No moikka moi!
Mulla on tosi huono tapa. Ei, se ei ole liika juhliminen - pidän siitä! Ei, ei se ole myöskään huonot ruokatavat - ostan lähinnä mitä halvimmalla saa. Tai no ehkä kumpikin edellämainituista on huonohkoja tapoja, mutta nyt tarkoitan tätä yöroikkumista koneen äärellä. Mun turhanpäiväinen datailutuokio saattaa venyä ihan uskomattomiin afääreihin kun jotenkin onnistun pitämään itseäni screenin äärellä vaikka olisi väsyttänyt viimeiset pari tuntiakin. Tälläkin hetkellä on menossa tällainen yöllinen dataustuokio taas, tosin odotin vain herraa saapuvaksi töistä kotiin, että maltan itse mennä nukkumaan. Mutta siltikin tässä ollaan...
Vähän innostuin kirjoittelemisesta aiemmin illalla. Itseasiassa kirjoitin äiskälle kunnon avautumisen, kaikki mitä sydämen ja mielen päällä liikkuu. Kirjoitin viestiä valehtelematta 45 minuuttia, kunnes tyytyväisenä painoin Send-nappulaa Facebookissa. Klikkauksen jälkeen tajusin, että unohdin kopioida viestin, no mutta lähtipä menemään. Ja sitten Facebook ilmoittaakin että "Your message is too long." !#¤%/&(!! Sori äiti, en ihan pystynyt hankkimaan sitä tunnelatausta enää toista kolmea varttia. Yritän myöhemmin! Sitten jotenkin eksyin pitkästä aikaa blogini puolelle, ja huomasin, että viime perjantaina kirjoitettu teksti olikin tallentunut luonnoksiin. No voihan! En oo mikään käsi tän teknologian suhteen mut kyllä tässä vähän alkaa usko omiin kykyihin jo ihan hiipua!
Ehkä tää on ihan hyväkin, että alan päivittää blogia tän väsymyksen vallitessa. En välttämättä innostu kirjoitamaan yhtä pitkää romaania mitä yleensä, veikkaan vähän. En jaksa kyhätä mitään ihmeellistä vaan jälleen kerran mitä täällä on tapahtunut viimeisten päivien aikana!
Viime perjantaina oli siis kämpällä Marian ja Carolinen läksiäiset. Ehdin ennen niitä näkemään kuitenkin Haydenia ja mentiin Cheersiin nauttimaan ravitsevasta pubiruuasta! Hengailtiin siellä jokunen tovi kunnes eksyttiin Sun Toweriin moikkaamaan Carlaa ja hullua lössiä kolumbialaisia. Mua ei hirveesti niiden meno kiinnostanut ja toisaalta halusin myös tulla kotia juhlimaan, joten lähdin jo ennen kymppiä pois. Kotiin kun pääsin, niin olipas täällä jengiä! Takapiha oli täynnä lössiä, mainly brittejä ja bileet oli ihan pystyssä. Kämppikset oli lähinnä peruspaikalla eli pöydän ääressä, myös kummissaan miten täynnä talo on. No, ei mua ainakaan haitannu ja illasta tulikin tosi hauska; tutustuin pariin uuteen tyyppiin ja enemmän kämppiksiin. Meillä on tosi, tosi kivaa porukkaa kyllä täällä talossa! Maltoin mennä nukkumaan kolmen aikoihin, tosin kyllä siellä meininki jatkui vielä senkin jälkeen.
Onneksi sain edes muutaman tunnin nukuttua; lauantaina oli nimittäin suht hektinen työpäivä. Flavian eka kunnon työpäivä, joten piti olla vähän koulutushommissa. Se oli kuitenkin tosi hyvä, joten lähinnä sain kaitsia taas tätä Jimmyä. Ei vitsit mua alkaa kyllä oikeesti kiehuttaa että se on siellä ollut jo joitakin päiviä ja silti ihan pihalla! Työ ei ole hankalaa, ei ole liian paljon muistettavaa tai osattavaa, ja silti toinen osaa sählätä takahuoneet ja etuhuoneet ja kengät ja kaikki... Olin aika ärsyyntynyt 8 tunnin jälkeen, kunnes vihdoin alkoi sit ruuhka helpottaa ja jäin Jimmyn kanssa keskenään sinne. Aloin näyttää, miten meillä tehdään päivän lopetus ja jätkä vaan höpöttää päälle ihan niitä näitä ja sit yhtäkkiä häippäsee. Ja palaa takaisin vartin päästä. Excuse me, missä olit? Mitä ihmettä säädät???
Lauantai-iltana tuntui siis vähän siltä, että vois kyllä lähteä ulkona käymään. Menin Martinan luo, missä oli pieni lauma muitakin eurooppalaisia. Alkuilta meni tosi hauskasti Darlinghurstissa, kunnes jatkettiin jonnekin Double Bayhin, random! No mikäs siinä, aina hyvä nähdä uusia paikkoja vaikka lähteekin vähänä kauemmas kotoa. Ja tää klubi mihin mentiin oli itseasiassa tosi siisti! Parissa eri kerroksessa ja siellä oli vaikka mitä eri tasoja ja tanssilattia puoliks ulkoilmassa palmujen alla ja puoliks sisällä. Jengi oli tosi rentoo ja aussilaista ja siellähän viihtyi vallan mainiosti! Huidoin taksin alle ja pääsin petiin ehkä jo 3 kieppeillä.
Ja sunnuntaiaamuna taas töihin. Töissä Erikan ja Jimmyn kanssa, taas älytön ärsyyntyminen tähän meiän kiinalaiseen ja Erikalla myös. Ihan kamalaa kun tuntuu että vaikka miten yrittää neuvoo ja kertoo että miten homma toimii niin ei. Etenkin nyt meinaa vaivata, kun musta tuli periaatteessa se, joka on vastuussa kaupasta kun manageri itse siirtyy Mosmannin storeen. Ja sit siellä jätkä vaan säätää ihan omiaan! No mut ehkä se oppii vaan hitaasti ja jossain vaiheessa tajuankin et damn he's gooood! Pidän toivoa yllä. En liikaa, mutta pientä hippusta... Muuten töissä oli kyllä tosi kivaa, vika päivä Erikan kanssa ja asiakkaat oli kivoja. Ostin thermon ja vanilla chai-paketin töihin ja keitin itselleni vähän teetä! Ihanaa takahuonenautiskelua. Mm.
Illalla meinas jotenkin uni tulla silmään tosi vahvasti ja vetkuttelin pitkästä aikaa lähtöä tosi pitkään. Vihdoin päätin että en lähde ulos tänään, vaikka huominen onkin public holiday kiitos kuningattaren vanhenemisen. Jotenkin silti ysin kieppeillä löysin itseni Jennin luota kera Oporton purilaisen ja punaviinin ja mietin että no, vähän kyllä väsyttää edellisillat mutta onneksi lähdin! Oli vaan superkiva aloitella siellä keskenään ja kuunnella hyvää musiikkia ja puhua ihan mistä vaan. Meillä on Jennin kanssa molemmilla semmoinen hassu puoli, että ollaan tosi hitaita tietyissä asioissa, esim. valmistautumisessa, ruuan valitsemisessa ym... Joten nytkin saatiin itsemme lähtemään baareihin mukavan ajoissa 1.15am :D Jotain kavereita oli Kings Crossilla Sohossa, mutta se paikka oli kuulemma aivan järkyttävä, joten eipä jaksettu raahautua Crossille lainkaan. Mentiin pitkästä aikaa Scubariin! Opetettiin portsarille suomeksi Minä rakastan sinua ja törmättiin tuttuihin, brasilialaiseen Rafaeliin ja sen korealaiseen kaveriin Jerkiin. Scubar oli aika täynnä ja lähdettiin jossain vaiheessa jatkamaan matkaa Cheersiin, mutta siinä sitten kävi jotain randomia eikä koskaan päästy sisälle asti :D Toisaalta mua väsytti tässä vaiheessa aivan turkasen paljon, joten olin ihan tyytyväinen päästessäni kotia nukkumaan. Aamulla nimittäin taas töihin.
Ja aamullahan väsytti. Yleensä viikonlopun jaksaa painaa täysillä sekä töissä että iltaisin, kun maanantaina on sleep in. Nyt sitten piti skarpata itsensä täyteen voimaan ja loppujen lopuksi päivä sujui ihan kivasti. Mitä nyt yksi asiakas tuli sisälle haastamaan mua oikeuteen, mutta siitäkin selvittiin rauhallisella käsittelyllä. Onneks mulla on varmaan maailman paras rauhallinen esimerkki meidän isältä! Ei siinä tilanteessa siis ollut mitään huolestuttavaa, eihän tällä naisella tietenkään ollut mitään syystä haastaa mua oikeuteen :D Jotkut nyt vaan tykkää mesota ja aiheuttaa hämminkiä. Illalla tuli toinen pomoista töihin seuraks ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Käkättäessä :D
Arvatenkin kotiin päästessä kellahdin suoraan sänkyyn ja nukuin parin tunnin makoisat unet. Heräsin siihen, kun Jordan yritti soittaa ja ihmetteli, että mihinkä asti mä oon töissä. "Nah I'm at home babe just let me sleep ok....." ja kohta oli jätkä ovensuussa että mitä, kauan mä oon ollut kotona! Mä olin jotenkin niin poikki etten tajunnut että oli maanantai, eli Jortsun vapaapäivä. Toinen oli ollut terassilla hengaamassa ja mua odottelemassa. No harm done anyway, olihan meillä silti ilta aikaa yhdessä. Päätettiin katsastaa lähiön Himalayan restaurant, kun kävellään siitä ohi monta kertaa päivässä, muttei oo koskaan tullut eksyttyä sisän. Onneks vihdoin eksyttiin! Syötiin buffaloa, kanaa ja possunposkea. Mä olin ihan hurmiossa - etenkin buffalo oli deliciousssss! Koko ruoka maistu jotenkin tosi kotosalle, mätöin masun täyteen ruokaa ja elin jossain kolmannessa taivaassa. Jordan myös. Ai muuten, meidän tarjoilijan nimi oli Rakas. Hih.
Tiistaina olin yksin päivän töissä, mikä tarkoitti siis sitä että vihdoin pääsin järjestelemään ja listaamaan koko takahuoneen. En oo mikään kontrollifriikki, mutta olin kyllä odottanut tätä hetkeä kun saan laittaa kaiken selkeään järjestykseen! Mulla oli tosi hauska työpäivä, itseasiassa. Kävi kaksi mielisairasta asiakasta ja monta tosi mukavaa. Turkkilainen nainen huuteli ja juoksenteli ympäri kauppaa ja heitteli kenkiä olan yli. Toinen mies taas tuli mun luo, tarttui kädestä kiinni ja kysyi: "What is this? Is it a hand? What are there? Fingers?". Hmm. Ja yhtäkkiä vaati "Let me save you!", kunnes heittäyty avuttomana eteen ja alkoi lähes itkeä "Save me save me save me save me someone just said I'm stupid but I'm not really really I'm not so save me save me". Taas kaivoin jostain sen rauhallisuusauktoriteetin ja sanoin tyynesti vaan että "Sorry no but you're going to be fine. Just fine, no need to worry." Sit se rauhottu ihan silminnähden ja lähti ihan onnessaan kaupasta. Siis mitähän hitsiä!! Onneks oli myös tosi kivoja asiakkaita, niin en ollut ihan hämmentynyt päivän päätteeksi.
Illalla nähtiin Lauran kanssa 3 Wise Monkeysissa, no niin olipa yllättävä paikkavalinta hahah! Pitäis varmaan etsii uusia paikkoja, mut kyllä täällä on kuitenkin nähnyt jo niin monta pleissiä ja apinat vaan toimii. Sieltä saa ruokaa ja hyvää olutta. Ja jos innostuu tanssimaan niin menee vaan yläkertaan, voila! Mutta ei me innostuttu tanssimaan asti vaan avauduttiin toisillemme koko tästä maailmasta. Jennikin tuli mukaan ja siellä sitten höpöteltiin suomalaistyttöjen kanssa puoleenyöhön asti. Musta on tullut aika pubihengailija; viikonloppuisin toki on kiva päästää menemään, mutta muuten kyllä tuolla viihtyy!
Menin nukkumaan jo valmiiksi innoissani siitä, ettei aamulla ole alarm soimassa - viikon ainoo vapaapäivä! Joku kuitenkin alkoi soimaan 10am jälkeen, unenpöpperössä luulin sen olevan herätys joten runnoin vaan puhelimen keskinäppäintä ja manasin "Fu*k fu*k fu*k" kunnes tajusin, että ruudussa vaihtuu sekunnit ja siinä on pomon numero. Kappas, pomo soittaa ja tämä on meitsin aamukielenkäyttö! Laitoin nopsaan luurin korvalle ja olin ihan että "Sooorrryyyyyy good morning" mut Pauline räkätti langan toisessa päässä ""Oh Sal you're enjoying your day off, having a nice lazy morning!" Sitä se vaan soitti, että olisko mulla ketään kaveria vailla työtä. Sithän innostuin että On mulla on on on on on! Tosi hyvä tyttö löytyis! Joten soitin Jennille ja sanoin että soitapa nyt Paulinelle, pääsisit Mosmaniin töihin. Ja sehän pääs!
Mentiin Jordanin kanssa WellCohon lounaalle ja Jennikin löysi itsensä sinne. Oli jotenkin tosi hauskaa, naureskeltiin koko aik. Sit päätettiin lähteä Mosmaniin katsastamaan se store ihan huvin vuoks ja muutenkin, kun Jenni ei ollut käynyt ennen siellä enkä mäkään ollut pariin kuukauteen. Oli kiva nähdä Erika ja se uus liike. Paluumatkalla mentiin Jordanin työpaikalle ja voi mikä ihana ilta siitä tulikaan!! Saatiin ihan priimapalvelua ja pöytään kiikutettiin muutamaa eri punaviiniä ja jotain likööriä, lammaskeittoa, leipää eri valkosipuli- ja oliivitäytteillä, zucchini flowersia ja jälkkäriks vähän churroa suklaa- ja toffeekastikkeella! Siinä lämmittimen alla istuessa ja ah minkä makujen ääressä viihdyttiin varmaan melkein neljä tuntia ja taas pääsin johonkin makumaailman taivaaseen. Kaikki maistu ja haisi niin rikkaalle ja lämpimälle! Aivan ihanaa. Ja Jordan oli ihan huipputarjoilija. Ja pääsi taas ihan OZ-fiiliksiin kun seuraili sähkölinjoilla kipittäviä opossumeita. Voihan sen sateisen keskiviikkoillan viettää näinkin!
Mut nyt en jaksa vietellä enää mitään. Huomenna taas töihin, mutta ei se mitään, siellä kun on niin kivaa. Pomo laitto just viestiä että kiitos takahuoneen järjestelemisestä, ihan mahtavaa. Sunnuntai-iltana pomo soitti ihan randomisti että halusin vaan sanoa, että "You've been absolutely fantastic". Ohhoh, joo tais olla ihan kiva valinta tää työpaikka verrattuna niihin edellisiin paikkoihin Sydneyssä! Elämä kulkee siis aika mukavasti eteenpäin tällä hetkellä :) Ja työtunteja edessä tällä viikolla vielä ~40.
Mulla on muuten nyt tasan kaks kuukautta aikaa jäljellä Sydneyssä. Vähän käsittämätöntä.
Joka tapauksessa on ihanaa mennä nukkumaan!
xx
Sanelma
P.S. Lauantaina juhlitaan juhannusta! BBQ paikkana joku Shelly Beach tai Coogee, dunno yet. Itse tosin ehdin rientoihin vasta töiden jälkeen, mutta en epäile yhtään ettei jussifiilistä silti löytyis! Saiskohan kyhättyä kokon. Hmm.
P.P.S. Alla tosiaan se viime perjantain unohtunut postaus. Vähän turha FYI mutta päätin tärkeäksi mainita joka tapauksessa. Niin.
Mulla on tosi huono tapa. Ei, se ei ole liika juhliminen - pidän siitä! Ei, ei se ole myöskään huonot ruokatavat - ostan lähinnä mitä halvimmalla saa. Tai no ehkä kumpikin edellämainituista on huonohkoja tapoja, mutta nyt tarkoitan tätä yöroikkumista koneen äärellä. Mun turhanpäiväinen datailutuokio saattaa venyä ihan uskomattomiin afääreihin kun jotenkin onnistun pitämään itseäni screenin äärellä vaikka olisi väsyttänyt viimeiset pari tuntiakin. Tälläkin hetkellä on menossa tällainen yöllinen dataustuokio taas, tosin odotin vain herraa saapuvaksi töistä kotiin, että maltan itse mennä nukkumaan. Mutta siltikin tässä ollaan...
Vähän innostuin kirjoittelemisesta aiemmin illalla. Itseasiassa kirjoitin äiskälle kunnon avautumisen, kaikki mitä sydämen ja mielen päällä liikkuu. Kirjoitin viestiä valehtelematta 45 minuuttia, kunnes tyytyväisenä painoin Send-nappulaa Facebookissa. Klikkauksen jälkeen tajusin, että unohdin kopioida viestin, no mutta lähtipä menemään. Ja sitten Facebook ilmoittaakin että "Your message is too long." !#¤%/&(!! Sori äiti, en ihan pystynyt hankkimaan sitä tunnelatausta enää toista kolmea varttia. Yritän myöhemmin! Sitten jotenkin eksyin pitkästä aikaa blogini puolelle, ja huomasin, että viime perjantaina kirjoitettu teksti olikin tallentunut luonnoksiin. No voihan! En oo mikään käsi tän teknologian suhteen mut kyllä tässä vähän alkaa usko omiin kykyihin jo ihan hiipua!
Ehkä tää on ihan hyväkin, että alan päivittää blogia tän väsymyksen vallitessa. En välttämättä innostu kirjoitamaan yhtä pitkää romaania mitä yleensä, veikkaan vähän. En jaksa kyhätä mitään ihmeellistä vaan jälleen kerran mitä täällä on tapahtunut viimeisten päivien aikana!
Viime perjantaina oli siis kämpällä Marian ja Carolinen läksiäiset. Ehdin ennen niitä näkemään kuitenkin Haydenia ja mentiin Cheersiin nauttimaan ravitsevasta pubiruuasta! Hengailtiin siellä jokunen tovi kunnes eksyttiin Sun Toweriin moikkaamaan Carlaa ja hullua lössiä kolumbialaisia. Mua ei hirveesti niiden meno kiinnostanut ja toisaalta halusin myös tulla kotia juhlimaan, joten lähdin jo ennen kymppiä pois. Kotiin kun pääsin, niin olipas täällä jengiä! Takapiha oli täynnä lössiä, mainly brittejä ja bileet oli ihan pystyssä. Kämppikset oli lähinnä peruspaikalla eli pöydän ääressä, myös kummissaan miten täynnä talo on. No, ei mua ainakaan haitannu ja illasta tulikin tosi hauska; tutustuin pariin uuteen tyyppiin ja enemmän kämppiksiin. Meillä on tosi, tosi kivaa porukkaa kyllä täällä talossa! Maltoin mennä nukkumaan kolmen aikoihin, tosin kyllä siellä meininki jatkui vielä senkin jälkeen.
Onneksi sain edes muutaman tunnin nukuttua; lauantaina oli nimittäin suht hektinen työpäivä. Flavian eka kunnon työpäivä, joten piti olla vähän koulutushommissa. Se oli kuitenkin tosi hyvä, joten lähinnä sain kaitsia taas tätä Jimmyä. Ei vitsit mua alkaa kyllä oikeesti kiehuttaa että se on siellä ollut jo joitakin päiviä ja silti ihan pihalla! Työ ei ole hankalaa, ei ole liian paljon muistettavaa tai osattavaa, ja silti toinen osaa sählätä takahuoneet ja etuhuoneet ja kengät ja kaikki... Olin aika ärsyyntynyt 8 tunnin jälkeen, kunnes vihdoin alkoi sit ruuhka helpottaa ja jäin Jimmyn kanssa keskenään sinne. Aloin näyttää, miten meillä tehdään päivän lopetus ja jätkä vaan höpöttää päälle ihan niitä näitä ja sit yhtäkkiä häippäsee. Ja palaa takaisin vartin päästä. Excuse me, missä olit? Mitä ihmettä säädät???
Lauantai-iltana tuntui siis vähän siltä, että vois kyllä lähteä ulkona käymään. Menin Martinan luo, missä oli pieni lauma muitakin eurooppalaisia. Alkuilta meni tosi hauskasti Darlinghurstissa, kunnes jatkettiin jonnekin Double Bayhin, random! No mikäs siinä, aina hyvä nähdä uusia paikkoja vaikka lähteekin vähänä kauemmas kotoa. Ja tää klubi mihin mentiin oli itseasiassa tosi siisti! Parissa eri kerroksessa ja siellä oli vaikka mitä eri tasoja ja tanssilattia puoliks ulkoilmassa palmujen alla ja puoliks sisällä. Jengi oli tosi rentoo ja aussilaista ja siellähän viihtyi vallan mainiosti! Huidoin taksin alle ja pääsin petiin ehkä jo 3 kieppeillä.
 |
| Pitkästä aikaa kuvia viime päiviltä! Ei sinäänsä ole erityisempää tarvetta näytellä omaa pärstäänsä täällä blogimaailmassa, mutta nyt on ollut niin vähäkuvaisia postauksia eli there you go. |
Illalla meinas jotenkin uni tulla silmään tosi vahvasti ja vetkuttelin pitkästä aikaa lähtöä tosi pitkään. Vihdoin päätin että en lähde ulos tänään, vaikka huominen onkin public holiday kiitos kuningattaren vanhenemisen. Jotenkin silti ysin kieppeillä löysin itseni Jennin luota kera Oporton purilaisen ja punaviinin ja mietin että no, vähän kyllä väsyttää edellisillat mutta onneksi lähdin! Oli vaan superkiva aloitella siellä keskenään ja kuunnella hyvää musiikkia ja puhua ihan mistä vaan. Meillä on Jennin kanssa molemmilla semmoinen hassu puoli, että ollaan tosi hitaita tietyissä asioissa, esim. valmistautumisessa, ruuan valitsemisessa ym... Joten nytkin saatiin itsemme lähtemään baareihin mukavan ajoissa 1.15am :D Jotain kavereita oli Kings Crossilla Sohossa, mutta se paikka oli kuulemma aivan järkyttävä, joten eipä jaksettu raahautua Crossille lainkaan. Mentiin pitkästä aikaa Scubariin! Opetettiin portsarille suomeksi Minä rakastan sinua ja törmättiin tuttuihin, brasilialaiseen Rafaeliin ja sen korealaiseen kaveriin Jerkiin. Scubar oli aika täynnä ja lähdettiin jossain vaiheessa jatkamaan matkaa Cheersiin, mutta siinä sitten kävi jotain randomia eikä koskaan päästy sisälle asti :D Toisaalta mua väsytti tässä vaiheessa aivan turkasen paljon, joten olin ihan tyytyväinen päästessäni kotia nukkumaan. Aamulla nimittäin taas töihin.
 |
| Meillä oli innokkaana hampparinhaistelijana myös Mango-kissa. Varmaan mun lempikisuli! |
Arvatenkin kotiin päästessä kellahdin suoraan sänkyyn ja nukuin parin tunnin makoisat unet. Heräsin siihen, kun Jordan yritti soittaa ja ihmetteli, että mihinkä asti mä oon töissä. "Nah I'm at home babe just let me sleep ok....." ja kohta oli jätkä ovensuussa että mitä, kauan mä oon ollut kotona! Mä olin jotenkin niin poikki etten tajunnut että oli maanantai, eli Jortsun vapaapäivä. Toinen oli ollut terassilla hengaamassa ja mua odottelemassa. No harm done anyway, olihan meillä silti ilta aikaa yhdessä. Päätettiin katsastaa lähiön Himalayan restaurant, kun kävellään siitä ohi monta kertaa päivässä, muttei oo koskaan tullut eksyttyä sisän. Onneks vihdoin eksyttiin! Syötiin buffaloa, kanaa ja possunposkea. Mä olin ihan hurmiossa - etenkin buffalo oli deliciousssss! Koko ruoka maistu jotenkin tosi kotosalle, mätöin masun täyteen ruokaa ja elin jossain kolmannessa taivaassa. Jordan myös. Ai muuten, meidän tarjoilijan nimi oli Rakas. Hih.
Tiistaina olin yksin päivän töissä, mikä tarkoitti siis sitä että vihdoin pääsin järjestelemään ja listaamaan koko takahuoneen. En oo mikään kontrollifriikki, mutta olin kyllä odottanut tätä hetkeä kun saan laittaa kaiken selkeään järjestykseen! Mulla oli tosi hauska työpäivä, itseasiassa. Kävi kaksi mielisairasta asiakasta ja monta tosi mukavaa. Turkkilainen nainen huuteli ja juoksenteli ympäri kauppaa ja heitteli kenkiä olan yli. Toinen mies taas tuli mun luo, tarttui kädestä kiinni ja kysyi: "What is this? Is it a hand? What are there? Fingers?". Hmm. Ja yhtäkkiä vaati "Let me save you!", kunnes heittäyty avuttomana eteen ja alkoi lähes itkeä "Save me save me save me save me someone just said I'm stupid but I'm not really really I'm not so save me save me". Taas kaivoin jostain sen rauhallisuusauktoriteetin ja sanoin tyynesti vaan että "Sorry no but you're going to be fine. Just fine, no need to worry." Sit se rauhottu ihan silminnähden ja lähti ihan onnessaan kaupasta. Siis mitähän hitsiä!! Onneks oli myös tosi kivoja asiakkaita, niin en ollut ihan hämmentynyt päivän päätteeksi.
Illalla nähtiin Lauran kanssa 3 Wise Monkeysissa, no niin olipa yllättävä paikkavalinta hahah! Pitäis varmaan etsii uusia paikkoja, mut kyllä täällä on kuitenkin nähnyt jo niin monta pleissiä ja apinat vaan toimii. Sieltä saa ruokaa ja hyvää olutta. Ja jos innostuu tanssimaan niin menee vaan yläkertaan, voila! Mutta ei me innostuttu tanssimaan asti vaan avauduttiin toisillemme koko tästä maailmasta. Jennikin tuli mukaan ja siellä sitten höpöteltiin suomalaistyttöjen kanssa puoleenyöhön asti. Musta on tullut aika pubihengailija; viikonloppuisin toki on kiva päästää menemään, mutta muuten kyllä tuolla viihtyy!
Menin nukkumaan jo valmiiksi innoissani siitä, ettei aamulla ole alarm soimassa - viikon ainoo vapaapäivä! Joku kuitenkin alkoi soimaan 10am jälkeen, unenpöpperössä luulin sen olevan herätys joten runnoin vaan puhelimen keskinäppäintä ja manasin "Fu*k fu*k fu*k" kunnes tajusin, että ruudussa vaihtuu sekunnit ja siinä on pomon numero. Kappas, pomo soittaa ja tämä on meitsin aamukielenkäyttö! Laitoin nopsaan luurin korvalle ja olin ihan että "Sooorrryyyyyy good morning" mut Pauline räkätti langan toisessa päässä ""Oh Sal you're enjoying your day off, having a nice lazy morning!" Sitä se vaan soitti, että olisko mulla ketään kaveria vailla työtä. Sithän innostuin että On mulla on on on on on! Tosi hyvä tyttö löytyis! Joten soitin Jennille ja sanoin että soitapa nyt Paulinelle, pääsisit Mosmaniin töihin. Ja sehän pääs!
Mentiin Jordanin kanssa WellCohon lounaalle ja Jennikin löysi itsensä sinne. Oli jotenkin tosi hauskaa, naureskeltiin koko aik. Sit päätettiin lähteä Mosmaniin katsastamaan se store ihan huvin vuoks ja muutenkin, kun Jenni ei ollut käynyt ennen siellä enkä mäkään ollut pariin kuukauteen. Oli kiva nähdä Erika ja se uus liike. Paluumatkalla mentiin Jordanin työpaikalle ja voi mikä ihana ilta siitä tulikaan!! Saatiin ihan priimapalvelua ja pöytään kiikutettiin muutamaa eri punaviiniä ja jotain likööriä, lammaskeittoa, leipää eri valkosipuli- ja oliivitäytteillä, zucchini flowersia ja jälkkäriks vähän churroa suklaa- ja toffeekastikkeella! Siinä lämmittimen alla istuessa ja ah minkä makujen ääressä viihdyttiin varmaan melkein neljä tuntia ja taas pääsin johonkin makumaailman taivaaseen. Kaikki maistu ja haisi niin rikkaalle ja lämpimälle! Aivan ihanaa. Ja Jordan oli ihan huipputarjoilija. Ja pääsi taas ihan OZ-fiiliksiin kun seuraili sähkölinjoilla kipittäviä opossumeita. Voihan sen sateisen keskiviikkoillan viettää näinkin!
Mut nyt en jaksa vietellä enää mitään. Huomenna taas töihin, mutta ei se mitään, siellä kun on niin kivaa. Pomo laitto just viestiä että kiitos takahuoneen järjestelemisestä, ihan mahtavaa. Sunnuntai-iltana pomo soitti ihan randomisti että halusin vaan sanoa, että "You've been absolutely fantastic". Ohhoh, joo tais olla ihan kiva valinta tää työpaikka verrattuna niihin edellisiin paikkoihin Sydneyssä! Elämä kulkee siis aika mukavasti eteenpäin tällä hetkellä :) Ja työtunteja edessä tällä viikolla vielä ~40.
Mulla on muuten nyt tasan kaks kuukautta aikaa jäljellä Sydneyssä. Vähän käsittämätöntä.
Joka tapauksessa on ihanaa mennä nukkumaan!
xx
Sanelma
P.S. Lauantaina juhlitaan juhannusta! BBQ paikkana joku Shelly Beach tai Coogee, dunno yet. Itse tosin ehdin rientoihin vasta töiden jälkeen, mutta en epäile yhtään ettei jussifiilistä silti löytyis! Saiskohan kyhättyä kokon. Hmm.
P.P.S. Alla tosiaan se viime perjantain unohtunut postaus. Vähän turha FYI mutta päätin tärkeäksi mainita joka tapauksessa. Niin.
