22.5.2011

Road trippin'

No niin, mun ja Annan road tripistä Canberraan onkin kulunut aikaa jo reilut pari viikkoa, eli eiköhän olis vihdoin aika kirjoittaa siitä reissusta! Oltiin matkalla siis 5.-6. toukokuuta ja käytössämme oli onneksi henkilöauto. Olis muuten jäänyt nimittäin paljon näkemättä, kokematta ja osumatta. Päästiin siis ajelemaan yhteensä reilut 800 kilometriä ja kyllähän ne matkat itsessään oli ihan paras osuus, nimittäin noinkin lyhyessä ajassa kuin kahdesssa päivässä ehdittiin nähdä tosi vaihtelevia ja, Australialle tyypilliseen tapaan, mielettömän mahtavia maisemia!

Lähdettiin torstaiaamuna suht aikasin liikkeelle, otin junan Centralilta Chatswoodiin ja siellä olikin Anna mua vastassa pienessä mustassa autossa. Ei kun kyytiin vaan ja tankkauksen jälkeen reissu sai alkaa! Oltiin matkareitti suunniteltu semisti valmiiks, eli jotakin paikkoja oltiin katottu edellisenä iltana, et missä halutaan pysähtyä ja mitä haluttais nähdä. Suht extemporesti silti käännyttiin ensimmäiselle maisematielle Cronullan kohdilta, mikä nähtiin. Onneks käännyttiin! Tie mutkitteli kapeana metsien läpi meren rannalle ja takaisin ylös peltojen keskelle. Katseltavaa siis riitti ja välillä saatiin auto parkkiin, että pystyttiin pysähtymään kuvaussessiolle. Ei kyllä ihan jokaisella näköalapaikalla viitsinyt nousta autosta ulos; tuuli oli nimittäin niin uskomattoman kylmä! Sai ihan sormet kohmeessa klikkailla kameran nappuloita. Hrrrrr!
Eka taukopaikka eli vielä suht pohjosessa, mutta silti meinas pystyyn jäätyä. Kuvasta päätellen se oli musta tosi hilpeetä :D
Kiemurasilta, mikä olikin täynnä...
...rakkauslukkoja! Oli muutamat parit lukinneet itsensä sinne. Rivistö jatkui piiitkälle, ja olis siellä aika hienojakin ja herkkiä viestejä! Ah suloista.

 Seuraava etappi oli Wollongong, missä käytiin katsastamassa kaupungin keskusta pikaisesti läpi. Muistutti tosi paljon Jyväskylää; samanlainen kävelykaturakenne ja vähän pienen kaupungin oloa. Paussin jälkeen palattiin takaisin merenrantaa pitkin menevälle tielle. Pian löydettiinkin itsemme jostain Wollongongin majakka-/tykkipaikalla. Sielläkin palelsi ja tuuli suht reippaasti. Parkkipaikalla joku auto meinas pamahtaa kylkeen kun päätti yhtäkkiä lähteä peruuttamaan katsomatta yhtään, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä ja hirmuisen lujalla tööttäyksellä. Päästiin myös korealaisten Australian matka-albumiin jonkun mamman kanssa. Ja maltettiin mekin ottaa vähän runsaammin kuvia tästä kohdasta.

 Täältä jatkettiin matkaa alaspäin jonkun ison harmaan teollisuusalueen läpi. Monet telakat näkyi ja piipuista syöksyi savun sijaan tulta; hyvä että vielä vähän enemmän saa täällä päin maailmaa sitä otsonireikää laajennettua (mikä se sana on? Siis se aukko tuolla ylhäällä. Oikosulku once again!). Huom. ironia. Seuraava must see-kohde oli Kiama Blow Hole, mitä ei ensin meinattu itseasiassa löytää vaan harhailtiin muuten pitkin Kiaman rannikkoteitä. Löydettiinhän me reikä sieltä sitten kuitenkin, en ihan ymmärrä että miten me kyettiinkin puikkelehtimaan siitä ohi :D Mut onneks nyt löydettiin, nimittäin vautsi vau!! Oli aika ihme juttu tää blow hole. Isokokoinen reikä kalliossa. Kun aallot osui, niin se syöksyi vettä ihan älyttömän korkeelle! Mulla on jotain before ja after-kuvia, mut ne on ulkosella kovalevyllä mikä on taas jossain. Nää kuvat oli siis koneen kätköissä. Mut ehkä ilman niitäkin pärjää. Välillä sieltä vain "prutkahti" pienet höyryt ilmaan, kun taas välillä vesi lensi monen metrin korkuudelle. Tuuli oli voimakas, eli korkealla ollessaan vesi hajosi pitkälle asti ja näytti kyllä todella, todella upeelta. Siinä kohdassa ei ihan tajunnut, miten se suolavesi tulisi kameran linssiin asti melko jytysti. Seuraavan pysähdyspaikan kuvat olikin vähän rakeisia tästä syystä.. :D
Kiama Blow Hole
Kuvasta saattaa olla hankala erottaa mittasuhde, mutta tuo vesirykäys oli useamman metrin korkuinen.
 Tän pysähdyspaikan jälkeen käännyttiin pois maisematieltä, nimittäin se alkoi muuttua melko motarimaiseksi ja haluttiin käydä parit sisämaan paikat läpi ennen pimeän tuloa. Ensimmäinen kohta oli mielettömän suloinen pikkukylä Berry, mihin ehdittiin neljän aikoihin. Paikat oli siis sulkemassa jo oviaan ja meinas olla kinkkinen paikka löytää jotain syötävää. Jonkun kämysen sandwichin sieltä kuitenkin löysi ja - !!! - yhdestä pikkuriikkisestä karkkikaupasta löytyi myös Lakrisalia! $2,70 semmosesta pikkupötköstä, mutta oli kyllä joka sentin arvoista. Berryssä ei siis hengailtu erityisen pitkään, käveltiin se kylänraitti päästä päähän ja jatkettiin matkaa. Viehättävä pikkupaikka! Kaupunkikuvatkin on nyt siinä ulkosella, mutta nyt laiskottaa enkä jaksais kaivella sitä mistään...
Voi kyllä!!
 Sitten tulikin jo melkein kiirus ajella Kangaroo Vallyhin päin. Pimeä laskeutuu täällä jo tosi aikaisin nimittäin, ja sillonkin oli varmaan ihan sysimustaa jo ennen kuutta. Onneksi ehdittiin kuitenkin nähdä vähän Kangaroo Valleytä, nimittäin mun mielestä oli ehdottomasti ihan koko reissun ihastuttavin paikka! Ajon aikana nähtiin aivan uskomattoman kauniita maisemia. Isot laaksot kumpuilee vuorien lomassa, hieno näky, mutta nyt kun vielä ilta-aurinko paistoi sen verran alhaalta, että sai jotenkin koko paikan ja kirkkaan ruskan säihkymään - the most beautiful. Kuvia ei vain pystynyt ottamaan, nimittäin ne tiet oli sen verran mutkasia ja pikkusia, että ei tullut kysymykseenkään pysäyttää autoa mihinkään. Toivottavasti tulee silti muistoissa säilymään se uskomaton kauneus! En tiiä miks tää paikka iski muhun niin kympillä, vaikka yleensä mun mielestä meri on se kaunein asia. Mut tää oli ihan mieletön.

Pysähdyttiin kuitenkin ihan Kangaroo Valleyn kylään. Kysymään, että no mistäs niitä kenguruita pystyis bongailla :D Opas naurahti, että ihan kaikkialta. Etenkin auringonlaskun aikaan ne on aivan kaikkialla. Pyydettiin kuitenkin näyttämään kartasta läheltä jonkun paikan, mistä niitä varmasti näkyis. Lähdettiin siis körryyttelemään lisää pikkutietä pitkin. Suoraa, avaraa pikkutietä tosin, missä näkyvyys oli hyvä... Noh, siinä ajeltiin varmaan vartin verran, molemmat nenä kiinni ikkunoissa että "missä niitä kenguruita nyt onnnnn!!". Anna sano jossain vaiheessa, että "Nyt mäkin seurailen niin paljon tonne tien ulkopuolelle, että kohta on kenguru tuulilasissa." Sit yhtäkkiä nähtiin vauvakenguru siinä keskellä tietä! Pysäytettiin auto, ja pikkunen pomppi tiehensä. Sen avulla paikallistettiin muutama iso lauma kenguruita! Tosin, aina kun pysäytettiin auto, niin ne loikki kauemmas. Joka kerta. Tässä vaiheessa mä sanoin, että "Voi kun ne tulis vähän lähemmäs! Olis niin kiva nähdä ne tosi läheltä". Voi meitä ja meidän kommentteja, ei pitäis koskaan toivoa jotain tuollaista... Anyway, ei siis oikein saatu kuvaa paitsi tuhottoman zoomin avulla. Hämärä alkoi tässä vaiheessa laskeutua jo niin paljon, että päätettiin jatkaa matkaa. Nähtiin nyt kuitenkin ne kengut, tosin hyviä kuvia ei tullut eikä päässyt niitten lähelle. Noh... Paluumatkalla meidän molempien kommentit kävi toteen. Yhtäkkiä kuului nimittäin jumalaton PAM! ja siinä oli kenguru tuulilasissa!! Voi hittolainen miten me säikähdettiin!! Näkyy vaan, miten siinä mun pelkääjänpaikan kohdalla on kenguru ja yhtäkkiä se tuntuu kuin pyörivän ympyrää auton vieressä. Hurjan näköistä! Auto tien sivuun, ja tytöt kirkuu. Anna: "Kävikö autolle mitään?". Minä: "Mulla on se numero! Se haavoittuneiden eläinten apunumero!". Hypättiin siis molemmat autosta pihalle, Anna jää tarkistelemaan autoa ja mä lähden juoksemaan pitkin ojia etsimässä sitä kengurua. Jossain vaiheessa tajuan, että tienvieressä on tosi korkeet kenguruaidat. Eikä sitä kengurua näy missään. Onko se pompannut yli? Mutta kun se törmäyksestä kuulunut ääni oli niin älyttömän kova, niin outoa jos sille ei käynyt pahemmin! Mutta ei käynyt autollekaan; pari kengurunkarvaa vaan jäi peltiin kiinni. Oltiin siis todella, todella onnekkaita! Toivottavasti oli myös tää kenguru.

Tapahtuman jälkeen ei enää ollut sen suurempaa hinkua nähdä kenguruita lähempää. Ja silmät pysyi tiessä.
Onneksi ei törmätty molempiin.
Vähän alkumakua ruskasta. Canberrassa oli muuten mielettömän upean värisiä puita :D

Numero löytyi! En kyllä ihan oikeasti kuvanottohetkellä ajatellut, miten lähellä oli, että tuonne olisi pitänyt oikeasti soittaa.
Harmittaa, ettei ollut mahdollisuutta ottaa parempaa kuvaa tästä. Noita teräväkärkisiä vuoria oli kolme lomittain peräkkäin, ja ne näki yläteiltä tosi hyvin. Upea näköala!
Kangaroo Valley
Sorry mate!!
 Sitten yhtäkkiä olikin musta pimeys ympärillä, joten siirryttiin highwaylle jatkamaan matkaa Australian pääkaupunkia kohti! Ajomatka meni tosi nopeasti kun juteltiin taas kerran kaikesta maan ja taivaan välillä. Koko matkan meillä oli kyllä mielettömän antoiset keskustelut menossa. Muutenkin matkanteko Annan kanssa oli tosi helppoa; toinen ehdotti jotain ja vastaus oli että "Joo käy hyvin" tai "Olin just sanomassa samaa". Easy! Päästiin Canberraan joskus 9PM tienoilla ja sitten pitikin alkaa metsästämään majapaikkaa. Melkein kaikki hostellit oli täynnä, motellit makso ihan liikaa ja no hotelleita ei edes mietitty. Onneksi Jordan oli Sydneyssä koneen äärellä ja vinkkasi paria hostellinumeroa, joten löydettiin lopulta itsellemme yöpaikka. Melko hämy sellainen tosin... Hostellin check-inissä meinas vähän epäilyt kasvaa, kun näki sitä asukasjengiä.. No, onneks päästiin semmoiseen huoneseen, missä oli kaks hollantilaistyttöä. Ja kyllähän muutenkin yhden yön nukkuu melkeinpä missä vaan.

Ei nähty oikein Canberran iltaelämä, koska oli vaan tosi riutunut olo kun ei ollut syönyt mitään kunnollista päivän aikana. Mentiin sit läheiseen ravintolaan salaateille - huonoin salaatti mitä oon koskaan syönyt. Edes Saksan reissun makkari"salaatti" (lauantaimakkaraviipaleita täynnä oleva lautanen) ei ollut yhtä vastenmielinene kuin tää säilykesoopa. Ei tullut kyllä tyhjennettyä lautasta, mutta siinä oli mäkki vieressä mihin oltiin kuitenkin menossa ilmasen netin perässä. Snack wrap pelasti siis illan!

Aamulla jatkettiin matkaa taas joskus puoli 8 aikoihin. Ja, kattokaa millainen tuulilasi meitä odotti...!
Hittolainen! Se on jäätä se!
Yöllinen -2 (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Hyii!!!) lämpötila oli jättänyt meille terveiset. Ei siinä sitten auttanut kuin puhallella lasi näkyväksi! Kyllä meinas tulla suru silmään kun tunsi sen kylmyyden ympärillä. Ei! Me ollaan Australiassa, come on! No, onneks päästiin pian liikkeelle ja tunnettiin, miten päivä alkoi lämmitä Canberran yllä. Kaikki oli taas hyvin :D Ensimmäisenä etappina oli näköalakohde Red Hill.
Aamuista Canberraa.
Matkavinkkinä Canberraan, ja etelään, suuntaaville: ottakaa vähän pidemmät leggarit messiin. Nilkat oli jäässä about koko matkan ajan! Olisi pitänyt napata töistä yhdet Uggit mukaan...
 Sitten käytiin katsastamassa lähes pakolliset nähtävyydet Parlament House ja War Memorial. Parlamenttitalo oli suoraansanottuna tosi tylsä. Mut kyllähän siellä sisällä halus käydä, kun tänne asti oli tullut. War Memorial puolestaan oli kyllä tosi koskettava. Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti! Toinen näköalapaikka, Mount Aislie, oli myös tosi hyvä matkakohde. Sieltä näki todella hyvin Canberran yli ja sen kaupungin rakenteen. Canberrahan on ihan täysin rakennettu ja tehty kaupunki (miten tän nyt selittää, niinhän muutkin kaupungit tietysti on :D). Aikoinaan kun ei tullut sopua, tehtäisiinkö Sydneystä vai Melbournesta Australian pääkaupunki, niin päätettiin rakentaa siihen välille oma pääkaupunki. Ja pääkaupunkiosavaltio, Australian Capital Territory. Kaupunkin siis halkaisee tekojärvi, missä järjestetään risteilyjä pitkin päivää. Toisella puolella on hallinnollinen alue kun toinen puoli taas on sitä cityä. Pieni paikkahan se on, mutta eihän siellä asukaan kuin alle 334 000. Tiemalli on uskomattoman selkeä ja suoraviivainen. Onhan se sinäänsä hyvännäköinen kaupunki, kun on niin virtaviivainen. Käytiin herkkuaamiaisella keskustassa, mikä vaikutti, ainakin Sydneyn jälkeen, ihan pikkuriikkiseltä paikalta. Mieleenpainuvin paikka oli ruokakauppa IGA, mistä sai ostettua alkoholia samasta paikasta! Ausseissa kun muuten on ruokakaupat ja pullokaupat ihan erikseen. Tuo oli siis mulle se keskustan Ohhoh!-asia. Heh.
Parlament House
Alhaalla keskellä War Memorial ja suoraan sitä vastapäätä joen toisella puolella Parlament House. Takana vuorien takan aavikkoa.
War Memorial
Muutamat lantit heitetty.
Tämmöisiä kuvia löytyi monia, itse tallensin vain laivaston.
Piiiiiiiitkä muistoseinä. Toisella puolella oli samanlainen. Uskomattoman monen miehen nimet.

Onpas muuten tulossa pitkä postaus. Mulla alkaa melkein puhti loppua :D No ehkä joku katselee ainakin kuvat; ei niitä oo enää paljoa hahah. Jatkettiin siis paluumatkaa sisämaata pitkin Sydneeyn. Ekaks pysähdyspaikaks ajateltiin Lake Georgeä, mut yhtäkkiä huomattiinkin se highwayn takaoikealla. Missattiin siis se, mutta nähtiinpä me joku vesiläntti ja tuhottomasti tuulimyllyjä. Seuraavaksi tulikin ihan random pikkupaussi Collector-minikylään. Sitten ajettiin Southern Highlandia, vai mikä nimi olikaan, pitkin Sydneyyn. Eli mentiin eri pikkukylien kautta vähän pienempiä teitä. Tosi kiva reitti, päästiin nimitäin käymään taas parilla näköalapaikalla ja vähän laittomasti piikkilankojen alitse saatiin itsemme omatoimiselle viinitilakierroksellekin. Ja nähtiin suloisia pikkukyliä, kuten Moss Vale, Bowral, Mittangong... Tänä päivänä oli muuten kuuma ja kuiva ilma - love it! Ei merituuli osunut näin sisämaahan niin oikeasti tuli jo kuuma. Suuri ero hyytävään pääkaupunkimeininkiin :D
Yritin ottaa kuvaa kahdesta kirkkaanpunaisesta papukaijasta, mutta ne oli mulle ihan liian nopeita. En ihan ymmärrä miten sellaiset tropiikin papukaijat on näin kuivaana paikkaan eksynyt.
Suomalainen toukokuun ensimmäinen on melko varmasti vähän parempi ku paikalliset kurpitsajuhlat. Pitäkää kurpitsanne, hah!
Ei ollu enää rypäleitä, mutta kai sitä voi aina leikkiä...
Mount Gibraltar.

Yay! Mahtava minimatka melkein pulkassa!
 Tuolta mountainilta ajettiin suorinta tietä takaisin Sydneyyn. Anna ihanainen heitti mut ihan kotiovelle Glebeen asti, joten ei tarvinnut enää runnoa Centralin läpi (torstaiaamuna jäin pariin ihmiseen jumiin kun sateenvarjo pilkotti superepäkäytännöllisesti laukusta. En koskaan ymmärtänyt, mikä pakko mun oli se sinne työntää ens alkuunkaan.). Vaikka oltiin oltu reissussa vaan puolisentoista päivää, niin nähtiin ihan mielettömän monia ja erilaisia paikkoja! Oli siis huippumahtavat kaksi lyhyttä päivää. Vielä huippumahtavaparempi oli mun matkaseura ja prokuski Anna. Anna onkin nyt jo takaisin Suomessa. Ei siis voitu mennä perinteiselle sunnuntaiteelle, mutta henkisesti tässä hengailin silti Annan seurassa kun tätä postausta kyhäilin :)

Pidempää en enää kehtaa kirjottaa, on jo nyt semmonen triplatuplamaratonipostaus. Lopetan siis vielä itseni toistamiseen, että road trip Canberraan oli ihan mahtava kokemus ja matka!


Sanelma
xx

Ei kommentteja: