Heissan!
Ajattelin, etten kerro kenellekään vielä mun blogista ennen kuin näen että tällä kertaa homma lähtee edes jollakin tavalla kunnolla käyntiin. Ajattelin, että jos en jaksa kirjoittaa, se johtuu vain siitä, että on niin paljon menoa ja meininkiä ettei ehdi istahtaa. Ajattelen nyt, että eläpä ajattele!
Mun loppupääsiäinen meni melko vastenmielisissä ja hyvin epäkiireisissä meiningeissä mutten silti kirjoitellut. Maanantai-iltana kateltiin leffaa poikakaverin kanssa, nukahdin sit siinä. Heräsin joskus iltasella ja kamalan huono olo... Tätä olotilaa jatku sit pitkälle aamuun asti, eli jos en ollut vähän purjoa viljelemässä niin olin huoneessa viidenkymmenen vaatekerroksen alla värisemässä. Eilen sitten makasin sängyssä johonkin iltakuuteen asti, välillä yritti tuo herranen herätellä lääkettä ottamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Sen aikaa mitä olin tolkuissani ja tajusin miten prinsessakohtelua sain niin melkein hävetti olla niin out of everything. Olin kuin joku kommunikointi- ja toimintakyvytön toope. Iltakympiltä heräsin pariks tunniks kokonaan ja pystyin jopa syödäkin - tai niin luulin! Tänään oon onneks vetässy parit mandariinit. Voittajafiilis!
Tänään mun oli eka tarkoituksena mennä töiden jälkeen uusi-seelantilaisen ystävättäreni KC:n luokse valmistelemaan NK:n teemasynttäribileisiin asua, Arabian night 21st!, mutten jaksanut edes ajatella lähteväni jonnekin Pymbleen asti ja KC ilmoitti ettei tulekaan lauantaina. Tulin siis kotiin ja parantelin maailmaan Byron Bayssa hengailevian ystävieni kanssa puhelimitse. On muuten pieni maailma, nimittäin RL oli Byronissa ja soitti että "Näin ihan varmasti sen sun kaverin JK:n täällä!" Soitto J:lle ja yep, pienet on piirit. Eipä kotonakaan tosin ehtinyt tylsää tulla, oli nimittäin kämppiksen perinteiset "maanantai-" eli varmaankin "eka viikon kunnon arkipäivä"-bileet. Tosin meitsi meni taas mandariini- ja vesilinjalla. Ja siltikin vatsatautinen olo. Bye chocolate crepet nutellalla ja kaikki muut mahdollinen... Muuten, jos tsekkasitte edellisestä postauksesta sen kuvan, missä oli vähän maanantai-iltojen meininkiä niin I'm tellin' ya. Tänään oli triplasti enemmän mässyä pöydässä. Maittavimman näköistä! Blaaaaaah! Mutta oli mulla silti mukava ilta! Hirveä partymeininki ei ymmärrettävästi ollut, mutta kuulin tosi mielenkiintosia juttuja meidän italiaanoilta niiden mafiameiningistä! Vähän politiikkaa pitkästä aikaa. Ei mutta oikeesti, wohoooh hullua meininkiä siellä. Opin muuten myös, että italiaksi "bitch" on "troija"! Haaaahaaah eli sitten kun eksyn Italiaan joskus elämässäni ja joku muija käy hermoille, niin vaikka pääsisikin italiaksi vähän troijalaisia suusta niin voin vaan kertoa olevani iso Brad Pitt-fani. Toimiiko? Todellakin toimii. Ehkä mun sittenkin kannattaa ajatella ainakin vähäsen, jos näin hyvää juttua syntyy päässä! ...................................... Tässä muuten taas yksi esimerkki miksi suurkaupunki on niin ihanan ihanan ihana. Ei mun loistavasta vitsistä, mut siis jengiä riittää kaikenlaista! Alkuaikoina mulla olikin tapana mennä vaan jonnekin istuskelemaan, seurailemaan ihmisiä muistivihon kanssa. Kiehtovaa tavata niin monenlaista ihmistä, oikeasti pystyä kommunikoimaan niiden kanssa.
Tänään olin töissäkin siis vähän offline-tilassa, joten aloinpa jopa miettiä blogiin eri kirjoitusaiheita. Ai niin ja, taidokkaasti otin appelsiinitarjotinta väärinpäin kiinni. Kaikki hedelmät lattialle. Niiiice. Enää kaks päivää töitä tuolla hedelmäpaikassa! Itseasiassa it's all up to me eli voipa huominenkin olla mun vimppa työpäivä. Let's see! Joka tapauksessa, tosi monta postausideaa tuli mieleen, mutten nyt muista niistä yhtään mitään. Kehittävää ajattelua! As I said - eläpä ajattele! Vitsi vitsi. Kyllä mulla on muutama reissupostaus ainakin mielessä ja mietin myös tehdä perinteisen Suomi-OZ-eroja, mutta en tiedä, kuinka kattavan postauksen saisin aikaiseksi vai olenko ehtinyt jo tottua niin nopeasti. Ja Aussieläinmaailmasta voisin kertoilla, kuin myös kahvila- ja baarikulttuurista... Tai jos tulee jotain ideoita niin kaikki otetaan täällä päällä vastaan. Täytyy nyt katsoa mitä ideoita tulee mieleen, mulla on suht laajat kuvavarastot tuolla tallessa niin jos nettiyhteydet vain sallii niin pystyn niitä länttäsemään ainakin tänne melko määrän niin näkee vähän tätä meininkiä täällä. Jos nyt tulen jatkamaan tätä kirjoittelua, tosin tällä hetkellä ainakin tuntuu hyvältä.
Eipä mulla siis paljoa turistavaa tänne tällä kertaa ole. Sen tosin voisin kertoa, että tämä tyttö laskeutuu Suomen kamaralle 16. elokuuta 2011. Odotettua aikaisemmin siis, tai toisaalta myöhemmin, mutta onhan siihenkin mennessä 50 viikkoa tullut oltua poissa kotimaasta! Kuulostaa superlyhyeltä kun sanoo tuollein viikoissa muuten. Saan siis elokuun lopussa matkavakuutukset taas kuntoon ja sitten who knows where I'll fly. Toivottavasti Suomessa on silloin vielä lämmin; täällä on nimittäin tällä hetkellä polttavan kuuman kesän jälkeinen hrrrrrrrrrrkolea syksy meneillään. Kumma fiilis iski muuten tänään kun sain selville päivämäärät. Melkein neljä kuukautta aikaa vielä lentoihin, mutta silti... En osaa selittää. Honestly, en malta oottaa että näen kaikki rakkaat siellä päässä taas! Yks päivä mietin miltä tuntuu taas rutistaa perhettä, ystäviä, sukua... Tuli semmoset innostusjännitysmitkäliekäänkylmän väreet! Pasmat meni ihan sekaisin. Mut silti, jo nyt mua pelottaa, jännittää, ahdistaa lähtö täältä. Onneks näihin kaikista vaikeimpiin asioihin mulla on ihmisiä, keille voin puhua ettei mun tarvitse täällä avautua bittimaailmalle. Nettiangstihan on aina ihaninta, eikö?
Läheisten lisäksi on muuten yksi asia, jota kaipaan Suomesta. Tai no, on useampikin, mutta tällä hetkellä odotan niin innoissani että pääsen taas suomalaisille keikoille, Poppariin sun muuta! Emma Salokoskea Youtubettaneena repeatilla night after night voin kertoa, että ah kyllä kotomaa se vain osaa. Muuten, miksi Youtuben Emma Salokoski-soittolistahaussa alkaa yhtäkkiä soimaan jotain heavy musicia? Tuomo sopii sinne sekaan kyllä, mutta rankempi rokki, Antti Tuisku ja Anna Abreu... No ehkä mä saankin jotakin jutunjuurta tästä aiheesta, Suomi-Australia-erot, kun oikein keskityn kirjoittamiseen. On muuten omituista kirjoittaa suomeks tällaista tekstitekstiä, välillä ihan ärsyttävää miten automaattisesti kirjoitan kansallisuudet, kielet yms. isolla alkukirjaimella ja yhdyssanat miten sattuu, englantilaisittain, ennen kuin luen kertaalleen läpi ja tajuan.
Tosin nyt en tajua oikein mitään enää. Kuulen kitaransoittoa vielä olkkarista, omalta koneelta Emma Salokoskea ja aivoista vaimeata hurinaa. Ehkä on aika painua pehkuihin. Ja ens kerralla skarpata hyvään kirjoittamiseen.... Or maybe let's just see with that. Ärsyttää kun tuli tyhmä postaus. Nettiangsti, jes!
Sanelma
xx
PS. En oo sit ihan järkyttävän omahyvänen ihminen, kait, vaikka lisäilenkin paljon näitä omia kuvia tänne. Mun Facebook-profiili on nimittäin suht julkinen, ei tosin kaikille näy kaikki, mutta esim. mulla on paljon kaverien kuvia siellä, niin ajattelin tässä pitää hieman matalampaa profiilia ettei ketään ala häiritä. Eli ainakaan tässä vaiheessa en lisäile muiden henkilöiden kuvia, nimiä tms. erityisemmin. Plus en oikein tiedä vielä mitä kuvia laittelisin, ja itse ainakin pidän enemmän kuvallisista kuin kuvattomista postauksista. Tähän postaukseen keräilin siis omaa naamaani jokapäiväisestä elämästäni eli aika paljon kahvilakuvia yms. basiccia esiintyy.
Ajattelin, etten kerro kenellekään vielä mun blogista ennen kuin näen että tällä kertaa homma lähtee edes jollakin tavalla kunnolla käyntiin. Ajattelin, että jos en jaksa kirjoittaa, se johtuu vain siitä, että on niin paljon menoa ja meininkiä ettei ehdi istahtaa. Ajattelen nyt, että eläpä ajattele!
 |
| Missing the summer kun hedelmien hinnat oli vielä kutakuinkin kohtuullisia! Nyt ei enää rahat riitä supermarketin hedelmiin, mutta onneksi naapurista löytyy pikkuinen hedelmäkauppa, mistä saa halvalla tuoretta. Me likey! |
 |
| Ennen joulua huomasin Newtownissa raflan, mistä saa glögiä! Megasuperhyperinnostuneena raahasin poikakaverin sinne, mutta mitä saimmekaan... Pahaa punkkua, kaukana glögistä. Ties mitä viikinkiverta musta löytyykään, nimittäin meinas raivo iskeä. Onneksi sain kypärän päähäni jos oikein hermostun! Plus, tietnekin, vähän ylihintaisia turkinpippureita. Omnom, oli kyllä $6 arvoisia. |
Sanelma
xx
PS. En oo sit ihan järkyttävän omahyvänen ihminen, kait, vaikka lisäilenkin paljon näitä omia kuvia tänne. Mun Facebook-profiili on nimittäin suht julkinen, ei tosin kaikille näy kaikki, mutta esim. mulla on paljon kaverien kuvia siellä, niin ajattelin tässä pitää hieman matalampaa profiilia ettei ketään ala häiritä. Eli ainakaan tässä vaiheessa en lisäile muiden henkilöiden kuvia, nimiä tms. erityisemmin. Plus en oikein tiedä vielä mitä kuvia laittelisin, ja itse ainakin pidän enemmän kuvallisista kuin kuvattomista postauksista. Tähän postaukseen keräilin siis omaa naamaani jokapäiväisestä elämästäni eli aika paljon kahvilakuvia yms. basiccia esiintyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti