Terve!
Nyt on kuulkaas niin kylmä että luita kolottaa. Mä oon viimeisen vuorokauden tärissyt kylmyydestä lähestulkoon yhtä kyytiä; illalla kun lähdin ulos, baarissa tuulettimen alla, yöllisellä kotimatkalla, yöllä heräsin kylmyyteen, aamukävelyllä, suihkussa, ja nyt ei edes hiukset kuivu vaan on kylmät kun mitkä! Tälläkin hetkellä kirjoittaessa mulla on päällä leggarit, farkut, villapaita, paksu huppari, sukat, töppöset, viltti ja untuvapeitto. Siltikin on niin pirun kylmä. En viitti kirjoittaakaan pitkään kun sormet on kohmeessa. Tää on ihan uskomatonta!! Kohta varmaan täytyy lentää Suomeen lämmön perässä. Mut ei vielä viittis, vielä kun on East Coast kiertämättä. No, sinne kun pääsee niin siellä pitäis olla lämmin. Paras olla! Hrrrrrr!
Eilenillalla oli siis Reetan läksiäiset... Sniff :( Pakkohan se oli the Gaffiin mennä, minnekäs muuallekaan ;) Tiistai-iltaisin ehdottomasti Sydneyn menevin tanssibaari! Mentiin siis alottelee George St:lle taas. Oli suht pieni jengi alussa, minä ja Reeta ja muutama korealainen kaveri. Oli jotenkin rennot alottelut ja hyvät keskustelut. Itselleni mieleen jäi miete "I'm leaving my home to go home". Pitää paikkaansa niin, niin hyvin. Tuntuu aivan uskomattoman utopistiselta ajatella Sydneystä lähtemistä, etenkin kun ei tiedä tuleeko tänne takaisin. Tää on mun koti nyt, Gleben asunto on mun koti nyt. Ja viihdyn täällä niin mielettömän hyvin. Oon kolunnut niin monet paikat läpi, tutustuttanut itseni uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin, uskaltanut olla rohkea ja kokenut jollain tavalla niin paljon vapautta. Oli eri asia lähteä viime elokuussa Suomessa; Suomen kansalaisenahan sinne pääsee aina takaisin ja lentoliputkin takaisin Helsinkiin oli varattu. Mut mites nyt? Se tunne, kun kone nousee Sydneystä ja näkee tän rakkaan ja niin tutun kaupungin ehkä viimeistä kertaa, ainakin hetkeen... En oikein uskalla ajatellakaan vielä, on nimittäin tosi pelottava ajatus. Kamala jopa! Nytkin, kun brittiläinen Nick laskeutui Lontooseen ja laittoi sieltä viestiä, niin tuntui tosi omituiselta että nyt sekään ei ole enää täällä. Niin miltä meinaa sitten tuntua kun itse lähtee? Odotan sitä, mutta tosiaan, myös pelkään sitä vähäsen. Noh, vielä on muutama kuukausi aikaa kuitenkin!
Aloteltiin siellä kämpillä parin tunnin verran kunnes käveltiin ja väristiin sit Oxford St:lle ja hankittiin itsemme ilmaseks sisään. Oli kyllä ihan mielettömän hauska vaan antaa mennä ja tanssia, tanssia, tanssia... Ehdottomasti paras jorauskaveri tällä reissulla on nimittäin ollut Reeta, joten ei poistuttu lattialta varmaan paitsi vessassa käymään. Ja sit kun täytyi siirtyä yläkertaan kun näin siellä lätkämatsin menossa niin meinasin vähän eristäytyä... Oli siis tosi kiva ilta, mitä nyt vähän hävetti niitten tyttöjen puolesta, ketä oli Wet T-Shirt-kisassa. Ei se meno kesällä tuollaista ollut; tää oli jo melkeinpä pornoa. Kaikki otti videokuvaa ja siel oli vanhempaakin miesyleisöä kuolaamassa, hyyyyi saasta... Järkytyksestä kesti kyllä toipua tovi. Oltiin kuitenkin the Gaffissa sulkemiseen asti ja katsoin kun Reeta hyvästeli muut ja sit olis ollu mun vuoro mut en vielä voinut... Päätin, että meen aamulla saattaa sen lentokenttäbussiin. Mulla ei ollut oikein rahaa taksiin, joten kipittelin sit Oxford St:ltä Glebeen ihan tyytyväisenä 4AM aikaan. Oli hassua, miten tyhjiä kadut oli tuohon aikaan, tosi hiljasta!
Aamulla sit ymmärrettävästi hieman väsytti kun kello soi 8AM... Plus palelsi niin kamalasti. Sain itseni kuitenkin ylös ja lähdin kipittelemään William St:lle Kings Crossin juureen. Sinne kesti melkein tunti kävellä, joten tuli oikeastaan ihan kiva aamulenkki siinä! Tuohon aikaan oli mukava seurailla, mitä ympärillä tapahtuu: siinä missä samat kadut oli nelisen tuntia sitten olleet autiohiljaiset, oli ne nyt uskomattoman ruuhkaisia, hyvä että eteenpäin pääsi. Kuitenkin kun kävelin CentralParkin läpi, näin siellä ryhmän iäkkäämpiä aasialaisia zen-jumpassa ja myös supersuloisen vanhan pariskunnan ruokkimassa lintuja. Puiston kieppeiltä löytyi myös aboriginaalitappelu ja todella hyvä aboriginaalikatusoittaja! Tuohon aikaan on mun mielestä kiva katsella ihmisiä, kun kaikilla on niin eri aikomukset. Osa kiiruhtaa töihin, toiset palailee vasta viimeyön reissulta kun taas toiset vaan nauttii käyttää aikaa.
Ehdin hyvin Reetan luo hostellille ja pakkailtiin vielä vikat kamat siinä. Sillä oli kyllä melko vähän tavaraa, hirvittää enemmän kuin paljon että miten mun kaikki kamat tulee mahtumaan mihinkään! Nytkin jo muutossa mulla oli pelkkä lätkäkassi täynnä vaatteita, Ikea-kassi kenkiä ja laukkuja, Country Road-kassi kosmetiikkaa, lentolaukku kirjoja jnejnejne... Eh. Mut siis ehdittiin hengailla melkein 1,5h ennen kuin vihdoin saatiin lentokenttäbussi kiinni ja varmistettua, että kyllä vain ne tulee hakemaan vihdoin oikeasta paikasta :D Meinas siinä hätä iskeä mulle kun mietin mikä tilanne olis myöhästyä tolta Lontoon lennolta. Mut sit kun se bussi tuli, sillä ei ollutkaan yhtään aikaa parkkeerata, vaan joutu vaan nopsaan heittää kamat ja Reeta kyytiin ja sit se huristelikin jo pois! Kyl mä ehdin siinä antaa lähtöhalin mut ihan hurjaa jotenkin; tonne vaan meni! Tulee kyl ihan supersuperikävä, mut onneks ollaan molemmat suomalaisia niin tullaan varmasti vielä näkemään! Team Rachel & Samantha!
Tulin kotiin joskus puolenpäivän aikoihin. Tää biisi kuvaa parhaiten mun senhetkistä olotilaa:
Ihana tuo video hahah. Joten rauhassa päätin ottaa pienet torkut siinä. Jordan kuitenkin potki pian pystyyn, että lähdenkö sen kanssa aamupalalle. Mulla kesti hetki (lue: tunti tai pari) aikaa nousta, kun palelsi vaan niin paljon ettei halunnut jättää peiton lämpimää taakseen. Lähdettiin siitä kuitenkin aamupalalle läheiseen kahvilaan ja juteltiin siellä vaan reilut pari tuntia, oli tosi mukavaa :) Käytiin myös Glebee kiertelemässä, kirppareilla ja pankissa mut sit Jortsun pitikin lähteä töihin.
Nyt sit hieman alkaa väsyttää nuo viime päivien menot. Tekis mieli vaan chillata peiton alla, nukkua koko ilta vaikka... Mutta, meidän italialaisella kämppiksellä on tänään synttärit, joten tuolla on oikeestaan nyt jo bileet pystyssä. Pitäis varmaan laittaa vähän heräillä tästä, laittaa meikkiä naamaan ja liittyä juhliin :) Ja pukea triljoona vaatekerrosta päälleen. Onneks eilen hankittiin kakku jo juhliin niin tänään ei tarvinnut alkaa leipomaan! Ei vielä ihan huvittais, mut toisaalta aina se on kivempi mennä kun jäädä itsekseen nyhjöttämään! Myös aussikaveri Hayden on tänään käymässä Sydneyssä Brisbanesta, joten tulis kuitenkin lähdettyä ulos sitä moikkaamaan. Ehkä nää molemmat menee sit yhteen pötköön sulavasti, mut jos silti sais itsensä ajoissa nukkumaan. I'll try... Jos sitä huomisillan malttais sit pysyä kotona. Yrittäis vaikka kyhäillä postauksen siitä road tripistä! Katellaan!
Sanelma
xx
P.S. Tänään olis ollut ekat pääsykokeet. Dodih... ;)
Nyt on kuulkaas niin kylmä että luita kolottaa. Mä oon viimeisen vuorokauden tärissyt kylmyydestä lähestulkoon yhtä kyytiä; illalla kun lähdin ulos, baarissa tuulettimen alla, yöllisellä kotimatkalla, yöllä heräsin kylmyyteen, aamukävelyllä, suihkussa, ja nyt ei edes hiukset kuivu vaan on kylmät kun mitkä! Tälläkin hetkellä kirjoittaessa mulla on päällä leggarit, farkut, villapaita, paksu huppari, sukat, töppöset, viltti ja untuvapeitto. Siltikin on niin pirun kylmä. En viitti kirjoittaakaan pitkään kun sormet on kohmeessa. Tää on ihan uskomatonta!! Kohta varmaan täytyy lentää Suomeen lämmön perässä. Mut ei vielä viittis, vielä kun on East Coast kiertämättä. No, sinne kun pääsee niin siellä pitäis olla lämmin. Paras olla! Hrrrrrr!
Eilenillalla oli siis Reetan läksiäiset... Sniff :( Pakkohan se oli the Gaffiin mennä, minnekäs muuallekaan ;) Tiistai-iltaisin ehdottomasti Sydneyn menevin tanssibaari! Mentiin siis alottelee George St:lle taas. Oli suht pieni jengi alussa, minä ja Reeta ja muutama korealainen kaveri. Oli jotenkin rennot alottelut ja hyvät keskustelut. Itselleni mieleen jäi miete "I'm leaving my home to go home". Pitää paikkaansa niin, niin hyvin. Tuntuu aivan uskomattoman utopistiselta ajatella Sydneystä lähtemistä, etenkin kun ei tiedä tuleeko tänne takaisin. Tää on mun koti nyt, Gleben asunto on mun koti nyt. Ja viihdyn täällä niin mielettömän hyvin. Oon kolunnut niin monet paikat läpi, tutustuttanut itseni uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin, uskaltanut olla rohkea ja kokenut jollain tavalla niin paljon vapautta. Oli eri asia lähteä viime elokuussa Suomessa; Suomen kansalaisenahan sinne pääsee aina takaisin ja lentoliputkin takaisin Helsinkiin oli varattu. Mut mites nyt? Se tunne, kun kone nousee Sydneystä ja näkee tän rakkaan ja niin tutun kaupungin ehkä viimeistä kertaa, ainakin hetkeen... En oikein uskalla ajatellakaan vielä, on nimittäin tosi pelottava ajatus. Kamala jopa! Nytkin, kun brittiläinen Nick laskeutui Lontooseen ja laittoi sieltä viestiä, niin tuntui tosi omituiselta että nyt sekään ei ole enää täällä. Niin miltä meinaa sitten tuntua kun itse lähtee? Odotan sitä, mutta tosiaan, myös pelkään sitä vähäsen. Noh, vielä on muutama kuukausi aikaa kuitenkin!
Aloteltiin siellä kämpillä parin tunnin verran kunnes käveltiin ja väristiin sit Oxford St:lle ja hankittiin itsemme ilmaseks sisään. Oli kyllä ihan mielettömän hauska vaan antaa mennä ja tanssia, tanssia, tanssia... Ehdottomasti paras jorauskaveri tällä reissulla on nimittäin ollut Reeta, joten ei poistuttu lattialta varmaan paitsi vessassa käymään. Ja sit kun täytyi siirtyä yläkertaan kun näin siellä lätkämatsin menossa niin meinasin vähän eristäytyä... Oli siis tosi kiva ilta, mitä nyt vähän hävetti niitten tyttöjen puolesta, ketä oli Wet T-Shirt-kisassa. Ei se meno kesällä tuollaista ollut; tää oli jo melkeinpä pornoa. Kaikki otti videokuvaa ja siel oli vanhempaakin miesyleisöä kuolaamassa, hyyyyi saasta... Järkytyksestä kesti kyllä toipua tovi. Oltiin kuitenkin the Gaffissa sulkemiseen asti ja katsoin kun Reeta hyvästeli muut ja sit olis ollu mun vuoro mut en vielä voinut... Päätin, että meen aamulla saattaa sen lentokenttäbussiin. Mulla ei ollut oikein rahaa taksiin, joten kipittelin sit Oxford St:ltä Glebeen ihan tyytyväisenä 4AM aikaan. Oli hassua, miten tyhjiä kadut oli tuohon aikaan, tosi hiljasta!
Aamulla sit ymmärrettävästi hieman väsytti kun kello soi 8AM... Plus palelsi niin kamalasti. Sain itseni kuitenkin ylös ja lähdin kipittelemään William St:lle Kings Crossin juureen. Sinne kesti melkein tunti kävellä, joten tuli oikeastaan ihan kiva aamulenkki siinä! Tuohon aikaan oli mukava seurailla, mitä ympärillä tapahtuu: siinä missä samat kadut oli nelisen tuntia sitten olleet autiohiljaiset, oli ne nyt uskomattoman ruuhkaisia, hyvä että eteenpäin pääsi. Kuitenkin kun kävelin CentralParkin läpi, näin siellä ryhmän iäkkäämpiä aasialaisia zen-jumpassa ja myös supersuloisen vanhan pariskunnan ruokkimassa lintuja. Puiston kieppeiltä löytyi myös aboriginaalitappelu ja todella hyvä aboriginaalikatusoittaja! Tuohon aikaan on mun mielestä kiva katsella ihmisiä, kun kaikilla on niin eri aikomukset. Osa kiiruhtaa töihin, toiset palailee vasta viimeyön reissulta kun taas toiset vaan nauttii käyttää aikaa.
Ehdin hyvin Reetan luo hostellille ja pakkailtiin vielä vikat kamat siinä. Sillä oli kyllä melko vähän tavaraa, hirvittää enemmän kuin paljon että miten mun kaikki kamat tulee mahtumaan mihinkään! Nytkin jo muutossa mulla oli pelkkä lätkäkassi täynnä vaatteita, Ikea-kassi kenkiä ja laukkuja, Country Road-kassi kosmetiikkaa, lentolaukku kirjoja jnejnejne... Eh. Mut siis ehdittiin hengailla melkein 1,5h ennen kuin vihdoin saatiin lentokenttäbussi kiinni ja varmistettua, että kyllä vain ne tulee hakemaan vihdoin oikeasta paikasta :D Meinas siinä hätä iskeä mulle kun mietin mikä tilanne olis myöhästyä tolta Lontoon lennolta. Mut sit kun se bussi tuli, sillä ei ollutkaan yhtään aikaa parkkeerata, vaan joutu vaan nopsaan heittää kamat ja Reeta kyytiin ja sit se huristelikin jo pois! Kyl mä ehdin siinä antaa lähtöhalin mut ihan hurjaa jotenkin; tonne vaan meni! Tulee kyl ihan supersuperikävä, mut onneks ollaan molemmat suomalaisia niin tullaan varmasti vielä näkemään! Team Rachel & Samantha!
Tulin kotiin joskus puolenpäivän aikoihin. Tää biisi kuvaa parhaiten mun senhetkistä olotilaa:
Ihana tuo video hahah. Joten rauhassa päätin ottaa pienet torkut siinä. Jordan kuitenkin potki pian pystyyn, että lähdenkö sen kanssa aamupalalle. Mulla kesti hetki (lue: tunti tai pari) aikaa nousta, kun palelsi vaan niin paljon ettei halunnut jättää peiton lämpimää taakseen. Lähdettiin siitä kuitenkin aamupalalle läheiseen kahvilaan ja juteltiin siellä vaan reilut pari tuntia, oli tosi mukavaa :) Käytiin myös Glebee kiertelemässä, kirppareilla ja pankissa mut sit Jortsun pitikin lähteä töihin.
Nyt sit hieman alkaa väsyttää nuo viime päivien menot. Tekis mieli vaan chillata peiton alla, nukkua koko ilta vaikka... Mutta, meidän italialaisella kämppiksellä on tänään synttärit, joten tuolla on oikeestaan nyt jo bileet pystyssä. Pitäis varmaan laittaa vähän heräillä tästä, laittaa meikkiä naamaan ja liittyä juhliin :) Ja pukea triljoona vaatekerrosta päälleen. Onneks eilen hankittiin kakku jo juhliin niin tänään ei tarvinnut alkaa leipomaan! Ei vielä ihan huvittais, mut toisaalta aina se on kivempi mennä kun jäädä itsekseen nyhjöttämään! Myös aussikaveri Hayden on tänään käymässä Sydneyssä Brisbanesta, joten tulis kuitenkin lähdettyä ulos sitä moikkaamaan. Ehkä nää molemmat menee sit yhteen pötköön sulavasti, mut jos silti sais itsensä ajoissa nukkumaan. I'll try... Jos sitä huomisillan malttais sit pysyä kotona. Yrittäis vaikka kyhäillä postauksen siitä road tripistä! Katellaan!
Sanelma
xx
P.S. Tänään olis ollut ekat pääsykokeet. Dodih... ;)
2 kommenttia:
Ihan paras kappale! En ollut ennen nähny videota, aika hauska!
Mustakin tuo video on suht mainio :)
Lähetä kommentti