Moi taas.
En jaksa liittää tätä postausta tän päivän edelliseen postaukseen, en tiedä miksi. Se on ehkä niin turha ja sekava postaus, ettei kaipaa enää yhtään ylimääräistä. Vähän kuin mun olo juuri tällä hetkelläkin, heh.
Ajattelin aloittaa kuvahaasteen blogissa; ehkä se motivoi postaamaan useammin ja lyhyemmin. Haasteessa on 30 kohtaa, en tiedä kuinka monta tulen tekemään. Ainakin nyt tämän ensimmäisen, mikä on:
1. your facebook profile photo
 |
| Kuva otettu joulukuussa 2010, kun oltiin Niian kanssa tutustumassa Oxford Streetin yöelämään. Ilta oli ihan mielettömän hauska ja kerrankin on jopa runsaasti kuvamateriaalia. |
Mua väsyttää tosi paljon, ajatuksenkulkuni on suht katkonaista. Tässä vähän kulkua, miten mietteet pomppii ihan sekavassa järjestyksessä:
Onnistuin tänään tiputtamaan iPodini kolme kertaa, samalla bussipysäkillä. Se jäi repeatittamaan Santanan My Man siihen asti, kunnes akku loppui.
En enää totally freak out kun näen hämähäkin.
Päätin illan aikana, etten halua hukuttaa itseäni eBayn koukuttavaan maailmaan.
Laskin, etten ole käynyt parturissa yli kolmeen kuukauteen. Se on aika pitkä aika.
Ihmettelin, miksen muista miltä ensimmäinen aussiolueni maistui. En muista, tykkäsinkö mausta heti vai vasta myöhemmin. Mielenkiinnolla odotan, josko nautin tulevaisuudessa myös suomalaisesta oluesta. Guinnesista tuskin ikinä pidän.
Innostuin tänään muistelemaan Korpilahden lukiokavereitani. Kerroin tarinoita heistä, ainakin itseäni viihdytti kovasti.
Näin kuvan, missä äitillä on päällä mun syystakki, ja tuli ikävä niitä molempia. Syystakkia, ja äitiä. Vähän ehkä myös taustalla näkyvää Päijännettä.
En ole loppujen lopuksi erityisen ikävöitsijäihminen. Tosin joissain tapauksissa en meinaa muuta tehdäkään, kun ikävöidä.
Toivon, ettei minusta tule koskaan kylmää ihmistä. En usko, että tulee.
En käsitä, että huomenna on ylioppilasjuhlat. Vaikka rakastankin elämääni Sydneyssä, voi miten paljon toivoisin, että pääsisin lauantaiksi Suomeen juhlistamaan monia ystäviäni.
Tajusin, että mun täytyy pian alkaa suunnittelemaan tulevaa. Tuntuu maailman utopistisimmalta ajatella elämää Sydneyn ulkopuolella. Sydney on mun koti, mutta kun täältä lähden, en tiedä pääsenkö takaisin.
Aika hirvittävä aate. Toivottavasti unista ei tule yhtä hirvittäviä.
xx
Sanelma
2 kommenttia:
Joka kerta kun puen takin ylleni muistan sinut kultaseni! Huolimatta täysistä matkalaukuista roudasin takkia käsivarrellani,vaikka osa saumoista olikin jo rikki...
Terkut täältä Kuminasta ja saunasta! Huomenna taas kotiorjaksi Aarnoksille salaattien tekoon: on ollut kivaa puuhailla, perennojen kitkemistä, suklaakakkujen leipomista jne. Ystävät ovat tärkeitä!
Halit ja rutistukset! >3
Ihana kun muistat! Nauttikaa Kuminasta, tosin sen varmaan teette ilman kehotuksiakin ;)
Lähetä kommentti