Heippulis!
Australialaiset sanovat, että Sydneyssä voi kokea neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana. Suomalaisena en tietenkään ihan uskonut, nimittäin edes Suomessakaan ei sentään pudottu lumikinoksista helteeseen. Näin syksykeleinä alan hiljalleen kuitenkin ymmärtää, mitä paikalliset tarkoittivat. Yhden päivän aikana voi kokea helteen, sateen, viiman yms. Esimerkiksi tänään lähdin aikaisin aurinkoisena aamuna töihin, puin päälle hameen, t-paidan ja ballerinat. Varalta otin kuitenkin pitkähihaisen ja sateenvarjon mukaan, vaikka vähän hölmöltä tuntuikin kun aurinko lämmitti niin ihanasti. Nousin bussiin helteestä; reilun vartin päästä poistuessani bussista oli taivas harmaa ja pari minuuttia niin eiköhän satanut kuin saavista. Ja tämmöinen keli on kuulemma se talvikeli täällä, senhän tulenkin kokemaan pian. Melkein tulee ikävä niitä kaikkein kosteimpiakin kesäpäiviä. Tosin itseasiassa on yllättävän virkistävää olla vähän näissä viileimmissäkin päivissä!
Tää keli on kuitenkin jättänyt mut vielä koti-iltailemaan tänään. Pesin parit koneelliset pyykkiä ja pian on suunnitelmissa siivota, jatkaa Angus ja Julia Stonen popittamista ja käydä ostamassa parit kynttilät tunnelman luomiseksi. Eilen ostin CottonOnista sisäUggit, todella aidot $20... Näillä pärjää täällä koleassa sisällä! Ihana V teki mulle kyllä toissajouluna Suomessa villasukat, mutta en löydä toista kappaletta eikä yhdellä ihan pärjää. Muita suunnitelmia on keittää teetä, katsella How I Met Your Motheria (ylläri!) ja mennä aikaisin petiin. Huomenna on nimittäin vika työpäivä! Jeeeee, oon niin iloinen!
Tosin on mulla ollut vähän koko päivän tämmöinen nyhjäfiilis. Töissä oli tositosi huono olo mut nyt taas helpottaa. Mutta muutenkin vähän harmaa fiilis ollut, mikä on aika vieras tunne kyllä Australiassa. Päivä alko sillä kun minä ja italialainen kämppis molemmat yritettiin metsästää aamubussia, mutta taas kerran kaikki oli täynnä! Tapani mukaan olin jättänyt lähdön viime tingalle, joten lopulta eräs bussikuski varmaan säikähti mun kehonkieltä kun näytin luultavasti että aion noitua sen jos ei päästä mua sisälle bussiin ja se lopulta äkkipysähtyi. Onneksi! Työpäivä oli sitten sitäkin tyhmempi. Eniten mua noissa töissä ärsyttää se, etten saa mitään irti töistä. Työ ei ole millään tavalla haastavaa, enkä pysty edes nauttimaan työkavereiden seurasta. 1/5 ehkä tervehtii aamulla ja harva käyttää pyytäessään edes please-sanaa. Aussien mittakaavoilla se on oikeasti jo törkeetä, nimittäin täällä kun melkein kadulla vastaantulijatkin saattaa kysellä mitä kuuluu ja pleasea käytetään jatkuvasti. Ja sitten jostain syystä mulle ei töissä käytetä kumpaakaan. Musta tuntuu että mun peruspositiivinen minä muuttuu työpäivän aikana ilmeettömäksi tylsimykseksi, kenen ainoa ilo on se kun pääsee pian pois. Joten vihdoin sanoin pomolle että okei, nyt oikeasti huominen on vika työpäivä. Ja sen päätän minä nyt.
Mutta toki tässä päivässä oli niitä positiivisiakin, ja ihan random, puolia. Bussissa mun vieruskaverina oli teiniangstinen intialainen tyttö, joka puhui puhelimeen koko matkan ajan. Joka kolmas käyttämänsä sana oli lol, mikä kuulosti aika hauskalta intian sekaan :D Ja joo, oon melko varma että se käytti sitä ihan samalla tavalla mitä me käytetään eikä se ole intian kieltä, nimittäin tämä lol tuli niin passiivisena kommenttina aina hetken tauon jälkeen. Heehee. Yks toinen päivä mulla oli muuten bussissa vierssä ihan Harold & Kumarin Harold!! Ihan sen klooni! Mun oli tosi vaikee pitää pokka ja hillitä itteni kysymästä jotain typerää. Hiihii.
Oli myös ihana töidenjälkeinen piristys kun käytiin sushilla poikakaverin kanssa ja oli luksus 1,5h aikaa yhdessä ennen kuin sen piti lähteä töihin! Ja kun saavuin kotiin, oli oven alta liu'utettu lappu, missä ranskalainen E sanoi että hänen tulee ikävä mua kun palaa takaisin Pariisiin. E lähtee vasta maanantaina, joten tänään sitten pidettiin pieni teehetki takapihalla. Pian myös S ja L tuli siihen ja ranskattaret alkoi ketjupolttamaan, ylläri jälleen, mutta mulle tuli huono olo joten tulin huoneeseen angstaa :D Hahah no en oikeasti angstaa. Nautin ihan vaan olla itsekseni ja kerään voimia huomiseen ja viikonloppuun! Huomenna on kaverin yllärisynttärit plus parit työhaastisjutut joten ei parane enää potea huonoa oloa.
En löydä mun ulkoista kovalevyä mistään, joten en saa kuvia tähän postaukseen. Sen sijaan linkitän yhden aussiartistin musaa, aivan mieletön mies. Juhlistettiin mun ja poikakaverin 2v. vuosipäivää maaliskuussa ja käytiin katsastamassa herra livenä the Basementissa ja !!!! Israelilaisvibainen jätkä on ihan uskomaton; mikä äänenhallinta yms! Keikalla oli jousikvartetti komppaamassa mikä toimi tosi hyvin. Nautin myös välispiikeistä; ne oli tosi nokkelia eli selvästi fiksu henkilö. Mutta eniten vaikutuin silti siitä äänenkäytöstä. Sitä taiteilua ei niin paljoa esiinny levyllä, mutta kyllä sitäkin jaksaa kuunnella ja rentoutua. Kuunnelkaa ihmeessä, tässä siis Lior!
Pliis opetelkaa joku soittamaan ja laulamaan ainakin tuo Bedouin Song niin tuun täältä vaikka heti Suomeen. Tai no...
Voisin myöhemmin tutustuttaa teidät muihinkin aussimuusikoihin, täältäkin nimittäin löytyy mahtavaa jengiä. Mutta ehkä Lior riittää tähän postaukseen; huomaan nimittäin että mulla on vähän hankaluuksia rajoittaa näitäkin biisivalintoja. Forgive me. Tosin, mainitsen nyt vaan että tsekatkaapas vielä ainakin Josh Pyke... Nyt hiljenen.
Sanelma
xx
P.S.
Australialaiset sanovat, että Sydneyssä voi kokea neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana. Suomalaisena en tietenkään ihan uskonut, nimittäin edes Suomessakaan ei sentään pudottu lumikinoksista helteeseen. Näin syksykeleinä alan hiljalleen kuitenkin ymmärtää, mitä paikalliset tarkoittivat. Yhden päivän aikana voi kokea helteen, sateen, viiman yms. Esimerkiksi tänään lähdin aikaisin aurinkoisena aamuna töihin, puin päälle hameen, t-paidan ja ballerinat. Varalta otin kuitenkin pitkähihaisen ja sateenvarjon mukaan, vaikka vähän hölmöltä tuntuikin kun aurinko lämmitti niin ihanasti. Nousin bussiin helteestä; reilun vartin päästä poistuessani bussista oli taivas harmaa ja pari minuuttia niin eiköhän satanut kuin saavista. Ja tämmöinen keli on kuulemma se talvikeli täällä, senhän tulenkin kokemaan pian. Melkein tulee ikävä niitä kaikkein kosteimpiakin kesäpäiviä. Tosin itseasiassa on yllättävän virkistävää olla vähän näissä viileimmissäkin päivissä!
Tää keli on kuitenkin jättänyt mut vielä koti-iltailemaan tänään. Pesin parit koneelliset pyykkiä ja pian on suunnitelmissa siivota, jatkaa Angus ja Julia Stonen popittamista ja käydä ostamassa parit kynttilät tunnelman luomiseksi. Eilen ostin CottonOnista sisäUggit, todella aidot $20... Näillä pärjää täällä koleassa sisällä! Ihana V teki mulle kyllä toissajouluna Suomessa villasukat, mutta en löydä toista kappaletta eikä yhdellä ihan pärjää. Muita suunnitelmia on keittää teetä, katsella How I Met Your Motheria (ylläri!) ja mennä aikaisin petiin. Huomenna on nimittäin vika työpäivä! Jeeeee, oon niin iloinen!
Tosin on mulla ollut vähän koko päivän tämmöinen nyhjäfiilis. Töissä oli tositosi huono olo mut nyt taas helpottaa. Mutta muutenkin vähän harmaa fiilis ollut, mikä on aika vieras tunne kyllä Australiassa. Päivä alko sillä kun minä ja italialainen kämppis molemmat yritettiin metsästää aamubussia, mutta taas kerran kaikki oli täynnä! Tapani mukaan olin jättänyt lähdön viime tingalle, joten lopulta eräs bussikuski varmaan säikähti mun kehonkieltä kun näytin luultavasti että aion noitua sen jos ei päästä mua sisälle bussiin ja se lopulta äkkipysähtyi. Onneksi! Työpäivä oli sitten sitäkin tyhmempi. Eniten mua noissa töissä ärsyttää se, etten saa mitään irti töistä. Työ ei ole millään tavalla haastavaa, enkä pysty edes nauttimaan työkavereiden seurasta. 1/5 ehkä tervehtii aamulla ja harva käyttää pyytäessään edes please-sanaa. Aussien mittakaavoilla se on oikeasti jo törkeetä, nimittäin täällä kun melkein kadulla vastaantulijatkin saattaa kysellä mitä kuuluu ja pleasea käytetään jatkuvasti. Ja sitten jostain syystä mulle ei töissä käytetä kumpaakaan. Musta tuntuu että mun peruspositiivinen minä muuttuu työpäivän aikana ilmeettömäksi tylsimykseksi, kenen ainoa ilo on se kun pääsee pian pois. Joten vihdoin sanoin pomolle että okei, nyt oikeasti huominen on vika työpäivä. Ja sen päätän minä nyt.
Mutta toki tässä päivässä oli niitä positiivisiakin, ja ihan random, puolia. Bussissa mun vieruskaverina oli teiniangstinen intialainen tyttö, joka puhui puhelimeen koko matkan ajan. Joka kolmas käyttämänsä sana oli lol, mikä kuulosti aika hauskalta intian sekaan :D Ja joo, oon melko varma että se käytti sitä ihan samalla tavalla mitä me käytetään eikä se ole intian kieltä, nimittäin tämä lol tuli niin passiivisena kommenttina aina hetken tauon jälkeen. Heehee. Yks toinen päivä mulla oli muuten bussissa vierssä ihan Harold & Kumarin Harold!! Ihan sen klooni! Mun oli tosi vaikee pitää pokka ja hillitä itteni kysymästä jotain typerää. Hiihii.
Oli myös ihana töidenjälkeinen piristys kun käytiin sushilla poikakaverin kanssa ja oli luksus 1,5h aikaa yhdessä ennen kuin sen piti lähteä töihin! Ja kun saavuin kotiin, oli oven alta liu'utettu lappu, missä ranskalainen E sanoi että hänen tulee ikävä mua kun palaa takaisin Pariisiin. E lähtee vasta maanantaina, joten tänään sitten pidettiin pieni teehetki takapihalla. Pian myös S ja L tuli siihen ja ranskattaret alkoi ketjupolttamaan, ylläri jälleen, mutta mulle tuli huono olo joten tulin huoneeseen angstaa :D Hahah no en oikeasti angstaa. Nautin ihan vaan olla itsekseni ja kerään voimia huomiseen ja viikonloppuun! Huomenna on kaverin yllärisynttärit plus parit työhaastisjutut joten ei parane enää potea huonoa oloa.
En löydä mun ulkoista kovalevyä mistään, joten en saa kuvia tähän postaukseen. Sen sijaan linkitän yhden aussiartistin musaa, aivan mieletön mies. Juhlistettiin mun ja poikakaverin 2v. vuosipäivää maaliskuussa ja käytiin katsastamassa herra livenä the Basementissa ja !!!! Israelilaisvibainen jätkä on ihan uskomaton; mikä äänenhallinta yms! Keikalla oli jousikvartetti komppaamassa mikä toimi tosi hyvin. Nautin myös välispiikeistä; ne oli tosi nokkelia eli selvästi fiksu henkilö. Mutta eniten vaikutuin silti siitä äänenkäytöstä. Sitä taiteilua ei niin paljoa esiinny levyllä, mutta kyllä sitäkin jaksaa kuunnella ja rentoutua. Kuunnelkaa ihmeessä, tässä siis Lior!
Pliis opetelkaa joku soittamaan ja laulamaan ainakin tuo Bedouin Song niin tuun täältä vaikka heti Suomeen. Tai no...
Voisin myöhemmin tutustuttaa teidät muihinkin aussimuusikoihin, täältäkin nimittäin löytyy mahtavaa jengiä. Mutta ehkä Lior riittää tähän postaukseen; huomaan nimittäin että mulla on vähän hankaluuksia rajoittaa näitäkin biisivalintoja. Forgive me. Tosin, mainitsen nyt vaan että tsekatkaapas vielä ainakin Josh Pyke... Nyt hiljenen.
Sanelma
xx
P.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti