All I want to do wo wo wo wo wo wo wo wooo

Moi!

Mitähän tapahtui - ihan yhtäkkiä tuli semmonen kirjoitusinto ja ihan harmitus iski päälle kun en oo kirjoitellut elämästäni Australiasta. On ollut niin paljon menoa ja meininkiä etten oo jaksanut vain istahtaa ja kirjoittaa, mutta yritän nyt skarpata. Ehkä talvella jaksaa istua enemmän sisällä... Reilut seitsemän kuukautta jo on tullut asusteltua täällä Sydneyssä, mutta tuntuu että vastahan mä tänne saavuin. Aika on mennyt niin mielettömän nopeasti, että jos sitä alkaa kunnolla ajatella niin inhotushan siinä iskee. Onneks on kuitenkin vielä muutama kuukaus jäljellä elellä täällä; elellä tätä elämää mitä niin paljon rakastan.

Jonkinlaiset alkuspiikit kuulunee asiaan, koitan tiivistää. Mun nimi oon Sanelma, oon 20-vuotias henkilö (tyttö/nainen/naisihminen mikä liekään, en ihan vielä selvittänyt itselleni minkä termin alle kuulun) Korpilahdelta. Nautin musiikista, hyvästä seurasta, naurusta, keskustelemisesta, kirjoista, juhlimisesta, aussioluesta, auringosta, shoppailusta, uusiin ihmisiin tutustumisesta, itsensä haastamisesta, oppimisesta.... Lista jatkuu! Korpilahdelta siis kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja maaliskuun lopussa tulin ekan kerran Ausseihin. Kesäksi palasin takaisin Suomeen töitä tekemään, kolmen työn rundi piti kiireisenä, ja elokuun lopussa sanoin heipat kaikille rakkaille siellä kotimaassa ja nousin Bangkokin koneeseen. Menin äitin ja iskän hellään hoivaan Pattayalle missä vietin ihanat kaksi viikkoa rentoutuen, nauttien rakkaiden vanhempieni seurasta ja thaimaalaisten ystävällisyydestä. Aika Thaimaassa oli kyllä hienoa, hieno maa ja nautin joka ikisestä hetkestä. Pari viikkoa sujahti hetkessä ja sitten alkoikin mun seikkailu ja uusi elämä eteläisellä pallonpuoliskolla, ja tällä tiellä siis elelen edelleen!

Pattayan yössä

Minä ja äiti norsusafarilla! Meidän norsurouva oli 42-vuotias ja todella, todella itsepäinen leidi

Aaw....!

Sydneyssäkin mua odotti joku rakas, nimittäin australialainen poikaystävä, jonka kanssa ollaan nyt jo seurusteltu reilut kaksi vuotta. Mun oli siis helppo sopeutua tänne kaupunkiin kun oli paikka mihin tulla ja mihin kotiutui nopeasti. Ainoa asia, mikä tais tuottaa silloin syyskuussa ongelmaa, oli lämpötila.. Thaimaan helteitten jälkeen Sydneyn alkukevät tuntui kamalan kylmältä, ja ensimmäisenä jouduinkin ostamaan tennarit varpaitten lämpimiks. Siitä sitten nopeasti aloin luoda omaa elämää tänne, eli alkuviikot kului työnhaussa, uusiin ihmisiin tutustuessa, kaupunkia kierrellessä... Eihän täällä tylsää ehtinyt tulla. Ravintolatöitä sain nopsaan mutta alussa en kauheasti tehnyt töitä, ei oikein tarvinnut eikä malttanut. Ekan kuukauden jälkeen alkoi muodostua ystäväpiirikin täällä ja siitä asti Sydney on tuntunut ihan kodilta. Isolta, ihanalta, alati uudistuvalta kodilta. Muutamaa eri työtä on siis tullut kokeiltua, muutamia eri paikkoja tullut nähtyä Australiassa, muutamiin kymmeniin mahtaviin ihmisiin tullut tutustua, muutamat kymmenet juhlatkin juhlittua, jnejnejne.

Sydney Opera House ja joku siisti paatti

Australian elämältä oon saanut tosi, tosi paljon irti. Toki oon kaivannut Suomea ja etenkin monia rakkaita ihmisiä siellä, mutta olen yrittänyt pitää ikävän poissa mielestä ja keskittyä siihen, mitä kaikkea pystyn kokemaan nyt. Viimeisten kuukausien aikana olen oppinut, nähnyt, kokenut, rakastanut niin paljon että välillä ihan pakahduttaa miten paljon onnea se kaikki tuo! Tulen varmaan myöhemmin kertomaan ajatuksistani enemmän, mutta nyt yritän pitää lyhyenä.

Siinä siis vähän minusta! Yritän tosiaan nyt pitää blogin pystyssä; tein uuden bloginkin ihan kuin uutta alkua innostaen. Katsotaan miten lähtee käyntiin!

Happy Australian Day! Yks hauskimmista päivistä Aussimatkalla

Sanelma
xx