I love life, life loves me, everything in the world makes me happy

Moik!

Tältä päivältä ei ole erityisemmin kerrottavaa, vielä hahah!, nimittäin töissä oli vain todella hiljaista, eikä ihme. Keli kun oli ihan täydellinen - mulle tuli kuuma farkuissa. Miksihän en taaskaan napannut kameraa laukkuun; kotimatkalla kaupungin korkeisiin rakennuksiin osuva valo oli ihan mielettömän upea. Vähän kuin kuumimpina kesäpäivinä, semmoinen lämmin ja polttava. Kaunis. Tulipa taas rakastuttua Sydneyyn, ties monennetta kertaa! 

Jatkan siis tätä kuvahaastetta, kun ei mulla ole vielä kiire mihinkään.


2. a photo of yourself a year ago  

Onnellinen ylioppilas 2010!

Käsittämätöntä, miten siitä on aikalailla tasan vuosi, kun itse pääsin ylioppilaaksi. Tuntuu jotenkin, että olisi paljon kauemmin, mutta toisaalta taas, että ei siitä niin kauaa voi olla. Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, siksi varmaan tuntuu hankalalta sijoittaa omat juhlat jo vuoden päähän. Siltikin, kun katson ja mietin itseäni vuosi sitten, näen paljon, paljon nuoremman version Sanelmasta.


Olin mun ylppäripäivänä ihan mielettömän onnellinen! Oon muutenkin tosin aina onnellinen, mutta tällöin jotenkin ihan tirisin onnesta! Päivä oli todella onnistunut, nauroin ja hymyilin varmaan koko päivän. Niin moni asia sai mut rakastamaan elämää ihan mielettömän paljon; olin iloinen nähdessäni lukiokaverit ensimmäisen Aussien reissun jälkeen, ja oli myös aika jännä astella korkeissa koroissani kouluun hakemaan päättötodistus. Kun käveltiin koululta sankarihautausmaalle, oli vähän haikea fiilis kun tajusi, että nyt on varmaan viimeinen kerta koolla tän jengin kanssa, näissä merkeissä. 


Siitä jatkui matka kotiin, ah ihanien ruokien äärelle... Ja sitäkin ihanimpien ihmisten! Porukkaa lappas sisälle koko ajan, en kaikkien kanssa ehtinyt kunnolla edes jutella. Mulle itselle jäi ainakin semmoinen fiilis, että kaikilla oli hauskaa ja seuraa. Itselläni ainakin! Viimeiset vieraat lähtivät ilmeisesti vasta aamyön tunneilla. itse tulin kotiin joskus 4AM jälkeen Jyväskylästä juhlimasta, ja ilmeisesti vasta vain vähän ennen sitä oli meidän muukin jengi malttanut mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän vieraita, tosin itse olin pahasti aikataulusta myöhässä ja ensimmäiset maljakuvat onkin niin, että mulla on suurin osa hiuksista sykeröllä ylhäällä ja ehkä kaks kiekuraa saatu kiharrettua. Tapani mukaan...


Koko viikonloppu oli siis ihan mielettömän mahtava. Mikä siitä sitten teki niin superonnistuneen? Tietenkin olin iloinen, ylpeä ja myös helpottunut lukiotaipaleen lopetuksesta. Takana oli hienot kolme vuotta! Vaikka en niihin itse kirjoituksiin panostanutkaan erityisemmin, ne meni aika hyvin ja etenkin päättötodistus sai tyytyväiseksi. Ei pelkkä koulu saanut kuitenkaan mua niin superfiiliksiin. Itse ajattelin juhlapäivän myös toisenlaisen taipaleen päättämiseksi, aika isoksi the end of an era. Me oltiin nimittäin myyty meidän perhetalo ja parin kuukauden kuluttua äiti ja iskä oliskin muuttaneet Thaimaahan ja itse Australiaan. Muuttui siis silloinen tilanne aikalailla! Puhkuin ylpeyttä meidän perheestä, kun vastaanotettiin vieraita. Tunsin, tunnen edelleenkin!, niin mahtavaa rakkautta jokaista perheenjäsentä kohtaan ja mietin, miten onnellisia hetkiä me ollaan tässä talossa ja ylipäätäänkin yhdessä koettu. En pysty selittämään, miten tietyllä tavalla tyhjentävä fiilis on tuntea näin isoa onnellisuutta ja rakkaudentunnetta omasta perheestään - ei siinä paljoa muuta elämässä tarvita, siltä vähän tuntui. Juhlien vieraat oli tuttuja lähivuosilta tai ihan pitkänkin ajan varrelta, ja tietyllä tavalla pystyi näkemään omaan elämään vaikuttaneista asioista ja ihmisistä. Lisäksi, kun olin silloin ollut jo 9 viikkoa poissa Suomesta ja tiesin, että pian lähden paljon pitemmäksi aikaa pois taas, olin todella, todella iloinen nähdessäni niin monet kasvot meidän kotona. Olin myös uskomattoman otettu siitä, miten moni henkilö oli uurastanut mun juhlien eteen, itse kun olin ollut vähän toisella puolen maailmaa. Ja miten hyvin oli onnistuttu! Ruoka, juoma, sisustus ym. oli ihan viimosen päälle, vau!


Päättäripäivä oli siis iso päivä mulle. Se oli selkeä lopetus menneelle, mutta myös merkki sille, että uusi saa nyt alkaa. Se mennyt oli ollut niin hyvää aikaa, että ehkä siksikin mun oli tosi helppo lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta ja rohkeaa. En olisi parempaa pohjaa voinut ikinä toivoakaan.


Kun siis edelleenkin pystyn tuntemaan tuon vuodentakaisen päivän fiilikset tosi vahvasti ja muistan sen todella tarkasti, tuntuu hassulta, miten siitä on kulunut jo vuosi. Mutta, miten paljon onkaan asiat muuttuneet yhden, vain yhden, vuoden aikana! Ylppärilakki päässä heilunut tyttö tunsi silloin itsensä niin vanhaksi ja aikuismaiseksi; rohkeana ja itsevarmana lähdössä tulevaan tuntemattomaan. 


Nyt kun mietin, niin toki olin silloin jo fiksu 19-vuotias. Nyt olen kuitenkin 20, mutta ei se ole pelkkä vuosikymmen, mikä on muuttunut. Olen kasvanut hurjan määrän. En osaa selkeästi sanoa että miten ja miksi. Sanotaan, että matkailu avartaa - pitää paikkaansa. Ja etenkin kasvattaa. Olenhan kuitenkin luonut oman, mielettömän hienon!, elämän aivan toiselle puolelle maialmaa, onnistunut siinä hyvin. Olen löytänyt hyvän työpaikan, ihanan asunnon, paljon kavereita ja monia ystäviäkin. Olen oppinut todella vastuuntuntoiseksi, pitänyt itsestäni huolen tilanteessa kuin tilanteessa, nähnyt ja kokenut paljon erilaista ja uutta. Olen tavannut kaikenlaisia ihmisiä, kokeillut erilaisia töitä, oppinut kieltä vielä enemmän. Olen ikävöinyt kotia, läheisiä, ja tehnyt isompia päätöksiä kuin koskaan ennen. Ja olen oppinut itsestäni paljon. Vaikka mulla on aina ollut hyvä itsetunto, on se täällä vielä kohentunut, kun oon kaiken tän pystynyt tekemään. Ja nyt oon tutustunut vielä enemmän vahvuuksiini ja heikkouksiini, kokeillut rajojani ja uskaltanut. Kuulostan varmaan leuhkalta, mutta en sitä ole. On vain mahtavaa olla minä ja tietää, mitä kaikkea olen tehnyt, oppinut ja uskaltanut. Ja silti, miten uskomattoman paljon mulla on vielä opittavaa, nähtävää, uskallettavaa, tutustuttavaa... 


Kaikista eniten olen varmaan oppinut rakastamaan. Rakastamaan ja arvostamaan mulle kaikista tärkeimpiä ihmisiä ympäri maailmaa. Mulla on sanoinkuvaamattoman, melkein pakahduttavan suuria tunteita mun perheelle ja muille rakkaille. Lisäksi olen oppinut rakastamaan ihmisiä täällä, noukkimaan niistä ne rakastettavimmat puolet. Ihmisten lisäksi olen huomannut, miten mielettömän paljon rakastan tätä maailmaa ylipäätäänkin - miten paljon sillä on näytettävää, annettavaa, maistettavaa, haisteltavaa. Tästä olen saanut niin paljon inspiraatiota ja seikkailumieltä, että olen oppinut rakastamaan kokemista ja oppimista. Plus oppinut rakastamaan elämän pienimpiäkin asioita. Ja monia, monia muita asioita!


Mulla on siis ihan mielettömän hyvä fiilis elämästä. Elämä on hyvää! Etenkin, jos on itse valmis tekemään töitä sen eteen. Olen onnekas, että mulla on paras mahdollinen pohja tälle elämälle - mun perhe ei olisi voinut tehdä lapsuudestani pisaraakaan onnellisempaa, opettavampaa tai tukevampaa. Arvostan äitiä, iskää, veljeä ja muita lähisukulaisia niin paljon. Ne on antaneet mulle niin paljon, että olen uskaltanut luottaa itseni lisäksi muuhun maailmaan. Mulla on varmaan aina matkassa mukana perheen rakkauden ja oppien luoma vahva pohja, enkä näe itseni vajoavan minkäänlaiseen kuiluun. Tähän kun vielä lisää Aussivuoden aikana oppimani ja kokemani, on oikeastikin aika hyvä olla tässä elämässä. Elämä on hyvää.


Suht paljon pystyin löpisemään ylppärikuvasta tähän, vaikkakin mitä luultavimmin suurin osa sanoista on turhia ja ne tärkeimmät jäi silti sanomatta. Suht paljon aikaakin tähän kului, mulla tulee nyt ihan jo kiire kipaisemaan lähiSparista (meidän naapurissa on Spar!!!) nuudelit ja valmistautumaan iltaan. Mennään johonkin juhliin Arncliffeen ja ajattelin ennen sitä käydä Ivyssä parin brasilialaisen kaverin kanssa. Katellaan mihin tulee eksyttyä tänä iltana; toivottavasti aikaisin kotiin nimittäin huomenna on 9 asti yhdeksän tuntia töitä. Kahdestaan pomon kanssa, ekaa kertaa. Heh heh heh....


Hyvää viikonloppua! Ja ai niin, hurjan paljon onnea kaikille kevään ylioppilaille ja valmistuneille!

xx
Sanelma

P.S. Sori nuo hervottomat rivivälit. En oikein osaa laittaa kuriin Bloggerin temppuilua. 

Sometimes I'm just missing missing you

Moi taas.

En jaksa liittää tätä postausta tän päivän edelliseen postaukseen, en tiedä miksi. Se on ehkä niin turha ja sekava postaus, ettei kaipaa enää yhtään ylimääräistä. Vähän kuin mun olo juuri tällä hetkelläkin, heh. 

Ajattelin aloittaa  kuvahaasteen blogissa; ehkä se motivoi postaamaan useammin ja lyhyemmin. Haasteessa on 30 kohtaa, en tiedä kuinka monta tulen tekemään. Ainakin nyt tämän ensimmäisen, mikä on:  

1. your facebook profile photo

Kuva otettu joulukuussa 2010, kun oltiin Niian kanssa tutustumassa Oxford Streetin yöelämään. Ilta oli ihan mielettömän hauska ja kerrankin on jopa runsaasti kuvamateriaalia.

Mua väsyttää tosi paljon, ajatuksenkulkuni on suht katkonaista. Tässä vähän kulkua, miten mietteet pomppii ihan sekavassa järjestyksessä:

Onnistuin tänään tiputtamaan iPodini kolme kertaa, samalla bussipysäkillä. Se jäi repeatittamaan Santanan My Man siihen asti, kunnes akku loppui.

En enää totally freak out kun näen hämähäkin.

Päätin illan aikana, etten halua hukuttaa itseäni eBayn koukuttavaan maailmaan. 

Laskin, etten ole käynyt parturissa yli kolmeen kuukauteen. Se on aika pitkä aika. 

Ihmettelin, miksen muista miltä ensimmäinen aussiolueni maistui. En muista, tykkäsinkö mausta heti vai vasta myöhemmin. Mielenkiinnolla odotan, josko nautin tulevaisuudessa myös suomalaisesta oluesta. Guinnesista tuskin ikinä pidän.

Innostuin tänään muistelemaan Korpilahden lukiokavereitani. Kerroin tarinoita heistä, ainakin itseäni viihdytti kovasti.

Näin kuvan, missä äitillä on päällä mun syystakki, ja tuli ikävä niitä molempia. Syystakkia, ja äitiä. Vähän ehkä myös taustalla näkyvää Päijännettä.

En ole loppujen lopuksi erityisen ikävöitsijäihminen. Tosin joissain tapauksissa en meinaa muuta tehdäkään, kun ikävöidä. 

Toivon, ettei minusta tule koskaan kylmää ihmistä. En usko, että tulee.

En käsitä, että huomenna on ylioppilasjuhlat. Vaikka rakastankin elämääni Sydneyssä, voi miten paljon toivoisin, että pääsisin lauantaiksi Suomeen juhlistamaan monia ystäviäni.

Tajusin, että mun täytyy pian alkaa suunnittelemaan tulevaa. Tuntuu maailman utopistisimmalta ajatella elämää Sydneyn ulkopuolella. Sydney on mun koti, mutta kun täältä lähden, en tiedä pääsenkö takaisin. 

Aika hirvittävä aate. Toivottavasti unista ei tule yhtä hirvittäviä. 

xx

Sanelma

You'd know how the time flies

Haaai!

Tiiättekö niitä päiviä, kun olisi pitänyt jaksaa änkeä se kamera sinne laukkuun? Tänään oli yksi niitä päiviä. Meinasin ottaa sen mukaan, mutta sitten päätinkin sen sijasta mahduttaa korkkarit laukkuun, joten tuli tilaongelma. Harmi sinäänsä, vaikkakin korkkarit oli aika must illalle, mutta olisin saanut aika kivoja kuvia tänään!

Olisin saanut kuvia mm. mun ja Jordanin aamupäivästä, kun mentiin Rozelleen. Tai ehkä Balmainiin. En ihan tiedä, mutta jossain siinä mun töiden lähellä. Löydettiin itsemme ihan mielettömän upeasta suklaapuodista, jossa nähtiin metrin kokoinen suklaavene, -jalkapallo, -simpukka sun muita ihanuuksia. Siellä oli myös pitkä lasitiski täynnä kaikkia äärettömän kauniita suklaaherkkuja, joita Jordan ihanasti osti meille romanttisesti suklaasydämet ja pähkinäsuklaapalaset. Ihanaa! Tästä jatkettiin matkaa aamupalalle aurinkoon, onneksi saatiin katoksen alta pöytä. Pian nimittäin tuli kova sade, vaikka aurinko paistoikin kirkkaasti. Nähtiin myös semmoinen lääkärinvastaanotto kuin Dr. Hauschka. Hauskaa.

Töissä oli tosi kivaa. Hiljaista, mutta touhuttiin kaikenlaista Erikan kanssa. Mulla on aina mielettömän mukavaa tän meksikolaisen managerini kanssa; meillä on hauskaa, ja pystytään puhumaan kaikenlaisista asioista. Ja saadaan siltikin paljon töitäkin tehtyä! Töissä kävi tänään taas se korealainen poika, vaihtamassa siskonsa bootsit, jälleen kerran. Olikohan tää ehkä kolmas vai neljäs kerta; edes mä en ole noin vaativa sisko! ;) Se tuli kauppaan jo melkein nolona, että "Sorry I'm bothering you again but my sister....". Siitä on tullut jo ihan regular. Musta puolestani on tullut ihan regular jo meidän shopping mallin muutamassakin paikassa; turkkilaisessa food courtissa, karkkikaupassa ja yläkerran kahvilassa. Turkkilaisessa paikassa on aina ihan käydä hakemassa vege gozlemea, koska ne on siellä aina niin iloisia ja kutsuu mua beautifuliksi, ihanat naiset. Lempiasia siinä on kuitenkin se, että se nainen siinä kassalla, Ricky, näyttää ihan ihanalta kummitädiltäni Annelta. Lisäksi kun ne on molemmat aina niin positiivisia, niin mustakin tulee aina ihan superiloinen tän ruokakäynnin jälkeen! Karkkikaupankin mies aina nauraa kun näkee mun juoksevan siitä ohi, ja tänään huuteli perään että "Next week!". Kuulostaapa aika härskiltä.... Näiden lisäks yläkerran Cherry Beansissa on aina kiva käydä, ensinnäkin moikkaamassa Sunnya ja Jiggya, mutta myös koska nyt ne muutkin aina tulee halailemaan kun mut näkee. Ja, sieltä saa ihan mielettömän hyvää kahvia. Kehräilen aina joka hörpyn kohdalla.

Tänään oli kuun ensimmäinen torstai, mikä tarkoitti Young Finssiä. Ehdin itse paikalle vasta kasin jälkeen, mutta eipä siellä ollut kuin paljon vähän vanhempaa jengiä ja Laura. Pian tuli Jenni ja Miikakin, ja oli ihan kiva nähdä myös Jania sun muita suomalaisia. Ilta meni rauhallisesti muutaman tuopin äärellä. Tulin kotiin jo puolenyön jälkeen, mikä oli kiva, nimittäin ehdin nähdä kämppiksiä ja sitten viettämään iltaa Jordanin kanssa. Joskus kesällä kuun ensimmäiset torstait oli mitä mahtavimmat bileet. Tutustui joka kerta uusiin, mielettömiin suomalaisiin, eikä koskaan tiennyt, mihin illan aikana eksyy. Ja oli kuuma!

Nyt kylmäväreilen itseäni edelleen brittimusan taajuuksilla, tänään(kin) vuorossa Adele. Viimeksi jäin jumiin tähän laulajattareen sen edellisen levyn aikoihin, mutta nyt kun töissä Erika on niin ihastunut tähän neitoseen, niin innostuinpa itsekin sitten kuuntelemaan. Aika koskettavaa, yet still rentouttavaa.

Mulla on muuten muutamat asiat olleet ostoslistalla varmaan helmikuusta asti. Vai milloin nyt alkoikaan syyskamaa tulla kauppoihin, ehkä maaliskuun alussa. Haluan vaaleat kiilakorot ja vaaleat lyhyet saappaat sekä vaaleat farkut. Oon noita kenkiä hypistellyt ja ihastellut monet monituiset kerrat, mutta kun tarkoitus oli palata kesäksi Suomeen, onnistuin hillitä itseni, etten tarvitse niitä. Nyt kun oikeasti tarvitsisin syyskenkiä, melkein jännitän, että mitkä ihanuudet haluaisin nyt kotiuttaa! Niin pitkään halunnut, että nyt ihan hämmennyn. Tänään löysin kuitenkin extempore ne vaaleat farkut, jotka oli superedulliset, $20. Tykkään tosi paljon! Ostin myös kivan ja edullisen läpikuultavan mustan löysän paitasen, sekä työkengät. Rahaa ei mennyt edes $40. Oon ihan farkkutyttö nyt näissä mun uusissa ihanissa jeansseissa! 

Kauniita unia!

xx
Sanelma

We just wanna make the world dance

Terppa!

On taas tapahtunut vaikka minkälaista, vaikken muistakaan että mitä. Tarkistin, että viimeksi kirjoitin viikon takaisesta keskiviikosta. Enkä enää muista, mitä tapahtui torstai-iltana. Musta on siis tulossa dementikko, tai ehkä mun pitäisi kirjoitaa vain useammin. Tai alkaa pitämään taas vanhaa kunnon päiväkirjaa, ettei tarvisi tänne bittimaailmaan avautua. Päiväkirjoista puheenollen, arvatkaapa kuinka monta vihkosta mulla on täällä siihen tarkoitukseen? 11. Ja arvatkaapa vielä, paljonko ne painaa? No aika paljon. En halua edes ajatella sitä hetkeä, kun täytyy alkaa pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja ottaa vaaka esiin....

Ei nuo kirjaset mun suurin huolenaihe ole, mitä tulee siis tuohon tavaranpaljouteen. Vaatettakin on kertynyt aivan järkyttävä määrä, ja kenkiä myös joku parisenkymmentä paria. 19 niistä kesäkenkiä. Mulla on täällä siis yhdet syyskengät, jotka ostin joskus Jyväskylän Biancosta. Ne on Sydneyssä siksi, että viime kerralla täällä vieraillessani ne ei mahtuneet laukkuun mukaan. Ja olin silloin reissussa 9 viikkoa. Tsemppiä mulle sitten, kun takana on 11,5 kuukautta ja laukku ja painorajoitukset samat! Yes!

Eli siis. En muista mitä on tapahtunut. Ikävää, oon nimittäin ollut tosi iloinen! Eli varmaankin ollut hauskaa! Sen tiiän, että oon saanut töissä enemmän vastuuta päivä päivältä. Se tuntuu hyvältä, nimittäin välillä meinasi tulla edellisissä oz-töissä vähän hoopofiilis kun olin vain yksi rivityöntekijöistä, se jokapaikanhöylä, mutta se, jolle ei liiemmin annettu mitään erikoistehtäviä. Meinas alkaa ärsyttää, oon kuitenkin tottunut siihen, että muhun luotetaan ja hoidan hommani hyvin. Nyt kuitenkin oon ollut storessa ihan yksinkin ja tehnyt kauheasti hommaa, mikä on ollut tosi jees! Sain full time hourssit, mikä on vielä enemmän jees. Jeeees. Töissä on edelleen mukavaa, ja on myös mukavaa kun massia tulee.

Nyt muistan mitä tapahtui viime torstaina! Tykkään itse koota ajatuksiani vähän päiväjärjestyksessä, joten latelenpa tätä tekstiäkin siinä samassa. Viime torstai oli superhauska. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei sen aina tarvikaan. Torstai oli kylmin päivä Sydneyssä. Johonkin aikaan - en muista nyt mikä ajanmääre tuohon kuuluu, mutta eniveis päivä oli kylmä kuin! Mun oli tarkoituksena lähteä korealaisen kaverini Ellican luo juhlimaan, mutta kun oli niin kylmä ja kämppiksillä oli jo viinipullo auki niin... Tarkoitus oli nauttia kotona siis yhdet drinkit, mutta jotenkin se ilta menikin siihen, että lähdettiin kämpältä jatkamaan matkaa joskus 10pm aikoihin sangrialle yhteen Gleben mestoista. Baarissa oli akvaario. Minä, italialainen Marco ja ranskalainen Sophie kehiteltiin uusi eläinlajike, minkä meinaamme hankkia asuntoon - Dolfbat. Se on sekoitus dolphinista ja wombatista ja on aika superasia! Osaa luonnollisesti sekä uida että elellä maalla, mutta koska nimessä on myös bat, pystyy se myös lentämään. Marcon missionina on soittaa vuokraisännälle ja rakennuttaa pool, minä ja Sophie lähdetään huutelemaan delfiinejä luoksemme ja vompatti karkakoot luoksemme Taronga Zoosta. Hyvä suunnitelma, vai?? Tosiaan; nämä kaksi kaverustani ovat mua 7 ja 9 vuotta vanhempia ja minä olin se, kenen piti hillitä keskustelua. Ihania lapsekkaita :D Päästiin kotiin, suurin osa meni nukkumaan, mutta mulle ja näille kahdelle muulle sankarille iski nälkä (ylläri!), joten päädyttiin Oportoon. Ja, no, monesti koettu fakta: roskaruoka alkoholin päälle on illan lopetus. Ei siitä pysty enää jatkamaan. Tuli siis hieman huono ystävä-olo kun en ikinä päässyt sinne Ellican luo, mutta oikeesti - oli ihan turon kylmä! En halunnut lähteä yhtään kotiolkkaria, lähibaaria ja lähintä purilaispaikkaa kauemmas.

Perjantaina sekä mulla että Jordanilla oli vapaa-aamupäivä, joten viedettiin päivä yhdessä. Nää on aina mun lempparihetkiä, kun ei ole kiire mihinkään. Tähän kuuluu tärkeänä osana pitkään nukkuminen. Autuus! Iltapäivällä sain jättimäisen sisustusinspiraation. Tein suursiivouksen ja olin alkamassa roudaamaan huonekaluja ympäri ämpäri, kunnes Laura soitteli. Sain juuri ja juuri tyrehdytettyä (suomen kielen sanat on niin hankalia, menikö tuo oikein, mietin sitä todella kauan!?) vimmani ja laitoin itseni valmiiksi iltaan. Mentiin suht suurella Suomi-porukalla seuraamaan Vivid Sydneyn avajaisia Opera Housen lähistölle ja syömään. Vivid Sydney on siis pariviikkoinen valotapahtuma, ja on oikeesti tosi siistin näkönen. Itse en saanut otettua kuvia niistä hienoimmistä valoista, mutta on mulla vielä viikko aikaa yrittää. Oli mukava ilta meren äärellä kivassa seurassa. Mun ilta jäi kuitenkin lyhyeen, nimittäin näin Jordanin 10pm jälkeen ja mentiin tsekkaamaan Hangover 2! Olipa intense!! Olin koko leffan ajan niska jäykkänä, suu mollottamassa - hillitöntä menoa Bangkokissa. Jos ikinä tulee Hangover III, saatan traumatisoitua.

Lauantaina tein pitkän päivän töissä, sain brittikollegan lämpeämään itseeni. Kuulostanee pahalta, mutta tällä tytöllä on ollut suht jäyhä asenne mua kohtaan syystä tuntemattomasta, mutta nyt meni päivä tosi hyvin. Lauantai-iltana oli taas suunnittelmanpitämätön ilta; plansseina oli alunperin lähteä Darlinghurstiin aloittelemaan suomineitojen kanssa, mutta kaikkia muita väsytti vähän liikaa. Mulla puolestani oli armoton menofiilis, eli en antanut itseni nyjähtää leffan ääreen vaan tänä iltana lähdin Ellican ja Sunnyn kanssa sitten ulos. Mentiin Century Bariin ja naurettiin. Naurettiin, naurettiin, naurettiin niin paljon! Ihania tyttöjä; oon tavannut täällä ihan mahtavia korealaisia - töissäkin yks päivä oli varmaan maailman  herttaisin korealainen nuorukainen, joka mietti ihan älyttömän kauan, mistä kengistä sen pikkusisko tykkäis eniten. Seuraavana päivänä tää mies takaisin, ja osti toiset ihan varuulta, jos sisko tykkäiskin näistä enemmän. Ja sillä oli tosi, tosi huono englanti, ja yritti silti kysyä että kummastakohan näistä sen sisko pitäis enemmän. Awws! Back to Sat night; Sunny ja Ellica jatkoi matkaa Edgecliffiin kotibileisiin. Jostain syystä mulle iski päähänpinttymä, että se on liian kaukana - mun pitää huomenna kuitenkin avata store ja pomo on myöhemmin töissä, täytyy mennä kotiin aikaisin. En ihan ymmärrä minkä välimatkavirhearvioinnin tein - eihän tuo ole ees Bondi Junctionilla. No, pointsit sille, että yritin hillitä itseäni! Tosin kun pääsin kotiin niin täällähän oli bileet pystyssä. Ihan mahtavaa. Iso lössi takapihalla, viihdyttiin siellä myöhään aamuun asti. Italialaiset innostui kokkaamaan jossain vaiheessa, espanjalainen hankki lisää sangriaa, popitettiin legendaarisesti "I come from the Land Down Under" ja kuvailtiin videonpätkiä eri kielillä. Yks brittikämppis keräilee jotain inside-videoita sen kavereille Londoniin, joten pitihän munkin mennä pätemään suomeksi jotain. Päätinpä alkaa turinoimaan myös ruotsiksi. Ja saksaksi. Varmasti oikein hyvin meni ottaen huomioon, että viimeksi oon tarvinnut muita kieliä kuin suomea ja englantia, umm. vähintään kaksi vuotta sitten. Kielitaito vahvistuu ulkomailla, vai mitenkä se meni...?

Sunnuntait on ihania päiviä olla töissä, kun tuntipalkka on niin jyty. Heh. Töiden jälkeen näin Jonnaa, joka palasi Sydneyyn pariksi vaivaiseksi päiväksi. Mentiin Century Bariin halvalle tuopille Tooheysia ja puitiin elämää muutaman tunnin ajan. Jonna on ihana. Sit alkoi sataa kuin saavista, oikeasti siis ihan uskomaton määrä, joten tulin kotiin nyhjäämään. Nyhjääminen on aika ihanaa myöskin. Siinä oli siis mun sunnuntai lyhyesti. Vautsi, miten lyhyenä pystyin pitämään tuon päivän kuvailun! Voi ei, täytyy siis lopettaa lörpöttely, ettei tule kappaleelle lisää pituutta. Hiljaa nyt.

Ja jatkukoot!

Uusi viikko, maanantai! Mahtava alku viikolle. Ulkona satoi vielä enemmän kuin edellisiltana. Satoi enemmän, kuin olen koskaan nähnyt. Siltikin, oli ihan mielettömän mukava päivä! Mun ainoo vapaapäivä tällä viikolla, ja mitä tein - loikoilin sängyssä 5pm asti. Oikeasti. Oli ihan uskomattoman luksusta, kiitos Jordanin! Ja maailman parhaimman peiton. Mä en tiedä, mitä taikamateriaalia tää peitto on, mut tää on uskomattoman hyvä: kuumalla kelillä pitää viileänä, kylmällä lämmittää täydellisesti. Perfecto. Jordanilla oli vähän enemmän energiaa; se sitten pesi pyykkiä, teki mulle aamiaista ja haki kaakaota. Vau. Viideltä raahasin itseni suihkuun, että päästin meksikolaiseen syömään miehekkeen kanssa. Juotiin vähän sangriaa, syötiin tortillaa ja testailtiin chilirajojamme. Tulos: Jordanilla hyvä, mulla, no, siitä ei kai ole pakko puhua? Seitsemäksi menin Jonnaa ja Jennietä tapaamaan 3 Wise Monkeyyn, "Jonnan viimeiselle drinkille". Snifffff! Oli tosi mukava ilta kuumassa kolmessa viisaassa apinassa, en tiiä mitkä lämmitystehot siellä oli käytössä, mutta ensinnäkin omituista oli se, ettei talon sisällä palellut. Täällä kun ei ole lämmityksiä sisällä, niin jos ulkona on kylmä niin sisällä on sitten vielä pikkuisen kylmempi. Aina. Sitten tulikin aika sanoa Jonnalle(kin!) heipat hetkeksi ja palata kaatosateessa kotiin Jordanin ja kämppisbileiden luo. Jälleen kerran, ilta oli hauska.

Australia on vaan niin siistii - tulee kotiin, eikä koskaan pääse tylsistymään! Tai pääsee, jos itse haluaa. Mut jos ei - a vot!

Edelliset kaksi päivää onkin mennyt lähinnä töissä ja tekemässä ei-mitään. Aika hiljainen viikko ollut, tosi harvinaista! Mulla ei ole ollut tämmöisiä tyhjiä iltapäiviä parii päivää putkeen pitkään aikaan. Aina riittää jotain menoa. Mutta ihan kiva oli kyllä olla vaan näinkin, ehdin käydä ostamassa mm. ripsaria. Ehdin myös diggailla niin coolia musiikkia. Nää biisit on tullut kuultua klubeilla sadat kerrat, mutten oo jostain syytä koskaan tiennyt näiden esiintyjiä. Tai ollut niinkään kiinnostunut. Mut tänään, aijai!, miten iskee Swedish House Mafia ja Tinie Tempah. Niceeeeeeeeeeee! Myös Jessie J on ihan superhyvä; oon repeatittanut Price Tagia päivästä toiseen varmaan jo parisen viikkoa. Jos kukaan lukee tätä siellä Euroopassa, ajattelee varmaan että oon vähän myöhässä. Veikkaisin näin, nimittäin Australaissa nää on musahittien suhteen aina tosi jäljessä! Miettikää; joka ikinen ilta kun menee ulos, niin kuulee melko varmasti sekä Darude - Sandstorm ja Bomfunk MC's - Freestyler. Milloinhan kuulin noita biisejä Jyväskylän yössä? Ja täällä ne on edelleen ihan kovimmat hitit. Tuli suht siisti olo joskus joulukuussa kun oltiin party bussissa Sydneyn keskustan läpi, armottomat bileet pystyssä ja siellä soi Darudea! Hahah siinä löysi sen biisin aikana muitakin suomalaisia, innostumisesta :D

Nyt on jo yö. Kävin äsken Jortsun kanssa ostamassa mehua 7-elevenistä kadun toiselta puolelta. Siellä oli tosi kiireistä, 1am. Oikeesti ei meinannut ovesta mahtua sisälle :D Jordan vahingossa tönäisi yhtä äijää, joka näytti tosi kovanaamalta. "Sorry mate, didn't see ya there" sanoi Jortsu ja tää pahis vastasikin niin leppoisasti "It's allright brooo, are ya okaaay? Ya sure? No worriees mate, have a good night! And your gorgeous as well!". Mua vieläkin viihdyttää näiden puheliaisuus aina välillä. Tänään kohdalle osui myös sosiaalinen bussikuski. Kesken matkaa tuli kuskinvaihto; yleensä kuskit ei sano mitään, mutta tämä yksilö selitti että "Dear friends, I need to leave you darlings now but your trip will be continuing in one minute." Me matkustajat oltiin vähän hämmentyneitä, että no jopas se höpöttää! Sitten kun hän lähti, tuli syvään kumarrus bussin etuosassa ja "Bye now friends! I'm gonna miss ya all!" Kaikki rämähti nauruun. Hahahah.

Pitäis varmaan mennä nukkumaan, että aamulla ehdin käydä metsästämässä ne syyskengät ennen töiden alkua. En vain malta, oon niin brittimusan koukussa nyt! Vois lähtee Lontooseen. Oikeesti. Ehkä sitten syyskuussa :)

Sanelma
xx

P.S. Oon rakastunut Subwayn kekseihin, ihan liikaa. Etenkin siihen Rasberry Cheesecakeen.Ei ollenkaan hyvä juttu, että työpaikan alakerrasta saa sekä salmiakkia, Subwayn keksejä ja gozlemea. Tai on oikein hyvä(nmakuinen) juttu, mutta ei.

P.P.S. Kävin torstaina pankissa. Mun pankkivirkailijan nimi oli Nam. Tulipahan mieleen noista Subwayn kekseistä, nami namnam vaan!