Moi!
Kylläpä taas elämä maittaa hyvälle! Viime päivät on olleet ihan huippuja, kuvamateriaalia ei ole yhtään edelleenkään, mutta ehkä jopa parempi näin :D Pitää siis kirjoittaa, mitä kaikkea tapahtui, ettei mene hyvät muistot ihan tuonne takaraivon uumeniin hukkaan!
Perjantai-iltana lähdettiin siis Arncliffeen parin suomalaisen ja hollantilaisen kaverin kanssa. Ranskalaisen rokkibändin bileisiin. Jos ihan totta puhutaan, niin alussa meinas hieman epäilykset kasvaa, että mihinkähän sitä on itsensä saattanut taas... Bileet oli suht pienet, meitä oli ehk joku 15 siellä ja kaikki muut paitsi me ja yksi belgialainen oli ranskalaisia. Ja ne meinas alussa puhua pelkkää ranskaa. Argh. Mutta, kuten arvata saattaa, illan aikana alkoi niilläkin englanti ja muutkin kielet vähän sujua ja yllättäen kyllä, ilta oli ihan mahtava! Jengi siellä oli oikeestikin siistiä ja tosi taitavia muusikoita. Esimerkkinä, minä ja Laura saatiin laulaa Kaija Koon Tinakenkätyttö kitarasäestyksellä - annettiin iPodilta kyseinen biisi tälle kitaransoittajalle kuunneltavaks ehkä 10s ja sit lähti soinnut. Nice! Enemmän vielä kuitenkin yllätti, kun nää alko soittaa jotain omaa matskuu ja kuultiin sen laulajan ääni. Se oli tosi puhdas, kähee mut pehmee, vahva ja hyvä vibrato! Saatiin bändipaidatkin messiin ja ilmasliput seuraavan illan keikalle, minne ei ikinä tosin menty. Plus ihan kiva tuommoinen iso omakotitalo kimppakämppänä ja viikonloppuisin isona biletalona. Hahah! Kolmen aikaan otin taksin kotia. Kohdalle osui tosi kiva nigerialainen taksikuski; se kertoili ihan ihmestooreja elämästään! Hurjia kertomuksia ja seikkailuja. Taksimatka ei kestänyt varttia pidempään, ja pian pääsinkin kotia nukkumaan.
Ehdin nukkua kivat kolme tuntia, kunnes olikin aika aamusuihkun kautta avaamaan store... Huonoa oloa ei ollut paitsi ihan armoton väsymys, joka sekin meni ohi double shot cappuccinolla. Meidän centressä, missä oon töissä, on kyl ihan mahtava asioida kun porukka tuntee, saa hyvää kohtelua ja hyvällä hinnalla! Olin ekat pari tuntia itsekseni töissä ja alkoi tosi mukavasti, kun ensimmäiset asiakkaat tuli vaihtamaan kenkiä sopivamman kokoisiin. Ne oli kiinalainen äiti ja tytär, joita olin auttanut viime viikolla. Äiti ei osannut englantia ei sitten yhtään, joten tytär tulkkasi kaikki sen yli-innokkaat höpöttelyt mulle englanniks. Ne molemmat kiitteli tosi paljon, miten hyvin olin palvellut niitä viimeksi. Ja nyt ne asuu 45min ajomatkan päässä ja äiti tuli mukaan ihan sen takia, että pääsisi kiittämään mua tästä! Vau!
Siitä oli hyvä fiilis sitten jatkaa työpäivää. Pian tuli pomo töihin ja oltiin parisen tuntia keskenämme, kunnes saatiin uusi kiinalainen mies ekaa päivää kokeilemaan. Luulin, että tää jätkä olis joku +35 mutta eihän se ollut kuin vasta 26.. Oli vaan jotenkin niin harmaa olemus, ja tosi jännittäjä! Mietin, että miten pystyisi sanomaan toiselle että "Just relax and enjoy! The customers won't bite you", mut jos sanoisin jotain, niin sitten siitä tulis vielä enemmän tense varmaan. Keskipäivä oli siis vähän sähellystä kun opetin sitä kaupan tavoille ja neuvoin eri asioissa, korjailin sen virheitä sun muuta. Jossain vaiheessa pomo lähti ja sitten onneksi hän rentoutui vähäsen, joten munkaan ei tarvinnut enää seurailla ihan jokaista sen liikettä enää neuvovasti. Tosin, sitten kuulin kun $220 sijaan hän oli pyytämässä $435.... Takas kassalle, anteeksipyynnöt asiakkaille ja pieni korjaus taas. No mutta, eka päivä vasta takana.
Suljin liikkeen kuudelta, mutta pääsin kotiin vasta joskus 8.30 (!!) koska lauantai-iltapäivän bussiliikenne CBD:ssä on ihan järkyttävää. Ootin QVB:llä bussia 45minuuttia; yleensä Glebeen pääsee bussilla 5-10min välein. Vihdoin tuli oma bussi mutta ei meinannut päästää kun oli niin täynnä. Mulla tuli vähän vaativa ilme ja kuski päästi mut ja kaks muuta mun "kaveria" (odotellessa tutustuin perthiläisiin äitiin ja tyttäreen) kyytiin. Bussimatka siltikin kesti yli puol tuntia, huh huh... Pääsin kotiin, kävin hakemassa nuudelia 7-elevenistä ja no voihan hitsiläinen. Siis meidän kotia vastapäätä on 7-eleven ja ollaan tosi regulaeita siellä. Niitä on kolme eri työntekijää siellä, jotain intialaisia, joista kaks on todella mukavia. Yks on vähän hämy, siellä soi aina joku ihme musa sillon ja se laulaa eikä tuu kassalle vaikka oottelee siinä. No eilen sitten ostin nuudelia siltä ihmejäbältä, ja se vaan seisoo siellä tiskin takana. Siirrän nuudelipurkkia edemmäks ja edemmäks, come on tajuais nyt että mulla on nälkä ja haluun vaan ne hiton nuudelit! Sit se alko tosi imelästi sieltä puhumaan että mulla on uusi tyyli; oli siis silmälasit päässä. Olin vaan et joo ja maksoin ja lähdin. Myöhemmin kävin ostamassa sukkikset samasta paikasta, ja nyt se kysy mun nimeä. Täällä oon oppinut, tai no olihan se arvattavissakin, että etenkin intialaiset voi olla tosi limasia ja inhottavia. Täytyy ens kerralla ottaa Jordan mukaan jos näkee et se on siellä töissä, hahah. Nimittäin kyllähän sen arvaa mikä se kysymys tulee ens kerralla olemaan.
Pääsin vihdoin kuitenkin nauttimaan ravinteikkaat nuudelini kotiin ja liityin takapihalle kämppisten seuraan. Oli ihan hauskaa, etenkin kun pääsin vihdoin tutustumaan yhteen kämpän homoista. Tää on niin hauska tyyppi, jotenkin aika dramaattinen ja alottaa usein jutut "Like I'm gay right, so..." ja sit sieltä tulee ihan ihme settiä! Esimerkiksi Sydneyssä jos on homo ja haluaa tutustua toiseen homoon, ei saa pyytää sitä ulos treffeille. Se on vähän sama kun joku hetero pyytäis ekalla kerralla kun näkee jonkun henkilön, että mennäänkö naimisiin tai voinko ruveta sun stalkkariks. Tää homppeli (en muista sen nimeä niin en nyt tiedä miksi sitä pitäis kutsua!) avautu tässä, et vihdoin ymmärtää miks se on torjuttu niin monta kertaa! Tästedes sen pitää vaan ehdottaa "catch up"ia, eli siis pelata homma supercasualisti. Viihdyin ulkona jonku tunnin verran kunnes sit jengi alko lähtee johkin bileisiin ja itsekin meniin huoneeseen valmistautumaan iltaan.
Tänään oli nimittäin tiedossa toiset kotibileet, joidenkin rugby-pelaajien pirskeet Brontella. Menin Jennin luo höpöttelemään ja alottelemaan, kunnes oltiin valmiita lähtöön! Matkalla saatiin selville, että ne onkin teemabileet ja teemana 80-luku. Ja mä en tiennyt! Eiiii!! Rakastan teemajuhlia ja missasin tän nyt... No, oltiinpahan kuitenkin jo matkalla niin mentiin sisälle. Eikä sitä enää kyllä tajunnut että mitä meillä oli päällä kun päästiin sinne joskus 10pm pintaan ja bileet oli ihan täydessä vauhdissa silloin :D Ja no, kyllä mä sain jotkut tosi blingit punaiset glitter-lasit jotenkin itselleni sen illan aikana, eli pääsinpähän teemaan kiinni! Tää oli kans kyllä semmonen unelmabilekämppä, että huh huh. Yläkerrassa huoneet oli massiivisia, ihan älyttömän siistejä, ja alhaallakin löty vaikka mitä eri paikkoja ja uima-altaita ja terasseja ja tanssilattioita... Kuten jo joskus aikaisemmin mainitsinkin, niin Australiassa on tää asuntomaailma kyllä aika hulppeata! Talo oli täynnä jengiä, joku 150 tyyppiä, ja löydettiin lopulta muutkin suomalaiset sieltä. Ja pääsin dj:ilemään vähän Toton Africaa ja muuta umpifiilismusaa! Oli hauskaa, vähän randomia taas kerran!, mut hauskaa. Otettiin Jennin kanssa taksi joskus kahden jälkeen ja mentiin Oportoon syömään. Oli tosi ihana myös, miten paljon illan aikana oli aikaa höpötellä Jenninkin kanssa ja silti tutustua uusiin ihmisiin.
Sunnuntaiaamunakin oli kyllä aikamoinen väsymys päällä, kun lähdin kotoa ennen 10am. Tuplakahvit onneks taas herätti, ja töissä oli Erika jo odottelemassa eli ei ehtinyt tylsistyä. Jimmy, siis uusi kiinalainenkin, tuli sinne pian ja tekemistä riitti. Ei ollut erityisen busy day, varmaan koska ulkona ilma oli mitä mahtavin. Me oltiin Erikan kanssa siellä ihan loppuun asti kahdestaan ja ehdittiin hiljaisina hetkinä puida taas koko maailman tapahtumat läpi. Meidän pomo avaa uuden storen Mosmaniin ens viikolla, jonne Erika sit siirtyy ja voi kun tulee kyllä ikävä! En osaa edes kuvitella, mitä tulee pitkistä päivistä siellä vaikka Jimmyn kanssa... No, ehkä sekin pian alkaa rentoutumaan ja juttu luistamaan! Toivottavasti. Ai niin, sain hankittua mun kämppikselle töitä samasta liikkeestä kuin minä. Ehkä siellä tulee sittenkin päivät pysymään aika mukavina!
Ai niin, töissä kävi aika supervauva! Pieni 10-kuukautinen korealaispoika! Ihmettelin, että mistähän kuuluu semmonen korkea rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-äänne, niin se oli se vauva!! Se teki kurkkuärrää, ihan normiärrää ja jotain muitakin ihmeääniä. Eikä ne edes käytä r-äännettä niiden kielessä! Vitsi miten siistii olis ollut osata R joskus alle vuoden ikäisenä. Ei sillä kyllä varmaan olis ollut erityisempää vaikutusta myöhempään elämään, mut kuitenkin!
Töiden jälkeen kiiruhdin Darlinghurstiin; oli tarkoitus mennä Govindaan muutaman kaverin kanssa. Govinda on semmoinen leffasysteemi, eli ennen elokuvaa syödään intialaista sapuskaa ja sitten mennään kellottelemaan ja leffaa katselee isolta screeniltä. Itse ei ollut mitään tarvetta nähdä elokuvaa, mut ruokaa oli saatava, joten menin silti mukaan. Matkalla sinne Laura soitti, että ei mennäkään leffaan vaan pelkästään syömään. Käy! Catchasin tytöt sit Kings Crossilla ja syötiin ihan mahtava pizzat viidestään. Mun pizzassa oli kurpitsaa... Ja edellisenä iltana kämppiksien pitsassa oli ranskalaisia perunoita. Hmm. Mut oli tosi kiva ja rento naureskella tyttöporukalla hyvän ruuan ääressä! Muut lähti jatkamaan eri suuntaan paitsi minä ja Laura, jotka mentiin bussipysäkille paleltumaan ja venailemaan linkkiä. Missattiin just edellinen, joten lähdettiin kävelemään William St pitkin keskustaan päin kun ei ollut mikään pitkä matka. Matkalla käytiin jossain pubissa vessassa, ja jotenkin saatiin päähämme jäädä sinne yhille... Oli hauskaa kunnes alkoi vähän muu porukka häiritsemään. Jatkettiin siis matkaa, ylläri!, 3 Wise Monkeysin lämpimiin sisätiloihin ja viihdyttiin siellä johonkin 11.30 asti. Ihania tämmöiset randomit kotimatkan oluttelut, kun pääsee purkamaan sydäntään ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja hyvä, tosin ehkä vähän random lopetus randomille viikolle, tämmöinen sunnuntai-illan pubeilu. Heh. Tulin kotiin ja pian pääsi Jordankin töistä, sillä oli ollu ihan tappotunnit viikonlopun aikana. Mentiin takapihalle hetkeks hengailemaan muutamien kämppiksien kanssa, kunnes vihdoin nukkumaan.
Ja tänään aamulla sitten nukutti. Johonkin 12.30pm asti. Ihanaa vaan nukkua ja pötkötellä peiton alla lämpimässä. Sitten tultiin Jordanin kanssa meidän vakkarikahvilaan aamukahveille, otettiin vielä vähän teetäkin ja täällä dataillaan muutaman tunnin jälkeenkin. Mua alkaa taas nukuttamaan, vois ehkä mennä torkuille taas. Hahah, tuntuu mielettömän hyvältä vaan rentoilla oman kullan ja muiden tuttujen ympärillä ja tehdä omaa juttuaan. Ja istua ikkunan vieressä eli seurailla värikkäitä glebeläisiä.
Tälle päivälle ei ole suunnitelmissa mitään erikoista, paitsi maksaa vuokra ja käydä ruokakaupassa. Voisin käydä myös kirjastossa lainaamassa jonkun hyvän kirjan ja ostaa ehkä vähän suklaata mutusteltavaksi. Maanantait on maailman rennoimpia!
Hyvää viikonalkua!
Sanelma xx
Kylläpä taas elämä maittaa hyvälle! Viime päivät on olleet ihan huippuja, kuvamateriaalia ei ole yhtään edelleenkään, mutta ehkä jopa parempi näin :D Pitää siis kirjoittaa, mitä kaikkea tapahtui, ettei mene hyvät muistot ihan tuonne takaraivon uumeniin hukkaan!
Perjantai-iltana lähdettiin siis Arncliffeen parin suomalaisen ja hollantilaisen kaverin kanssa. Ranskalaisen rokkibändin bileisiin. Jos ihan totta puhutaan, niin alussa meinas hieman epäilykset kasvaa, että mihinkähän sitä on itsensä saattanut taas... Bileet oli suht pienet, meitä oli ehk joku 15 siellä ja kaikki muut paitsi me ja yksi belgialainen oli ranskalaisia. Ja ne meinas alussa puhua pelkkää ranskaa. Argh. Mutta, kuten arvata saattaa, illan aikana alkoi niilläkin englanti ja muutkin kielet vähän sujua ja yllättäen kyllä, ilta oli ihan mahtava! Jengi siellä oli oikeestikin siistiä ja tosi taitavia muusikoita. Esimerkkinä, minä ja Laura saatiin laulaa Kaija Koon Tinakenkätyttö kitarasäestyksellä - annettiin iPodilta kyseinen biisi tälle kitaransoittajalle kuunneltavaks ehkä 10s ja sit lähti soinnut. Nice! Enemmän vielä kuitenkin yllätti, kun nää alko soittaa jotain omaa matskuu ja kuultiin sen laulajan ääni. Se oli tosi puhdas, kähee mut pehmee, vahva ja hyvä vibrato! Saatiin bändipaidatkin messiin ja ilmasliput seuraavan illan keikalle, minne ei ikinä tosin menty. Plus ihan kiva tuommoinen iso omakotitalo kimppakämppänä ja viikonloppuisin isona biletalona. Hahah! Kolmen aikaan otin taksin kotia. Kohdalle osui tosi kiva nigerialainen taksikuski; se kertoili ihan ihmestooreja elämästään! Hurjia kertomuksia ja seikkailuja. Taksimatka ei kestänyt varttia pidempään, ja pian pääsinkin kotia nukkumaan.
Ehdin nukkua kivat kolme tuntia, kunnes olikin aika aamusuihkun kautta avaamaan store... Huonoa oloa ei ollut paitsi ihan armoton väsymys, joka sekin meni ohi double shot cappuccinolla. Meidän centressä, missä oon töissä, on kyl ihan mahtava asioida kun porukka tuntee, saa hyvää kohtelua ja hyvällä hinnalla! Olin ekat pari tuntia itsekseni töissä ja alkoi tosi mukavasti, kun ensimmäiset asiakkaat tuli vaihtamaan kenkiä sopivamman kokoisiin. Ne oli kiinalainen äiti ja tytär, joita olin auttanut viime viikolla. Äiti ei osannut englantia ei sitten yhtään, joten tytär tulkkasi kaikki sen yli-innokkaat höpöttelyt mulle englanniks. Ne molemmat kiitteli tosi paljon, miten hyvin olin palvellut niitä viimeksi. Ja nyt ne asuu 45min ajomatkan päässä ja äiti tuli mukaan ihan sen takia, että pääsisi kiittämään mua tästä! Vau!
Siitä oli hyvä fiilis sitten jatkaa työpäivää. Pian tuli pomo töihin ja oltiin parisen tuntia keskenämme, kunnes saatiin uusi kiinalainen mies ekaa päivää kokeilemaan. Luulin, että tää jätkä olis joku +35 mutta eihän se ollut kuin vasta 26.. Oli vaan jotenkin niin harmaa olemus, ja tosi jännittäjä! Mietin, että miten pystyisi sanomaan toiselle että "Just relax and enjoy! The customers won't bite you", mut jos sanoisin jotain, niin sitten siitä tulis vielä enemmän tense varmaan. Keskipäivä oli siis vähän sähellystä kun opetin sitä kaupan tavoille ja neuvoin eri asioissa, korjailin sen virheitä sun muuta. Jossain vaiheessa pomo lähti ja sitten onneksi hän rentoutui vähäsen, joten munkaan ei tarvinnut enää seurailla ihan jokaista sen liikettä enää neuvovasti. Tosin, sitten kuulin kun $220 sijaan hän oli pyytämässä $435.... Takas kassalle, anteeksipyynnöt asiakkaille ja pieni korjaus taas. No mutta, eka päivä vasta takana.
Suljin liikkeen kuudelta, mutta pääsin kotiin vasta joskus 8.30 (!!) koska lauantai-iltapäivän bussiliikenne CBD:ssä on ihan järkyttävää. Ootin QVB:llä bussia 45minuuttia; yleensä Glebeen pääsee bussilla 5-10min välein. Vihdoin tuli oma bussi mutta ei meinannut päästää kun oli niin täynnä. Mulla tuli vähän vaativa ilme ja kuski päästi mut ja kaks muuta mun "kaveria" (odotellessa tutustuin perthiläisiin äitiin ja tyttäreen) kyytiin. Bussimatka siltikin kesti yli puol tuntia, huh huh... Pääsin kotiin, kävin hakemassa nuudelia 7-elevenistä ja no voihan hitsiläinen. Siis meidän kotia vastapäätä on 7-eleven ja ollaan tosi regulaeita siellä. Niitä on kolme eri työntekijää siellä, jotain intialaisia, joista kaks on todella mukavia. Yks on vähän hämy, siellä soi aina joku ihme musa sillon ja se laulaa eikä tuu kassalle vaikka oottelee siinä. No eilen sitten ostin nuudelia siltä ihmejäbältä, ja se vaan seisoo siellä tiskin takana. Siirrän nuudelipurkkia edemmäks ja edemmäks, come on tajuais nyt että mulla on nälkä ja haluun vaan ne hiton nuudelit! Sit se alko tosi imelästi sieltä puhumaan että mulla on uusi tyyli; oli siis silmälasit päässä. Olin vaan et joo ja maksoin ja lähdin. Myöhemmin kävin ostamassa sukkikset samasta paikasta, ja nyt se kysy mun nimeä. Täällä oon oppinut, tai no olihan se arvattavissakin, että etenkin intialaiset voi olla tosi limasia ja inhottavia. Täytyy ens kerralla ottaa Jordan mukaan jos näkee et se on siellä töissä, hahah. Nimittäin kyllähän sen arvaa mikä se kysymys tulee ens kerralla olemaan.
Pääsin vihdoin kuitenkin nauttimaan ravinteikkaat nuudelini kotiin ja liityin takapihalle kämppisten seuraan. Oli ihan hauskaa, etenkin kun pääsin vihdoin tutustumaan yhteen kämpän homoista. Tää on niin hauska tyyppi, jotenkin aika dramaattinen ja alottaa usein jutut "Like I'm gay right, so..." ja sit sieltä tulee ihan ihme settiä! Esimerkiksi Sydneyssä jos on homo ja haluaa tutustua toiseen homoon, ei saa pyytää sitä ulos treffeille. Se on vähän sama kun joku hetero pyytäis ekalla kerralla kun näkee jonkun henkilön, että mennäänkö naimisiin tai voinko ruveta sun stalkkariks. Tää homppeli (en muista sen nimeä niin en nyt tiedä miksi sitä pitäis kutsua!) avautu tässä, et vihdoin ymmärtää miks se on torjuttu niin monta kertaa! Tästedes sen pitää vaan ehdottaa "catch up"ia, eli siis pelata homma supercasualisti. Viihdyin ulkona jonku tunnin verran kunnes sit jengi alko lähtee johkin bileisiin ja itsekin meniin huoneeseen valmistautumaan iltaan.
Tänään oli nimittäin tiedossa toiset kotibileet, joidenkin rugby-pelaajien pirskeet Brontella. Menin Jennin luo höpöttelemään ja alottelemaan, kunnes oltiin valmiita lähtöön! Matkalla saatiin selville, että ne onkin teemabileet ja teemana 80-luku. Ja mä en tiennyt! Eiiii!! Rakastan teemajuhlia ja missasin tän nyt... No, oltiinpahan kuitenkin jo matkalla niin mentiin sisälle. Eikä sitä enää kyllä tajunnut että mitä meillä oli päällä kun päästiin sinne joskus 10pm pintaan ja bileet oli ihan täydessä vauhdissa silloin :D Ja no, kyllä mä sain jotkut tosi blingit punaiset glitter-lasit jotenkin itselleni sen illan aikana, eli pääsinpähän teemaan kiinni! Tää oli kans kyllä semmonen unelmabilekämppä, että huh huh. Yläkerrassa huoneet oli massiivisia, ihan älyttömän siistejä, ja alhaallakin löty vaikka mitä eri paikkoja ja uima-altaita ja terasseja ja tanssilattioita... Kuten jo joskus aikaisemmin mainitsinkin, niin Australiassa on tää asuntomaailma kyllä aika hulppeata! Talo oli täynnä jengiä, joku 150 tyyppiä, ja löydettiin lopulta muutkin suomalaiset sieltä. Ja pääsin dj:ilemään vähän Toton Africaa ja muuta umpifiilismusaa! Oli hauskaa, vähän randomia taas kerran!, mut hauskaa. Otettiin Jennin kanssa taksi joskus kahden jälkeen ja mentiin Oportoon syömään. Oli tosi ihana myös, miten paljon illan aikana oli aikaa höpötellä Jenninkin kanssa ja silti tutustua uusiin ihmisiin.
Sunnuntaiaamunakin oli kyllä aikamoinen väsymys päällä, kun lähdin kotoa ennen 10am. Tuplakahvit onneks taas herätti, ja töissä oli Erika jo odottelemassa eli ei ehtinyt tylsistyä. Jimmy, siis uusi kiinalainenkin, tuli sinne pian ja tekemistä riitti. Ei ollut erityisen busy day, varmaan koska ulkona ilma oli mitä mahtavin. Me oltiin Erikan kanssa siellä ihan loppuun asti kahdestaan ja ehdittiin hiljaisina hetkinä puida taas koko maailman tapahtumat läpi. Meidän pomo avaa uuden storen Mosmaniin ens viikolla, jonne Erika sit siirtyy ja voi kun tulee kyllä ikävä! En osaa edes kuvitella, mitä tulee pitkistä päivistä siellä vaikka Jimmyn kanssa... No, ehkä sekin pian alkaa rentoutumaan ja juttu luistamaan! Toivottavasti. Ai niin, sain hankittua mun kämppikselle töitä samasta liikkeestä kuin minä. Ehkä siellä tulee sittenkin päivät pysymään aika mukavina!
Ai niin, töissä kävi aika supervauva! Pieni 10-kuukautinen korealaispoika! Ihmettelin, että mistähän kuuluu semmonen korkea rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-äänne, niin se oli se vauva!! Se teki kurkkuärrää, ihan normiärrää ja jotain muitakin ihmeääniä. Eikä ne edes käytä r-äännettä niiden kielessä! Vitsi miten siistii olis ollut osata R joskus alle vuoden ikäisenä. Ei sillä kyllä varmaan olis ollut erityisempää vaikutusta myöhempään elämään, mut kuitenkin!
Töiden jälkeen kiiruhdin Darlinghurstiin; oli tarkoitus mennä Govindaan muutaman kaverin kanssa. Govinda on semmoinen leffasysteemi, eli ennen elokuvaa syödään intialaista sapuskaa ja sitten mennään kellottelemaan ja leffaa katselee isolta screeniltä. Itse ei ollut mitään tarvetta nähdä elokuvaa, mut ruokaa oli saatava, joten menin silti mukaan. Matkalla sinne Laura soitti, että ei mennäkään leffaan vaan pelkästään syömään. Käy! Catchasin tytöt sit Kings Crossilla ja syötiin ihan mahtava pizzat viidestään. Mun pizzassa oli kurpitsaa... Ja edellisenä iltana kämppiksien pitsassa oli ranskalaisia perunoita. Hmm. Mut oli tosi kiva ja rento naureskella tyttöporukalla hyvän ruuan ääressä! Muut lähti jatkamaan eri suuntaan paitsi minä ja Laura, jotka mentiin bussipysäkille paleltumaan ja venailemaan linkkiä. Missattiin just edellinen, joten lähdettiin kävelemään William St pitkin keskustaan päin kun ei ollut mikään pitkä matka. Matkalla käytiin jossain pubissa vessassa, ja jotenkin saatiin päähämme jäädä sinne yhille... Oli hauskaa kunnes alkoi vähän muu porukka häiritsemään. Jatkettiin siis matkaa, ylläri!, 3 Wise Monkeysin lämpimiin sisätiloihin ja viihdyttiin siellä johonkin 11.30 asti. Ihania tämmöiset randomit kotimatkan oluttelut, kun pääsee purkamaan sydäntään ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja hyvä, tosin ehkä vähän random lopetus randomille viikolle, tämmöinen sunnuntai-illan pubeilu. Heh. Tulin kotiin ja pian pääsi Jordankin töistä, sillä oli ollu ihan tappotunnit viikonlopun aikana. Mentiin takapihalle hetkeks hengailemaan muutamien kämppiksien kanssa, kunnes vihdoin nukkumaan.
Ja tänään aamulla sitten nukutti. Johonkin 12.30pm asti. Ihanaa vaan nukkua ja pötkötellä peiton alla lämpimässä. Sitten tultiin Jordanin kanssa meidän vakkarikahvilaan aamukahveille, otettiin vielä vähän teetäkin ja täällä dataillaan muutaman tunnin jälkeenkin. Mua alkaa taas nukuttamaan, vois ehkä mennä torkuille taas. Hahah, tuntuu mielettömän hyvältä vaan rentoilla oman kullan ja muiden tuttujen ympärillä ja tehdä omaa juttuaan. Ja istua ikkunan vieressä eli seurailla värikkäitä glebeläisiä.
Tälle päivälle ei ole suunnitelmissa mitään erikoista, paitsi maksaa vuokra ja käydä ruokakaupassa. Voisin käydä myös kirjastossa lainaamassa jonkun hyvän kirjan ja ostaa ehkä vähän suklaata mutusteltavaksi. Maanantait on maailman rennoimpia!
Hyvää viikonalkua!
Sanelma xx
2 kommenttia:
Heips!
Meilläkin aika rento lomaviikon aloitus: ensin käväisen Jyväskylässä tapaamassa Anni-Maaria ja ruokaostoksilla. Sitten takaisin Kuminaan ja kummisi Janne tulee myös kaverinsa kanssa purkkarilla tapaamaan meitä maailman matkaajia. Tälle viikolle on luvassa hellettä eli aiomme olla saaressa kenties loppuviikon ja parannella rusketustamme ja rakentaa juhannuskokkoa.
Halit! <3
-Äippä-
Kuulostaapa aikas kivalta! Nauttikaahan, pus! xx
Lähetä kommentti