaipäivät on aika ihania. Etenkin nykyään, kun ei ole enää koulustressiä tai harkkoja täynnä tää päivä ;) Vaikka oonkin ollut menossa koko päivän, niin ollut tosi rentouttava sunnuntai silti. Hengaillut vaan. Nyt on ihana raukea olotila, enkä aio liikkua tästä sängyltä loppuiltana enää mihinkään.

Nukuttiin aamulla taas puoleenpäivään asti. Siltikin väsytti kamalasti, itse kun kotiuduin vasta aamun puolella. Illalla oltiin siis JK:n kanssa täällä mun luona alottelemassa ja viihdyttiinn sangrialaseinemme meidän kuistilla yli puoleenyöhön asti. Yhtäkkiä havahduttiin, miten paljon kello jo on, joten lähdettiin CBD:hen päin ja suuntana Scary Canarian. Ilta oli tosi hauska ja rento, lähdettiin kotimatkalle vasta kun SC meni kiinni. Matkalla iski arvatenkin mitä isoin nälkä, joten JK haki kebabit ja minä bigmacit ja Maccersissä  hengailtiin vielä jonkin aikaa. Puoli viideltä aamulla sain vihdoin itseni raahattua sänkyyn nukkumaan.

Tänään siis olisi nukuttanut vielä paljon pidempäänkin, mutta sovin treffit kahdeksi Chatswoodin ihanan AH:n kanssa. Suihkun kautta siis liikkeelle ja pohjoiseen päin! Oli mukava nähdä taas AH:ta, hassua vaikka viikottain nähdäänkin niin aina niin paljon ehtii sattua ja tapahtua siinä ajassa. Päiviteltiin siis kuulumiset läpi ja päivitettiin myos ensi viikon roadtripin suunnitelmia... Excitedddd! Parisen tuntia viihdyttiin chain äärellä, kunnes AH lähti treeneihin ja itse lähdin takaisin cityyn päin.

Cityssä oli suuntana Side Bar, nimittäin mentiin JK:n kanssa sinne sunnuntain leffailtaan. Wedding Crashers sopi aika hyvin perjantain enkkuillan jatkoksi ja muutenkin ihan nappivalinta, sillä vaikka oonkin sen nähnyt jo niin vieläkin naurattaa. Leffan aikana iski nälkä joten tilattiin pihvii ja burgerii syömisiks ja kyllä taas jatko hetken. Siihen asti, kunnes siirryttiin katutasolle kahvilatuotteiden ääreen ;D

Pääsin kotiin siis vasta puoli kympin aikoihin ja meninkin heti terassille kämppiksien kanssa hengaamaan. Ne lähti Gleben baareihin kiertää ja olin menossa mukaan, mut sit aloin miettiä että rento loppuilta vs. baarimeininki... Oli pakko vaan myöntää et ei, en jaksa lähtee tänään enää mihinkään. Tähän jään :D Joten nyt on siis suunnitelmissa kattoo jotain leffaa varmaan, suunnitella ens viikon reissua ja kuunnella jazzia.

En jaksa kaivella mitään kuvia tähän postaukseen, enkä oikein jaksa kirjoittaakaan, mutta linkitänpä taas vähän aussimusaa. Käytiin Gotyen keikalla poikakaverin kanssa, ja iski kyllä vähintään yhtä lujaa mitä Lior. Todella, todella vahva lavapersoona ja melko laaja ääniskaala. Plus nää biisit on vaan jotenkin tosi siistejä, eli kandee tsekata läpi!

Ihanat sunnuntait kaikille!

Sanelma
xx

Steppin' into a doorway in my mind

Heippulis!

Australialaiset sanovat, että Sydneyssä voi kokea neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana. Suomalaisena en tietenkään ihan uskonut, nimittäin edes Suomessakaan ei sentään pudottu lumikinoksista helteeseen. Näin syksykeleinä alan hiljalleen kuitenkin ymmärtää, mitä paikalliset tarkoittivat. Yhden päivän aikana voi kokea helteen, sateen, viiman yms. Esimerkiksi tänään lähdin aikaisin aurinkoisena aamuna töihin, puin päälle hameen, t-paidan ja ballerinat. Varalta otin kuitenkin pitkähihaisen ja sateenvarjon mukaan, vaikka vähän hölmöltä tuntuikin kun aurinko lämmitti niin ihanasti. Nousin bussiin helteestä; reilun vartin päästä poistuessani bussista oli taivas harmaa ja pari minuuttia niin eiköhän satanut kuin saavista. Ja tämmöinen keli on kuulemma se talvikeli täällä, senhän tulenkin kokemaan pian. Melkein tulee ikävä niitä kaikkein kosteimpiakin kesäpäiviä. Tosin itseasiassa on yllättävän virkistävää olla vähän näissä viileimmissäkin päivissä!

Tää keli on kuitenkin jättänyt mut vielä koti-iltailemaan tänään. Pesin parit koneelliset pyykkiä ja pian on suunnitelmissa siivota, jatkaa Angus ja Julia Stonen popittamista ja käydä ostamassa parit kynttilät tunnelman luomiseksi. Eilen ostin CottonOnista sisäUggit, todella aidot $20... Näillä pärjää täällä koleassa sisällä! Ihana V teki mulle kyllä toissajouluna Suomessa villasukat, mutta en löydä toista kappaletta eikä yhdellä ihan pärjää. Muita suunnitelmia on keittää teetä, katsella How I Met Your Motheria (ylläri!) ja mennä aikaisin petiin. Huomenna on nimittäin vika työpäivä! Jeeeee, oon niin iloinen!

Tosin on mulla ollut vähän koko päivän tämmöinen nyhjäfiilis. Töissä oli tositosi huono olo mut nyt taas helpottaa. Mutta muutenkin vähän harmaa fiilis ollut, mikä on aika vieras tunne kyllä Australiassa. Päivä alko sillä kun minä ja italialainen kämppis molemmat yritettiin metsästää aamubussia, mutta taas kerran kaikki oli täynnä! Tapani mukaan olin jättänyt lähdön viime tingalle, joten lopulta eräs bussikuski varmaan säikähti mun kehonkieltä kun näytin luultavasti että aion noitua sen jos ei päästä mua sisälle bussiin ja se lopulta äkkipysähtyi. Onneksi! Työpäivä oli sitten sitäkin tyhmempi. Eniten mua noissa töissä ärsyttää se, etten saa mitään irti töistä. Työ ei ole millään tavalla haastavaa, enkä pysty edes nauttimaan työkavereiden seurasta. 1/5 ehkä tervehtii aamulla ja harva käyttää pyytäessään edes please-sanaa. Aussien mittakaavoilla se on oikeasti jo törkeetä, nimittäin täällä kun melkein kadulla vastaantulijatkin saattaa kysellä mitä kuuluu ja pleasea käytetään jatkuvasti. Ja sitten jostain syystä mulle ei töissä käytetä kumpaakaan. Musta tuntuu että mun peruspositiivinen minä muuttuu työpäivän aikana ilmeettömäksi tylsimykseksi, kenen ainoa ilo on se kun pääsee pian pois. Joten vihdoin sanoin pomolle että okei, nyt oikeasti huominen on vika työpäivä. Ja sen päätän minä nyt.

Mutta toki tässä päivässä oli niitä positiivisiakin, ja ihan random, puolia. Bussissa mun vieruskaverina oli teiniangstinen intialainen tyttö, joka puhui puhelimeen koko matkan ajan. Joka kolmas käyttämänsä sana oli lol, mikä kuulosti aika hauskalta intian sekaan :D Ja joo, oon melko varma että se käytti sitä ihan samalla tavalla mitä me käytetään eikä se ole intian kieltä, nimittäin tämä lol tuli niin passiivisena kommenttina aina hetken tauon jälkeen. Heehee. Yks toinen päivä mulla oli muuten bussissa vierssä ihan Harold & Kumarin Harold!! Ihan sen klooni! Mun oli tosi vaikee pitää pokka ja hillitä itteni kysymästä jotain typerää. Hiihii. 

Oli myös ihana töidenjälkeinen piristys kun käytiin sushilla poikakaverin kanssa ja oli luksus 1,5h aikaa yhdessä ennen kuin sen piti lähteä töihin! Ja kun saavuin kotiin, oli oven alta liu'utettu lappu, missä ranskalainen E sanoi että hänen tulee ikävä mua kun palaa takaisin Pariisiin. E lähtee vasta maanantaina, joten tänään sitten pidettiin pieni teehetki takapihalla. Pian myös S ja L tuli siihen ja ranskattaret alkoi ketjupolttamaan, ylläri jälleen, mutta mulle tuli huono olo joten tulin huoneeseen angstaa :D Hahah no en oikeasti angstaa. Nautin ihan vaan olla itsekseni ja kerään voimia huomiseen ja viikonloppuun! Huomenna on kaverin yllärisynttärit plus parit työhaastisjutut joten ei parane enää potea huonoa oloa.

En löydä mun ulkoista kovalevyä mistään, joten en saa kuvia tähän postaukseen. Sen sijaan linkitän yhden aussiartistin musaa, aivan mieletön mies. Juhlistettiin mun ja poikakaverin 2v. vuosipäivää maaliskuussa ja käytiin katsastamassa herra livenä the Basementissa ja !!!! Israelilaisvibainen jätkä on ihan uskomaton; mikä äänenhallinta yms! Keikalla oli jousikvartetti komppaamassa mikä toimi tosi hyvin. Nautin myös välispiikeistä; ne oli tosi nokkelia eli selvästi fiksu henkilö. Mutta eniten vaikutuin silti siitä äänenkäytöstä. Sitä taiteilua ei niin paljoa esiinny levyllä, mutta kyllä sitäkin jaksaa kuunnella ja rentoutua. Kuunnelkaa ihmeessä, tässä siis Lior!

Pliis opetelkaa joku soittamaan ja laulamaan ainakin tuo Bedouin Song niin tuun täältä vaikka heti Suomeen. Tai no...

Voisin myöhemmin tutustuttaa teidät muihinkin aussimuusikoihin, täältäkin nimittäin löytyy mahtavaa jengiä. Mutta ehkä Lior riittää tähän postaukseen; huomaan nimittäin että mulla on vähän hankaluuksia rajoittaa näitäkin biisivalintoja. Forgive me. Tosin, mainitsen nyt vaan että tsekatkaapas vielä ainakin Josh Pyke... Nyt hiljenen.

Sanelma
xx

P.S.