12.5.2011

'Cos there's nothing to lose

Moe!

Ihana Australia! Tänään on ollut ihan mahtava keli, pitkään nukkumiselle ;) Ja muutenkin toki. Oli kyllä ansaittu pitkä aamu, nimittäin heräsin yöllä pari kertaa kylmyyteen ja parikymmentä kertaa siihen, kun tiellä olevan auton varashälyttimet pärähti soimaan joka kerta ku tietyöauto meni ohi. Rauhallinen yö siis! Kävin aamulla taas vaihteeksi pankissa, siellä(kin) ne jo tunnistaa mut. Palkat oli tullut, yay! Samalla matkalla kävin siis hedelmäkaupassa ostamassa ison pussin mandariineja $2 ja yhden ponchon second hand minkä varasin eilen, $20. Tosi kiva paita, etenkin töihin. Nyt ollaan Jordanin kanssa lähikahvilassa "aamu"kahvilla ja -datauksella; se tekee jotain kouluhommia ja meitsi bloggaa. Ihana vaan juoda lattea ja frappieta! Viereisen pöydän mies on myös unistudent ja datailee. Tilasi hervottoman annoksen chipsejä ja erehdyin huokailemaan kaipaavasti, mikä johti siihen, että se lähestulkoon pakotti mutkin syömään niitä :D Siinä sitten minä ja Jordan syödään sen chipsejä ja naapuripöydän toinen mies tuli myös apajille. Mikäs siinä, tällaista täällä on! Etenkin country sidella huomaa ihmisten mahtavan ystävällisyyden. 

En kyllä kauaa malta sisällä istuskella kun ilma on tuollainen täydellinen! Tosin, en hirveesti viitsi riekotellakaan tänään, on nimittäin flunssa päällä.. Toivottavasti paranis ennen huomista työpäivää. Täytyy siis miettiä pääsenkö illalla ulos Haydenin ja kumppaneitten kanssa. Hopefully!
Eilinen ilta oli muuten tosi, tosi hauska! Italialainen Marco saatiin vuoden vanhemmaksi, oisko 27... Kovasti kyllä väitti koko illan miten mahtavalta tuntuu taas täyttää 18! Kyllä meidän ja naapurikämpän keittiömaestrot olivat taas kerran onnistuneet, ja kaikki saatiin kuvut täyteet sekä pää- että jälkiruualla. On ihan parasta, miten kaikki on eri paikoista, joten nytkin meillä oli pöydässä italialaista, espanjalaista, amerikkalaista ym. ruokaa! Plus jälkkäriä. Ja, tietenkin, viiniä ;) On ihan suht jees, että kolme ihmistä on töissä viiniravintoloissa ja saa vähän otettua sieltä viiniä ja vähän muutakin kämpille. Plus, on superkivaa vaihtelua perinteisen Goonin ($10/4l) tilalle oikeasti hyvänmakuinen viini! Ilta oli siis täynnä naurua ja hyvää ruokaa, ihan superrentoa yhdessäoloa. Jossain vaiheessa vain tuli soitto naapurista että nyt pitäis laittaa volumet alas.. Kello oli kuitenkin siinä vaiheessa jo melko paljon, joten se oli keittiönsiivouksen kautta petiin.
Tuli muuten tuosta kämppiksen iästä mieleen yks asia, mitä täällä on erilaista Suomeen verrattuna. Suomessahan useimmiten kaveripiiri koostuu suht samanikäisistä henkilöistä, ehkä pari vuotta suuntaan tai toiseen. Kun kyseessä on siis mun ikäiset henkilöt, vanhempanahan sillä ei ole niin väliä. Australialaiset taas on useimmiten vain ja ainoastaan oman vuosiryhmänsä kanssa, kunnes siirtyy universityyn ja siellä alkaa piirit laajeta. Mutta mites me Australiaan matkaajat?

Suurin osa tänne matkaajista mieltää helppona tutustua uusiin ihmisiin, mikä on ihan totta. Mä oon ainakin tutustunut täällä todella, todella moniin ihmisiin ja niin helposti. Esimerkiksi nähdään jossain (kurssilla, kahvilassa, baarissa, rannalla, bussissa jne.), aletaan jutella ja huomataan et hei säkin oot matkalla! Vaihdetaan puhelinnumeroita tai facebookia ja nähdään pian uudestaan. Toinen helppo tapa on myös kaverien kautta, eli kavereiden kavereista tulee myös sulle hyviä ystäviä. Näinhän se on usein muutenkin, mutta täällä se vaan tapahtuu nopeammin ja useammin. Monista tämmösistä "pikatuttavuuksista" tulee oikeastikin hyviä ystäviä, kuten mulle on käynyt monessa tapauksessa. Monen suomalaisen kanssa ollaankin puhuttu, että kumpa tämmöinen tapa ei tyrehtyisi Suomeen palatessa! On nimittäin ihan mahtavaa tavata niin useita siistejä tyyppiä, yks ihan ehdoton lempiasia Sydneyssä. Ja niin erilaisia! Yks asia tosin, mitä on tullut huomattua on se, että vaikka täällä tutustuukin tosi easily muihin ihmisiin, niin suurin osa niistä on muita matkaajia. Sydneyläisten itsensä kanssa pääsee kyllä juttuun nopeasti, mutta ne ei niinkään pidä yhteyttä. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää; niillä useimmiten on jo vanha kaverijengi kun taas muualta tulleilla ei. On  mulla toki myös ihan aussiaussikavereitakin, mutta ei niin paljoa mitä muita.

Toinen asia, missä asenne on tosi välitön, on ihmisen ikä. Mulla on monta kaveria, keiden iästä mulla ei ole tietoakaan. Alussa tietenkin tuli kyseltyä ihan uteliaisuudesta että minkä ikänen toinen on, mutta ei sillä enää ole oikeastaan väliä. Sitä myös aina ihmetteli, kun toinen oli usein 5-10 vuotta vanhempi mitä itse, ja etenkin alussa vähän vienosti kerroin ikäni 19.... Sitten onneks siirryin toiselle vuosikymmenelle eikä kuulostaa enää niin nuorelta ;D Hahah no ei sillä oikeasti ole kumpaankaan suuntaan väliä, kunhan muuten homma natsaa! Esimerkiksi mun parhaat ystävät täällä on moni suurinpiirtein samanikäisiä, mutta on myös 8 vuotta vanhempia yms. eikä sillä ole mitään väliä. Voi olla sitäkin, että matkatessa on kuitenkin ollut niin itsenäisesti liikenteessä, että sitä on aikuistunut jonkin verran. Plus että matkaajista osa on vähän vanhempia mitä minä. Kyllähän sitä ennen tuli välillä ihmeteltyä että lähdenpä tänään ulos mun 30v. kavereiden kanssa :D Nykyään tulee ihmeteltyä enemmän, jos vastaan tulee itseä nuorempi! Yks tyttö, kehen tutustuin, oli -92 ja olin niin iloinen etten kerrankin ollut se nuorin :D Oon kyllä iloinen, että pystyy olemaan niin välitön asenne. Toki näin on ollut Suomessakin, mutta täällä kun ainoa, mikä oikeasti merkitsee, on vaan se että tulee hyvin juttuun keskenään. Niinhän se pitäisikin olla :)
On siis ollut ihan mielettömän mahtavaa, että on ollut mahdollisuus tutustua niin monenlaisiin ihmisiin. Oon saanut kavereita täällä jokaiselta mantereelta, niin monen eri uskontokunnan alta tulevista, eri-ikäisistä, eri ammateista jne... En oo koskaan ollut mikään jännittäjätyyppi oikein missään asiassa, eli en sosiaalisissa tilanteissakaan, mutta nyt musta on vaan ihana miten paljon pystyn vaan nauttia tilanteesta kuin tilanteesta. Antaa mennä vaan, pitää hauskaa, jutella, kuunnella, nauraa!
Varmaan mun lempitilanne eräästä random lyhyestä höpöttelystä oli joulunalla. Minä ja Jordan oltiin Harbour Bridgen alla Christmas Carolsissa, koska totta kai halusin laulaa joululauluja ennen joulua! Kesken kaiken meidät yllättikin aika kova kesämyrsky, joten juostiin junaan. Muistelin nähneeni mainoksen yhdistä toisita Christmas Carolseista, joten mentiin sitten kirkkoon cityyn. Ei siellä ollutkaan kuin perinteinen jumalanpalvelus, olin katsonut väärin... Meinas tulla siis vähän hassu olo olla jossain anglikaanikirkossa vaan sattumanvaraisesti :D Pian meidän luokse tulikin kuitenkin samanikäinen poika juttelemaan. Se oli ihan supersosiaalinen, kyseli vaan miten meillä menee (niin kuin aussit ei muuten tekiskään sitä :D), mistä me ollaan ja kaikkea. Tutustuttiin siinä sit hetken aikaa, kunnes mun oli pakko kysyä, että onks hän aina noin yltiösosiaalinen ja tulee vaan juttelemaan random ihmisille. Se sanoi että tykkää tutustua uusiin ihmisiin, ja ei ollut nähnyt meitä ennen siellä niin päätti tulla juttelemaan. Noin vaan. Sanoi, että miksei! Loppujen lopuksihan pahin skenaario mitä voi käydä on, että sulle ei vastata. Tajusin siinä, että niin just! Ei oo mitään menetettävää, sulle ei ehkä vastata. Ja onko se niin kamalaa? Niiden menetyshän se on, jos ei itse kehtaa sulle vastata.
Tää asenne onkin ollut mulla matkassa mukana siitä lähtien jatkuvasti. Oon uskaltanut kokeilla ja kysellä töitä mitä erilaisemmista paikoista, sillä pahin mahdollinen mitä voi tapahtua, on vain ei-vastaus. Oon tutustunut mitä erilaisimpiin ihmisiin, ihan vaan siitä syystä, että halusin jutella jonkun kanssa bussia odotellessa. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Näistä kaikista, plus suurkaupungista ja vieraasta maasta, muodostuu aika mahtava kokemus!

Ja tästä kokemuksesta inspiroituneena oonkin taas superinnostunut jatkamaan matkailuja. Ens vuonna suuntana olisi Thaimaa ja Lontoo. Miksi ei? Pahinhan mitä voi käydä, on se ettei homma ehkä toimikaan. Mitäs sitten, ainahan voi palata kotiin ja jatkaa siellä elämää. Ei siis ole mitään menetettävää.

Sanelma
xx

3 kommenttia:

hope_pray_love_with_me kirjoitti...

hi:) nice blog u got here, and beautiful photos.....im just new to blogging, so if u can pls visit my site and tell me what u think. thanks

http://hopepraylovewithme.blogspot.com

Anonyymi kirjoitti...

Siis nyt alkoi muakin kiinnostamaan: Eli tonkka viiniä maksaa 10$ ? Lähetä minulle pari! :)

T. Jallupullokiusaajan uhri

Sanelma kirjoitti...

Hahah, hyvällä tuurilla näitä löytää! Yleensä halvimmat on jotain $11-12 kieppeillä, mut joskus löytää näitä kultaisia 4 litraa kympillä. Maku nyt ei tietenkään ole mitään maata mullistavaa, mutta kyllä siitäkin maittavaa saa vähän lantringeilla :D